Aikuinen lapsi syö epäterveellisesti

Ei tuohon ruokavalioon kuole. Anna syödä miten tykkää.

Hedelmiä tuliaiseksi ja vitaminoituja mehuja.

Noissa mehuissa tuppaa olemaan aika paljon sokeria. Hedelmiä syö poika kyllä, ainakin banaaneja ja omenoita.

Mielestäni suht. normaali tuonikäisen miehen ruokavalio jos ei ole bodaamisesta kiinnostunut. Äiti kytännyt syömiset niin tarkkaan, että haluaa nyt syödä miten itseään huvittaa?

Ei kai aikusen lapsen ruokavalio kuulu mammalle??

Normaali ruokavalio? Poikani on laiha ja pelottaa että hän saa jonkun puutoksen. Sanoi itse ottavansa vitamiinit purkista. Vien aina salaattia jne ruoaksi ja syö niitä ihan mielellään mutta itse tekee vain valmisaterioits tai pahimmillaan syö vaan jonkun suklaapatukan. Tekee fyysistä työtä joten pelottaa jos vaikka pyörtyy työssä. Pojan mielestä ylireagoin, mutta mielestäni tuo hänen perusruokavalionsa on ok herkkuina muttei pysyvästi! Ap.

Poikaa varmaan ärsyttää tuollainen kyttääminen. Kai nyt 20v. tajuaa sen verran syödä ettei pyörry? Jos itse on tyytyväinen niin mikäs siinä.

Ja ennen vanhaan suomalaisten ruokavalio koostui suunnilleen pelkästään leivästä ja perunasta. Eikä ollut vitamiinilisiäkään.

En kyllä mielestäni kyttää. Tyypillistä av-palstaa, välittävä äiti on kyttääjä. Ap.

Sinuna olisin huolestuneempi tuosta tupakoinnista, vaikka siihenkään tuskin mamman motkotukset auttaa!

Surettaa vaan kun "hyvä poika" menee tärviölle. Tupakointikin alkoi armeijassa, lupaa lopettaa mutta silti vaatteet haisee tupakalle ja parvekkeella tuhkis. Tuntuu ettei kotona opitut hyvät tavat ole kestäneet ja syytän vähän kavereita tästä. Intin jälkeen on alkanut kaljakin maistumaan, usein eii halua enää kyläillä viikonloppuisin ja oli selvästi ärsyyntynyt ja krapulainen kun käytiin viime viikonloppuna kylässä. Nytkin jossain mökillä kavereiden kanssa vaikka yleensä ollaan oltu jussi perheen kesken. Ap

Mä ymmärrän sua ap. Mun pojalle kävi samoin kun muutti omilleen ja mielestäni liian ajoissa, 18-vuotiaana.

Anna poikasi itsenäistyä. Kylläse tulee kyselemään salaattia, jos haluaa. Äläkä mene kylään kutsumatta.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:09"]

En kyllä mielestäni kyttää. Tyypillistä av-palstaa, välittävä äiti on kyttääjä. Ap.

[/quote]

No ihan oikeasti mieti nyt. Minä muutin 15 vuotiaana toiselle paikkakunnalle lukioon. Rahat oli tosi tiukilla ja välillä elin kouluruoalla ja illalla söin näkkileipää, voita ja päälle aromisuolaa, kun odotti opintolainaa.

20 vuotiaana asuin eka kertaa avoliitossa (no avoliitto ja avoliitto, kun kyseessä oli eka rakkaus ja muutettiin yhteen siksi, että asuminen oli näin halvempaa). Herranen aika, jos jomman kumman mamma olisi siihen vääntynyt tuomaan ruokaa ja hössöttänyt meidän aterioista siinä vaiheessa, olisin heittänyt niskaperseotteella pihalle. Kumpikin opiskeli viikot ja viikonloput heitettiin työkeikkaa, joten syötiin, mitä muistettiin.

20v on aikuinen ja mamman tehtävä ei ole kytätä jääkaappia. Joillain tutuillani oli jopa lapsi tai kaksikin jo tuossa iässä.

Olen itse muuttanut yli 20 vuotta sitten kotoa ja mieleen tuli se, että ekana opiskeluvuotena vanhempien mukaan laittamat pakastemarjat jäi täysin syömättä (tai siis soluni kämppis söi ne ihan mielissään pyynnöstäni) enkä syönyt kalaa enkä perunaa ollenkaan. Kotona "kaikki" ruoka oli ollut kalaa, perunaa ja jotain marjoista tehtyä (rahka, jugurtti, kiisselit jne.). Omilleen muuton jälkeen tuli sellanen vastareaktio: elin vuoden hedelmillä, pastalla, riisillä, kanalla ja jauhelihalla. Ja ah sitä mahtavaa itsenäisyyden tunnetta. Nyt taas kala, peruna ja marjat maistuvat. Harmi vaan, että isä on jo autuaammilla marjastusmailla.

Ihanko oikeasti 20-vuotiaan pitäisi viettää äidin kanssa juhannusta?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:18"]Surettaa vaan kun "hyvä poika" menee tärviölle. Tupakointikin alkoi armeijassa, lupaa lopettaa mutta silti vaatteet haisee tupakalle ja parvekkeella tuhkis. Tuntuu ettei kotona opitut hyvät tavat ole kestäneet ja syytän vähän kavereita tästä. Intin jälkeen on alkanut kaljakin maistumaan, usein eii halua enää kyläillä viikonloppuisin ja oli selvästi ärsyyntynyt ja krapulainen kun käytiin viime viikonloppuna kylässä. Nytkin jossain mökillä kavereiden kanssa vaikka yleensä ollaan oltu jussi perheen kesken. Ap

[/quote]

Kuulostaa täysin tyypilliseltä parikymppiseltä pojalta. Enemmän olisin huolissani jos ei välillä kaljoittelisi ja ei viettäisi juhannusta kavereiden kanssa.

Pidät vaan huolen, että sillä on vitamiineja kotosalla ja kun käyt kylässä niin viet ruokaa, esim pakkaseenkin. Ainoa tapa yrittää tilannetta parantaa. :) Kyllä kuullostaa ihan todella normaalilta tuon ikäisen ensimmäisiä vuosia yksin asuvan toiminnalta ja kyllä se siitä korjaantuu jossakin vaiheessa, esim tyttöystävän kautta tai ihan omasta halusta!!

Minä muutin kotoa 17-vuotiaana ja voi kuinka epäterveellisesti/suppeasti söinkään suunnilleen neljän vuoden ajan. Elin tyyliin nuudelilla, karkilla, tonnikalalla, makaronilla yms.... Sitte vaan yhtäkkiä tajusin etten halua enää syödä sillä tavalla, kiinnostuin ruuanlaitosta ja rupesin syömään monipuolisesti ja terveellisesti. Nykyisen kumppaninkin kun tapasin niin hän söi oikeesti vaan niitä einespizzoja, perunasalaattia, makkaraa ja perunamuussia. Sitte vaan kummasti hänenkin ruokavalio muuttui kun minäkin söin terveellisesti ja hän alkoi aktiivisesti tehdä ruokaa. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 02:24"]

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:30"]

Voin kertoa, että itse olen kotoa muutettuani alkanut syödä epäterveellisesti ja lihonut 20 kiloa nimenomaan sen takia, että kotona on kytätty niin tarkkaan syömistä. Karkit olivat kiellettyjä vaikka sitä ei koskaan ääneen myönnettykään. Suunnilleen äidin ostama pieni suklaapatukkakin piti jakaa kaikkien kesken, ei tullut kuuloonkaan että olisin ostanut vaikka oman pussin kerran viikossa.

Ala-asteella aloin käydä salaa joskus lähikaupassa koulun jälkeen ja jos vanhemmat "saivat kiinni" siitä, niin minusta puhuttiin siihen sävyyn kuin olisin tehnyt pahankin rikoksen. Olin silloin jopa vähän alipainoinen.

Kun pääsin omaan turvalliseen yksiööni, niin johan riemu repesi. Kukaan ei ole enää kyyläämässä mitä syön. Saatan syödä nykyisin päivän aikana pelkkää karkkia ja suklaata. Joskus sipsejä ja eineksiäkin, mutta makea on pahin ongelmani.

Saan pian todennäköisesti ahmimishäiriödiagnoosin minua hoitavalta psykiatrilta. Olen varma että syömiseni olisi paremmin hallinnassa jos kotona olisi ollut vähän vapaampaa.

[/quote]

Ja kun saat diagnoosin, niin sittenhän sulla on ihan "lupa" ahmimiseen. Eikä sun tarvitse itse korjata tilannetta,sullahan on lääkärin toteama ahmimishäiriö. Helppoa!

[/quote] 

Jos asia olisi niin mustavalkoinen kuin sinä kuvittelet, niin tuskimpa ylipainoisia ihmisiä olisi niin paljon.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 23:30"]

Voin kertoa, että itse olen kotoa muutettuani alkanut syödä epäterveellisesti ja lihonut 20 kiloa nimenomaan sen takia, että kotona on kytätty niin tarkkaan syömistä. Karkit olivat kiellettyjä vaikka sitä ei koskaan ääneen myönnettykään. Suunnilleen äidin ostama pieni suklaapatukkakin piti jakaa kaikkien kesken, ei tullut kuuloonkaan että olisin ostanut vaikka oman pussin kerran viikossa.

Ala-asteella aloin käydä salaa joskus lähikaupassa koulun jälkeen ja jos vanhemmat "saivat kiinni" siitä, niin minusta puhuttiin siihen sävyyn kuin olisin tehnyt pahankin rikoksen. Olin silloin jopa vähän alipainoinen.

Kun pääsin omaan turvalliseen yksiööni, niin johan riemu repesi. Kukaan ei ole enää kyyläämässä mitä syön. Saatan syödä nykyisin päivän aikana pelkkää karkkia ja suklaata. Joskus sipsejä ja eineksiäkin, mutta makea on pahin ongelmani.

Saan pian todennäköisesti ahmimishäiriödiagnoosin minua hoitavalta psykiatrilta. Olen varma että syömiseni olisi paremmin hallinnassa jos kotona olisi ollut vähän vapaampaa.

[/quote]

Mulle on käynyt vähän päin vastoin. Meillä sai kotona syödä lapsena mitä halusi ja söin pelkkää roskaa. Olin silti hoikka/normaalipainoinen koko ajan. Sitten 19-vuotiaana kyllästyin siihen roskaan, aloin kiinnostua terveellisestä ruoasta ja lueskella aiheesta ja kokkailla itse kaikkea terveellistä, ei varmaan menis ikinä enää roiskeläpät yms. alas.

Tsemppiä ahmimishäiriön kanssa, toivottavasti paranet!