Harvinainen ja kaunis vauvaruno hakusessa

Onnitteluun vai kertomaan vauvan syntymästä?

Minä olen aina ajatellut tämän Eino Leinon runon kuvaavan vasta maailmaan syntyneen lapsen ihmettä ja ajtuksia:

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Hannele Huovi Kun on oikein pieni. Ei taida olla harvinainen mutta sopi kuin nenä päähän meidän vauvalle joka syntyi kekosena ja mun mielestä on kaunis. Googleta, en saa kopsattua nyt...

Onnitteluun.

t.ap

Maria Vaara:

Sylissä ja lähellä

käsin kosketettavissa.

Joskus se on tuoksu, uni tai aavistus.

Sitä se on - onnellisuus.

3, tuo on yksi yleisimmistä hautajaisvärssyistä...

Haitajaisrunoksi olen minäkin tuon Eino Leinon käsittänyt, enkä siksi pysty sitä laittaa onnitteluun. Vaikka tokihan sen voi vastasyntyneen näkökulmastakin ymmärtää.

lisää runoja?

ap

Elina Karjalainen:

Hiljaisuuteen väräjävä huuto:

sielunlintu löysi pesäpuun.

Kuin valo tai kuin perhonen sä saavuit,

synnyit sydämiimme pieni matkamies.

Et enää muukalainen vaan jo täällä.

Aale Tynnin Silkkipää!

"Vaiti valvon pimeässä.

Rinnassani täyttyvässä

maito kivistää.

Ime, pieni sudenpentu,

ime, silkkipää.

Niinkuin luolan hämärästä

astuit ruumiistani tästä

aamuus alkavaan.

Vereni ma annoin sulle,

kiihkeästi varrotulle,

veren voimakkaan.

Vielä nukkuu silmäs taju,

peittyy veren kuohu raju

ihos silkkiin hohtavaan.

Vielä suojaa äidin syli.

Kerran nousee pääsi yli

metsä oksin väkevin,

vaiston puolihämärässä

ajat unta elämässä

niinkuin minäkin.

Kerran uupuin sieluus asti

hetken mietit katkerasti,

niinkuin minäkin,

millaista on koiran olla,

juosta kotikartanolla

mielin virkein, tyytyvin.

Vaan kun taivas syttyy kajoon,

keveästi lähdet ajoon,

lähdet uudelleen.

Viita kukkii ihmeellinen,

näet metsän syvän sinen,

oksat kukkaterttuineen.

Rakas, sudella on hyvä.

Teroittuen silmä syvä

tähyy yöltä pimeää.

Tähti loistaa pääsi yllä.

Susi, löydät tiesi kyllä.

Tietoasi ensimmäistä

ime rintojeni päistä,

ime, silkkipää."

Saima Harmajan

ONNELLINEN AAMU

Huhtikuinen
aamu heläjää.
Kultasuinen
lintu livertää.

Syliin riemun
nukuin, havahduin.
Peippo vie mun
lemmenlauleluin

päivään uuteen,
liian heleään,
ihanuuteen,
jonka todeks nään.

Siivin hennoin
kaukaa lentänyt!
Riemulennoin
liki lennä nyt,

kohoo alle
armaan ikkunan,
uinuvalle
laula: rakastan!

ONNELLINEN AAMU

Huhtikuinen

aamu heläjää.

Kultasuinen

lintu livertää.

Syliin riemun

nukuin, havahduin.

Peippo vie mun

lemmenlauleluin

päivään uuteen,

liian heleään,

ihanuuteen,

jonka todeks nään.

Siivin hennoin

kaukaa lentänyt!

Riemulennoin

liki lennä nyt,

kohoo alle

armaan ikkunan,

uinuvalle

laula: rakastan!

Silloin kun sinä synnyit,

paistoiko aurinko?

Oliko taivaalla pilvi,

tähtien karkelo?

Silloin kun sinä synnyit, olihan kaunista niin.

Lapsonen, et tiedä kuinka sinua odotettiin.

(Anna-Mari Kaskinen)

Mä tykkään sikana siitä Scandinavian music groupin Jos osaisin -biisistä. En tiiä että onko vauvoista ja onko liian surullinen ja varmaan on, mutta mä siihen ihastuin kun ootin esikoista. Aijai nostalgia aww <3. 

Rasinkankaan biisistä Meidän uusi vauva se pätkä "tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee!"

Kaarina Helakisan Iltalaulu Riikalle on kaunis:

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka parkuun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

Sadun loppua en kuule, minä milloinkaan kenties

Sanat kummalliset ja armaat: "Tuli metsästä pieni mies-"

Puut mustat kumartuivat

hänen jalkansa askeliin.

Kuun valossa varvut uivat, -

en tiedä, luulen niin.

- Aale Tynni

Tämä ei kyllä taida olla mitenkään harvinainen, mutta mä oon tykästynyt Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen-biisiin ja sen tekstiin. Käytin sitä myös siskoni esikoisen vauvakortissa runona: 

"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"

Toinen mistä tykkään kauheesti on Maria Jotunin runo lapselleen, joka menee kutakuinkin näin:

"Et tiedä kuinka paljon sinua rakastan.

Haluaisin olla olematta tämä ihminen,

haluaisin olla vain suuri rakkaus

joka siunaisi askeleitasi.

Haluaisin nähdä sinussa,

kuinka ihminen kulkee tiensä suorana.

Ei koskemattomana,

vaan kokien, kärsien ja kasvaen,

tallentaen sen hyvän,

mikä meissä kaikissa on uinumassa.

Mikä meissä kaikissa on ihmistä tulevaisuutta varten.

Kun minä olen poissa

en lakkaa rakastamasta sinua

ja siunaamasta ihmistä sinussa."

Minä tykkään tästä:

Lapsi povellani, taivas päällä maan.

Häntä katsellessa arki katoaa.

Riemun tunnen suuren, hiljaa sydän soi.

Mitä koen, kuulen, kertoa en voi.

Hilja Aaltonen

En muista, mistä olen tämän runon kopioinut (tekijästä ei siis tietoa):

"Tänään oli päivä arkinen,

mutta pieni tyttö muutti sen,

tuli päivästä suuri ja ihmeellinen,

me varmasti kauan muistamme sen!"

Laitoin tämän juuri onnittelukorttiin... vauvaa odotettiin pari viikkoa yli ajan, hän  syntyi sitten tiistaina (ja se oli meille ensin päivä arkinen).

Isotäti

Onko Aaro Hellaakosken Naurua ja Tyranni ihan 'so last season'?