Onko sinua auttanut laihtumaan potku persuksille?
Vai hiljainen hymistely?
Mistä siis olette saaneet kipinän/alkusysäyksen urakkaan?
Kysymys teille, jotka olette onnistuneet laihtumaan vähän tai paljon.
Kommentit (6)
Jutan suorapuheisia tokaisuja olen telkkuohjelmista kuunnellut ja kyllä ne ärsyttivät silloin lihavana. Mutta ne jäivät takaraivoon soimaan ja sisuunnuin niistä aikaa myöten. Joten kiitos vain Jutta ;)
Ei, ei ja ei. Omin päin ja omasta tahdosta kilot ovat lähteneet ihan helposti. Sen sijaan, mitä enemmän ulkopuolista vihjailua, "potkua persuksille" tai muuta vittuilua, sen vähemmän kiinnostaa laihdutus.Mitä helvettiä minun kiloni kellekään muulle kuuluvat!
Minä tarvitsin työterveyslääkärin potkun persuksille.
Kävin syömishäiriön rajalla itseinhossani. Tosin syy inhoon osittain oli muiden ihmisten ahdistava reagointi kehooni. Pari kuukautta myöhemmin aloitin onnistuneen dieetin.
Omasta pahasta olosta se lähti. En mahtunut vaatteisiini, oli raskaampaa liikkua, seksi ei huvittanut, en enää tuntenut olevani oma itseni. Lihosin siis nopeasti vuodelevossa, kun kaikki se aika oli helppoa käyttää herkutteluun ja sillä yrittää helpottaa murheita.
Kun sain aloittaa liikunnan, aloitin sen kevyesti, mutta ai että oli ihanaa, kun paino alkoi pudota ihan pienillä muutoksilla. Ruokavaliota olen joutunut tiukentamaan tavoitepainon lähestyessä, mutta muutos on aivan mahtava etenkin henkisesti. Khta on lähtenyt 20 kg ja painan jo vähän vähemmän kuin ennen kuin lihoamista.
Ei ole. Itsestä se on lähtenyt. Kun muiden vuoksi (haukkujien, äidin saarnojen) yritin, epäonnistuin aina. Nyt takana -30kg