Lue keskustelun säännöt.
Saanko olla katkera?
28.05.2014 |
Mentiin tosi nuorena naimisiin ja saatiin kolme lasta lyhyillä ikäeroilla. Mies opiskeli itsensä maisteriksi siinä sivussa ja teki töitä, minä olin kotona. Puhuimme koko ajan siitä, että kun mies saa opinnot valmiiksi, on minun vuoroni opiskella.
Mies valmistui ja sai heti töitä. Minä hain yliopistoon. En päässyt. Hain uudestaan. En päässyt. Hain uudestaan. En päässyt. Hain vielä kerran ja hain samalla myös ammattikorkeakouluun. Sain ammattikorkeakoulupaikan ja suoritin sen loppuun. Ala ei todellakaan ollut sitä, mitä yliopistotutkinnoltani olin koko ajan hakenut, mutta olipahan edes jotain.
Lapset menivät kouluun, nuorinkin. Opintojen jälkeen oli pakko joko opiskella lisää tai mennä töihin. En viimeisenä opiskelukeväänä ehtinyt valmistautua mihinkään yliopiston pääsykokeisiin, joten hain töitä ja sain niitä. Hanttihommia, ei mitään tutkintoja tai edes työkokemusta vaativia hommia.
Elintaso nousi, kun menin töihin. Hankittiin isompi asunto, nyt on paljon asuntolainaa. Molempien palkalla pärjätään isostakin lainasta ihan hyvin.
Minulla on luonnollisesti koko ajan sellainen olo, että pitäisi päästä opiskelemaan. Sillä ammattikorkeakoulututkinnolla ei saa ilman työkokemusta töitä, enkä pääse ilman työkokemusta töihin, koska alalla on työkokemuksen omaavia maistereitakin satapäin hakemassa kaikkiin töihin.
Olen katkera. Ei ole enää varaa mennä opiskelemaan, koska emme selviäisi lainan takaisinmaksusta, jos jään pois töistä. En hyödy ammattikorkeakoulututkinnostani mitään, olisi aloitettava opinnot yliopistossa alusta.
Olen siis alikouluttautunut (omaan standardiini) ja tuomittu paskaduuniin loppuiäkseni. Olen katkera.
Kommentit (15)
Eli mistä oot katkera? Siitä että et päässyt sisään yliopistolle? Kenelle olet siitä katkera? Miksi et opiskellut avoimessa pääsykokeiden välillä, helpottaa sisäänpäsyä, tiesithän sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:58"]
Hait aika monta kertaa yliopistoon, kenelle oikein olet katkera? Itsellesi kun et olekaan tarpeeksi hyvä? Et sä ainakaan miestäsi voi syyttää ettei sua hyväksytty sinne.
[/quote]
Olen katkera koko tilanteen takia. Olen sen takia, etten pystynyt oikeasti valmistautumaan pääsykokeisiin pienten lasten kanssa. Mies oli paljon pois töistä, toki elätti sillä perheensä. Minä luin hätäisesti päiväuniaikaan. Hain paikkoihin, joissa oli myös haastattelu. Usein jouduin raahaamaan kaikki lapset sinne mukaan, koska pääsykokeet olivat keskellä päivää, eikä ollut varaa palkata kolmelle moneksi tunniksi lastenvahtia. Viimeistään haastatteluissa kävi ilmi, että kotona on pieniä lapsia ja monta, haastattelijat pyörittelivät päitään ja miettivät, onko nyt ihan fiksua aloittaa opinnot ja että pystynkö sitoutumaan ja mitäs kun lapset ovat sairaana jne. Olen katkera heidän asenteilleen.
Olen katkera siitä, että olen sukuni ainut ei-maisteri. Hylkiö suorastaan. On paljon tohtoreita ja joka ikinen tuntemani sukulainen on vähintään maisteri. Ammattikorkeakoulututkinto ei ole yhtään mitään.
Olen katkera siitä, ettei meillä ole enää varaa minun opiskeluun. En voi lastenkaan takia aiheuttaa perheelle taloudellista ahdinkoa oman opiskeluni takia, lapset jäisivät paljosta paitsi nykyiseen elämäämme verrattuna. Ei olisi varaa tehdä kaikkea sitä mitä nyt.
Olen katkera siitä, että olin lapsellinen parikymppisenä ja kuvittelin, että pääsen yliopistoon siinä missä kaikki muutkin. Kaikki kaverit. Hakikohan kukaan edes kahta kertaa? Ekalla sisään. Jos olisin tämän tiennyt, olisin perustanut perheen myöhemmin ja varmistanut, että pääsen varmasti sisään.
Siinä nyt muutama katkeruuden aihe.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:58"]
Eli mistä oot katkera? Siitä että et päässyt sisään yliopistolle? Kenelle olet siitä katkera? Miksi et opiskellut avoimessa pääsykokeiden välillä, helpottaa sisäänpäsyä, tiesithän sen?
[/quote]
Olen opiskellut koko ajan avoimessa yliopistossa. Ei niillä opinnoilla maisteriksi valmistu.
ap
Katkeruudella pilaat oman elämäsi ja siinä sivussa perheenjäsentesi, mutta mitään et sillä saavuta. Mene avoimeen yliopistoon suorittamaan kursseja kuten 3 ehdotti niin saatpahan siitä ainakin jotakin iloa katkeruuden tilalle. Elämässä on kaikilla jossakin välissä vastoinkäymisiä, mutta sinulla on kaikki lähtökohtaisesti hyvin: perheesi jäsenet elossa ja ilmeisesti hyvinvoivia ja itselläsi kaikki mahdollisuudet valita tiesi opintojesi ja urasi suhteen.
Kyllähän sä saat olla katkera, jos haluat. Mitään et siitä kuitenkaan hyödy, eikä sulla ole mitään sen kummempaa syytäkään katkeruuteen kuin suurimmalla osalla muista suomalaisista (jotka taas olemme pullamössöllä syötettyjä kultalusikka takapuolessa syntyneitä hannuhanhia verrattuna noin viiteen kuudennekseen maailmasta), joten itse en kyllä viitsisi.
Mene hyvä ihminen avoimeen ylioipstoon tai vaikka kansalaisopistoon tai kansaopinston, jos tekee mieli opiskella. Ja niin se vaan on, että opiskelu vaatii työtä ja taloudellisia uhrauksia. Deal with it, niin meidän muidenkin on täytynyt tehdä. Joko valitset opinnot ja köyhäilet jonkunaikaa tai sit valitset työnteon ja taloudellisen tämän hetken. Mutta ymmärrä, että sinä valitset. Ei sua oikeasti pakoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko sinä olla vaikka sukusi ensimmäinen, joka ei dissaa rehellistä työtä, jolla saa elannon perheelleen? Ammattikorkeassa ei ole mitään häpeilemistä, eikä varsinkaan työnteossa.
En vaan omalla luonteellani pysty käsittämään, miksi pitäisi olla maisteri vain siksi, kun muutkin ovat. Jos olet kerran töissä ja saat rahaa ja teillä on jopa varaa ihan kunnon asuntolainaan ja muuta, niin ei syytä sen puoleen katkeruuteen ole.
Ja se, joka ei toisen elämäntapaa tai toisenlaista koulutusta kunnioita, on itse moukka. Viittaan maisterisukulaisiisi.
Hei! Älä lannistu. Hae vielä. Järjestä vaikka kuukauden loma ennen pääsykokeita ja lue kun lapset on koulussa -ihan niinkuin olisit töissä. Ja älä hae liian vaikeaan paikkaan vaan sellaiseen mihin sulla on "kutsumus" ei vain kunnianhimo. Pääasia että saat opiskelupaikan, miettikää sen jälkeen järjestelyjä. Ja sehän on vaan asunto. Jos tarvitsee niin sen voi myydä ja muuttaa halvempaan. Et voi elää itsesi kanssa jos katkeroidut. Mieheni on tuossa tilanteessa, ei omasta tahdostaan. Ja minä taistelin itseni yliopistoon hänen tuellaan, sinä vuonna pääsin. Mutta joka hommassa on puolensa. Nyt olen yliopisto-opiskelija. Ja välillä tuntuu että vielä on piiiiitkä ja kivinen tie edessä -varsinkin kun on lapsia. MUTTA me naiset selvitään mistä vaan!!!! Lapset kuitenkin kasvaa ja ovat ihanin asia maailmassa.
Tsemppiä!!! Pystyt siihen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli inhoat itseäsi ja omaa elämääsi ja kuvittelet että maisterintutkinto tekisi siitä yllättäen jotain taivaallista?
Käytännössä olet siis katkera siitä, että elämäsi ei mennyt suunnitelmiesi mukaan. Kaikin mokomin saat olla katkera, jos haluat.
Onnellisuuden elämään tuo kuitenkin se, että hyväksyy, ettei elämässä kaikki mene suunnitelmien mukaan, ja oppii nauttimaan myös siitä mitä ei olisi tahtonut.
Itselläni olisi kaikki syy olla katkera (sairasteleva, ulkopuolelle jätetty ja yksinäinen), mutta olen huomannut kuinka helppoa ja onnellista elämä on, kun hyväksyn sen sellaisena kuin se on ja nautin kaikesta mistä voin. Totta puhuen, kun opin hyväksymään tilanteeni ja nauttimaan elämästäni, huomasin levittäväni sitä iloa muihin ihmisiinkin. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:51"]
Eli inhoat itseäsi ja omaa elämääsi ja kuvittelet että maisterintutkinto tekisi siitä yllättäen jotain taivaallista?
[/quote]
Kyllä.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:58"]
Eli mistä oot katkera? Siitä että et päässyt sisään yliopistolle? Kenelle olet siitä katkera? Miksi et opiskellut avoimessa pääsykokeiden välillä, helpottaa sisäänpäsyä, tiesithän sen?
[/quote]
Olen opiskellut koko ajan avoimessa yliopistossa. Ei niillä opinnoilla maisteriksi valmistu.
ap
[/quote]
No, kauanko sulla menisi nyt opiskellessa, jos kerran opintoja on jo suoritettuna avoimen kautta? Nyt on lapset koulussa eli ei tarvitse heitä viedä mukanaan pääsykokeisiin (tosin en kyllä ymmärrä, miten niin tuota varten ei saa hoitajaa, onhan noita firmoja pk-seudullakin vaikka kuinka, jotka tuollaista tarjoavat). Meneekö loppuihin eli pääaineen syventävät ja gradu kauankin? Max 2v? Ja siitäkin voit kesät olla töissä. Ja opintotuki ja laina kuitenkin tulee, eikös. Paljonko vähemmän se on kuin nykyinen nettopalkkasi tuosta ns. paskaduunistasi? Ja paljonko arvelet tienaavasi kun valmistut? Ota loppu lainaa ja maksat sitten takaisin kun saat sen kunnon duunin. Elämä on ratkaisujen tekemistä, ei katkeruutta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla katkera, mutta siitä ei ole mitään hyötyä.
Toisaalta sinulla on ollut tilaisuuksia tehdä vaikka mitä. Et vain ole onnistunut saamaan tilanteesta kiinni. Syy on omasi. Siitä et voi olla katkera. Se saa vituttaa, mutta katkeruuteen se ei oikeuta.
Suuri osa AMK-tutkinnoista ei tosiaan "ole mitään", olen samaa mieltä siitä sukusi kanssa, mutta myöskään akateeminen loppututkinto ei tänä päivänä takaa töitä kuin parilla sellaisella alalla, joita AMK ei ole päässyt pilaamaan. Älä siis pelkän tutkinnon perusteella lähde yliopistoon.
Hyväksymispuheet ovat jollain tavoin ahdistavia mielestäni.
Näitä kertoivat he joilla oli kaikkea, mutta toisaalta eivät arvostaneet leiviskäänsä.
Totta kai ihminen saa olla katkera, tai näin, on oikeus ilmaista itseään ja negatiivisia tunteitaan, silloin ei ehkä olisikaan katkeruutta jollei aina tyrmättäisi kliseillä.
Lopulta saa kaiken mitä ikinä haluaa, joskus vain tarvitsee lepotaukoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, mistä olet katkera? Siitä että teit lapset nuorena vai siitä, että et päässyt opiskelemaan? Jos et olisi tehnyt lapsia, oletko varma, että olisit sittenkään päässyt opiskelemaan? Jos olisit päässyt opiskelemaan, voi olla, että sulla olisi nyt kiva työ, mutta ei miestä eikä perhettä eikä niitä lapsia ja tuskailisit nyt sen asian kanssa, kun ei löydy puolisoa.
Elämä ei mene aina niinkuin suunnitelmat on. Kolme lasta ei varmaan tule ihan vahingossa, olet varmasti nekin halunnut ja suunnitellut.
Yleisesti ottaen katkeruus ei kannata missään asiassa. Se on pahaksi itsellesi ja läheisillesi. Kannattaa hvyäksyä menneet, muuta et voi ja katsoa tulevaisuuteen. Voit vieläkin opiskella, jos se on sinulle tärkeää. jos haikailet alasi työpaikkaa, niin ei se yliopistotutkintokaan sitä nykypäivänä enää takaa, joten voisit siitä huolimatta olla työtön.
Hait aika monta kertaa yliopistoon, kenelle oikein olet katkera? Itsellesi kun et olekaan tarpeeksi hyvä? Et sä ainakaan miestäsi voi syyttää ettei sua hyväksytty sinne.