Nuoren omilleen muutto.

joidenkin on pakko muuttaa jatko-opintojen vuoksi, nuori itse päättää mitä opiskelee, olisi itsekästä ruveta vaatimaan muuta oman mielipiteen vuoksi

en tietenkän toivo (ainakaan nyt). Toivoisin että lapseni asuisi meillä vielä 30 vuotiaanakin, en halua hänestä eroon. Mutta jos lapsen parasta ajatellaan niin pitää antaa muuttaa kun hän itse sitä haluaa/koulu tai työt niin vaativat

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:10"]

joidenkin on pakko muuttaa jatko-opintojen vuoksi, nuori itse päättää mitä opiskelee, olisi itsekästä ruveta vaatimaan muuta oman mielipiteen vuoksi

[/quote]Millä perusteella 18-19-vuotias on mielestäsi liian nuori itsenäistymään? Minkä ikäinen sitten on tarpeeksi vanha muuttamaan omilleen? 25-vuotias?

Riippuu varmaan paljon nuoresta ja siitä millaisen kasvatuksen on saanut. Itse pidän hassuna ajatusta siitä, että lapseni aikanaan asuisivat kotona vielä 18-vuotiaina.

Pohjoisessa kasvaneena "normaali" käsitys asiasta on se että lapsi muuttaa kotoa kun pääsee peruskoulusta. Itse muutin yli 100km päähän kun olin juuri täyttänyt 16v ja pikkusiskoni on kesällä muuttamassa vuorostaan kotoa myös yli 100km päähän ja ikää hällä 15v :)

Yli 1000km päähän siis, ei 100km.

Mut itse ajettiin pois kotoa 17-vuotiaana, joten tiedän millaista se on ja omat saavat asua niin pitkään kuin haluavat, en häädä pois. Mieheni taas asui äitinsä luona 22-vuotiaaksi ja hänestä lasten pitäisi lähteä viimeistään 18-vuotiaina ja elättää itse itsensä. Musta toi on tosi julmaa :( (ja meillä on yhteiset lapset, ihan omiaan siis on häätämässä :()

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Lasten tulisi voida asua kotona siihen saakka, kunnes tuntee, että haluaa muuttaa muualle. Ei ole mitään mieltä laittaa lasta jonnekin pikkukopperoon asumaan, vallankin kun lapsuuskodissa useinkin on paljon tilaa. Eri  asia sitten ovat ne tapaukset, joissa lapsen opiskelu edellyttää muualla asumista. 

Tärkeintä siis on se, miltä lapsesta tuntuu. Näyttää olevan nykyisin niinkin, että osalla vanhempia on kovin kiire asumaan ilman lapsia. Se hämmästyttää erityisesti. Mikä lapsissa on niin hankalaa, että heidät haluttaisiin muualle? Osa vanhemmista tuntuu laskevan myös lapsista koituvia kuluja. Sekin tuntuu hassulta. Kyllä kait suurin osa vanhemmista on jo siinä elämänvaiheessa, että rahat riittävät aika useaankin asujaan ja voivathan lapsetkin osallistua kustannuksiin, ruoanlaittoon, siivoukseen ym. omalta osaltaan.

Kai se riippuu ihmisestä? Toiset itsenäistyy aikaisemmin ja toiset tarvitsevat tukea vähän kauemmin. Mutta en ymmärrä miksi kukaan paljon yli kaksikymppinen ei haluaisi itsenäistyä?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:25"]

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Lasten tulisi voida asua kotona siihen saakka, kunnes tuntee, että haluaa muuttaa muualle. Ei ole mitään mieltä laittaa lasta jonnekin pikkukopperoon asumaan, vallankin kun lapsuuskodissa useinkin on paljon tilaa. Eri  asia sitten ovat ne tapaukset, joissa lapsen opiskelu edellyttää muualla asumista. 

Tärkeintä siis on se, miltä lapsesta tuntuu. Näyttää olevan nykyisin niinkin, että osalla vanhempia on kovin kiire asumaan ilman lapsia. Se hämmästyttää erityisesti. Mikä lapsissa on niin hankalaa, että heidät haluttaisiin muualle? Osa vanhemmista tuntuu laskevan myös lapsista koituvia kuluja. Sekin tuntuu hassulta. Kyllä kait suurin osa vanhemmista on jo siinä elämänvaiheessa, että rahat riittävät aika useaankin asujaan ja voivathan lapsetkin osallistua kustannuksiin, ruoanlaittoon, siivoukseen ym. omalta osaltaan.

[/quote]18-21-vuotias on aikuinen ihminen ja normaali tuon ikäinen haluaa itsenäistyä vanhemmistaan. Miksi ihmeessä pitäisi asua kotona 24-25-vuotiaaksi asti?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 21:29"]

Kai se riippuu ihmisestä? Toiset itsenäistyy aikaisemmin ja toiset tarvitsevat tukea vähän kauemmin. Mutta en ymmärrä miksi kukaan paljon yli kaksikymppinen ei haluaisi itsenäistyä?

[/quote]

Minä ainakin koin olevani itsenäinen, vaikka asuin kotona senkin jälkeen kun olin täyttänyt 18. Muutenkin ajattelen, että 'itsenäisyys' on sisäinen tunne enemmän kuin ulkoiset olosuhteet.

Meillä esikoinen haluaa kovasti Helsinkiin opiskelemaan. Ollaankin nyt etsimässä jostain sieltä Kampin kauppakeskuksen läheltä sopivaa tilaa, että voidaan muuttaa koko perhe ja 120 lypsävää kaikki sinne pääkaupunkiin, ettei esikoinen joudu olemaan yksin. Kovin on ollut hankala asioida Helsingin maataloussihteerin kanssa, eivät siellä oikein ymmärrä, että työttömäksi ei haluta ryhtyä vaan muuttaa kaikki sinne, ettei lapsi olisi yksinäinen.