Lasten kanssa kotona oleminen ei oikeastaan tunnu helpommalta,

Ihan totta, usein helpottaa, kun lähtee jonnekin! Tiedän, lähteminen itsessään on todella rasittavaa (vihaan lähtöjä!), mutta heti, kun pääsee liikkeelle, helpottaa! Ulkona lapset saavat vapaammin purkaa energiaansa, ja ehkä illallakin sitten uni tulee pikemmin, jotta äitikin saa omaa aikaa... Parasta olisi, jos voisi ulkoilla toisen äidin ja tämän lasten kanssa.

Tietenkin tietokoneella olo on omaa aikaa! Mutta valitettavasti lapset suhtautuvat siihen hieman samaan tapaan kuin puhelimessa puhumiseen: välittömästi he alkavatkin tarvita huomiota... :) Olen huomannut helpommaksi levätä esim. löhöten sohvalla lukemassa (pystyn hyvin uppoutumaan kirjaan metelissäkin) tai istuen nurkassa neuloen tai virkaten ja äänikirjaa kuunnellen, valvoen sivusilmällä ja -korvalla leikkejä. Jostain syystä nämä toiminnot eivät samalla tavoin vedä lapsia puoleeni magneetin lailla.

Valitettavasti työ ei tosiaan automaattisesti vähene lasten kasvaessa. Olen todennut, että varsinkin erityislasten kanssa on melkeinpä päinvastoin! Meillä on (ainakin) kaksi nepsy-erityislasta, ja kumpikin vaikutti kouluikään saakka melko tavikselta, mutta erityispiirteet ovat iän mukana vain korostuneet, joten joudun kouluikäisiäkin vahtimaan varsin paljon.

Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!

http://kotona.munfoorumi.com/index.php

Tämä ei varaamaan lämmitä sinua, mutta minusta elämä on helpottanut niin paljon lasten täytettyä kaksi. Nyt 5,4 ja 1.

Annan lasten leikkiä hyvin vapaasti, illalla kerätään jos jaksetaan. Ruokailut ovat säännöllisesti, samoin päivälepo. Ulkoilen itse pienimmän kanssa, mutta en tappele isompien kanssa. Laitan vaatteet valmiiksi eteiseen ja painotan, että olisi kiva jos tulisivat mukaan. Joko tulevat tai sitten rakentavat sovussa legoja, muovailevat tms.sisällä. Ehkä siksi eivät tappele juuri kun sillä ei saa aikuisen huomiota.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 11:26"]

Niin, ja meillä ne ainakin TAPPELEE koko ajan. Jos et ole ohjelmatoimistona koko ajan miettimässä järkevää tekemistä, niin kakarat kiskoo toisiaan tukasta, härnää, huutaa, kiusaa jne. Olispa vaan yksi lapsi...

[/quote]

jos on yksi lapsi, se lapsi roikkuu kokoajan sinussa ja sinun täytyisi leikkiä. Olen monesti ajatellut että olisipa kaksi jotta leikkisivät keskenään, mutta eipä kuullosta helpommalta.

7, hyvinpä toimii jos asutaan kerrostalossa.. vai jätätkö lapset sisään ja painelet läheiseen leikkipuistoon?

"Kohta lapset kasvaa ja sitten ne jo leikkii yhdessä " "Sisaruksista on niin paljon seuraa toisilleen" eivät tosiaan tarkoita sitä, että vanhemman elo helpottaisi, ei TOSIAANKAAN!!!

Niin, ja meillä ne ainakin TAPPELEE koko ajan. Jos et ole ohjelmatoimistona koko ajan miettimässä järkevää tekemistä, niin kakarat kiskoo toisiaan tukasta, härnää, huutaa, kiusaa jne. Olispa vaan yksi lapsi...

Niinpä, voi sitä tappelun määrää, varsinkin lapsilla joilla on pieni ikäero.

Lapset kaipaa olla myös ulkona. Sinne hiekkiksen reunalle vaan istumaan ja lapio handuun.