Aikuinen lapsi syö epäterveellisesti

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 01:59"]Kyttääkö se niitä tyttöjäkin noin tiukasti? Jos kyttää, sama on edessä, kun ne lähtevät pois kotoa. Tyttöparat.

[/quote] Kyse ei ole mistään kyttäämisestä vaan huolenpidosta luten olen jo tuonut ilmi. Tyttöjen ruokavalio ok ja liikkuvatkin enemmän kuin poika. Panostan lapsiini täysillä ja myönnän että he ovat isoin osa elämääni, mutta näkisin että näin sen tuleekin äidillä olla. Joten mollauksenne ei saa minua järkyttymään. Ap.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 01:59"]Kyttääkö se niitä tyttöjäkin noin tiukasti? Jos kyttää, sama on edessä, kun ne lähtevät pois kotoa. Tyttöparat.

[/quote] Kyse ei ole mistään kyttäämisestä vaan huolenpidosta luten olen jo tuonut ilmi. Tyttöjen ruokavalio ok ja liikkuvatkin enemmän kuin poika. Panostan lapsiini täysillä ja myönnän että he ovat isoin osa elämääni, mutta näkisin että näin sen tuleekin äidillä olla. Joten mollauksenne ei saa minua järkyttymään. Ap.

[/quote]

ei varmasti saada, uskon sen. Mutta ne lapset Ikuistuttuaan, ne saavat vielä

 maailmasi  ja mielesi myllerrettyä. Laitetaan siihen vielä vävyt ja miniät päälle, niin sulla on tosi hankalaa.

siksi olisi sulle helpompaa kun alkaisit valmistautua siihen, että sun pitää luovuttaa valta heille itselleen ihan pian.

ja voi ne lähteä muuten ulkomaillekin vaihtoon...

Terveeseen kehitykseen ja kasvuun kuuluu itsenäistyminen, se että pärjää ja toimii ilman vanhempien huolehtimista. Tämä vaatii usein vähän irtiottoa, sitä ettei nähdä ihan niin usein, toimitaan itsenäisesti, ollaan enemmän kavereiden kanssa jne. Rakkautta tämä ei vähennä. Kun tämän mahdollistaa, niin se suhde pystyy kehittymään kahden aikuisen, silti äidin ja pojan, väliseksi suhteeksi.

Anna nyt tilaa, niin poika vielä palaa läheiseksi.

Tässä olisi nyt ap:lla kasvun paikka.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 01:33"]Tuskin poika muuttaa muualle kun asumme pk-seudulla, miksi lähtisi minnekään? Ja pojan ruokavalio olisi mielestäni ok silloin tällöin muttei koko aikaa. Tosi törkeästi haukutte minut kun välitän pojastani joka on minulle kaikki kaikessa. Ap.

[/quote]

Alan kyllä luulla, että oot provo, mutta itse lähdin pk-seudulta toiselle puolelle suomea opiskelemaan nimenomaan ylihuolehtivan äitini takia. Välimatkaa olla pitää.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:38"]Ihanko oikeasti 20-vuotiaan pitäisi viettää äidin kanssa juhannusta?

[/quote] No se on ollut meillä perinne, sukulaisetkin mielellään näkisivät poikaa. Ja kai saan mennä lapselleni ilmoittamatta kun hänkin saattaa tulla meille ilman ennakkovaroitusta? On hyvä käydä katsomassa että kaikki on kunnossa jos on esim. unohtanut vastata viestiin! Ap.

Olet kyllä oikea kyylä jos ilmestyt oven taakse ilmoittamatta. Olisin mäkin vihainen jos krapulassa äiti änkeäisi varoittamatta kylään! Terv. 20v.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 17:18"]Surettaa vaan kun "hyvä poika" menee tärviölle. Tupakointikin alkoi armeijassa, lupaa lopettaa mutta silti vaatteet haisee tupakalle ja parvekkeella tuhkis. Tuntuu ettei kotona opitut hyvät tavat ole kestäneet ja syytän vähän kavereita tästä. Intin jälkeen on alkanut kaljakin maistumaan, usein eii halua enää kyläillä viikonloppuisin ja oli selvästi ärsyyntynyt ja krapulainen kun käytiin viime viikonloppuna kylässä. Nytkin jossain mökillä kavereiden kanssa vaikka yleensä ollaan oltu jussi perheen kesken. Ap

[/quote] ja miksi 20-vuotiaan pitäisi lupailla äidilleen, että lopettaa tupakoinnin? Poikasi ei ole sinulle tilivelvollinen!

On se nyt kumma jos aikuinen nainen ei kestä viikkoa erossa aikuisesta pojastaan. En ihmettele että miutti pois kotoa jos kyttäät jääkaapinkin. Eikö sulla ole muita lapsia!?

Mulla kanssa vähän huoli pojan ruokavaliosta. En kyllä mene ilmoittamatta, eikä tupakoi tai juo energiajuomia. Mutta ei viitsi laittaa ruokaa, vaikka osaa ja herkästi elää pelkällä leivällä. Lapsena oli monet allergiat ja ei oikein oppinut syömään muuta kuin jääsalaattia, banaania ja kurkkua. Mutta ei itse viitsi ostaa edes sitä salaattia, kun se pitää se pestä. Kurkkua sentään viitsii huuhdella leikata. Pojalla on myös sairaus, mikä vaatisi monipuolista syömistä. Noin olen tehnyt kuin tuossa aiemmin ehdotettu, että vienyt käydessäni ruokaa, johon on sotkettu jotain kasviksia. Hän voi nykyään niitä kypsänä syödä, kunhan ei maistu liikaa. Hän kyllä tykkää, että käydään, kunhan ei liian usein, koska saa silloin aina ruokaa. Opiskelijalla kun rahat on aika tiukassa. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:45"]On se nyt kumma jos aikuinen nainen ei kestä viikkoa erossa aikuisesta pojastaan. En ihmettele että miutti pois kotoa jos kyttäät jääkaapinkin. Eikö sulla ole muita lapsia!?

[/quote] No kun lapsi on asunut 19 vuotta kotona olisi aika omituista että näkisimme vain esim kerran kahdessa viikossa, armeijan aikaankin oltiin paljon erossa. Yleensä toivon, että näkisimme noin 3-4 kertaa viikossa. Pysyy hyvin kartalla kuulumisista. Ja kaksi nuorempsa siskoa on. Ap

Ap puhuu pojastaan kuin miehestään?

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:45"]On se nyt kumma jos aikuinen nainen ei kestä viikkoa erossa aikuisesta pojastaan. En ihmettele että miutti pois kotoa jos kyttäät jääkaapinkin. Eikö sulla ole muita lapsia!?

[/quote] No kun lapsi on asunut 19 vuotta kotona olisi aika omituista että näkisimme vain esim kerran kahdessa viikossa, armeijan aikaankin oltiin paljon erossa. Yleensä toivon, että näkisimme noin 3-4 kertaa viikossa. Pysyy hyvin kartalla kuulumisista. Ja kaksi nuorempsa siskoa on. Ap

[/quote] Mitäs jos poika muuttaa toiselle puolelle Suomea vaikka opiskelemaan?

Ap, anna pojan itsenäistyä. Ruokavaliosta voit olla huolissasi ja neuvoa terveempään suuntaan, mutta anna muuten hyvä ihminen elää jo omaa elämäänsä, äläkä ahdistele. Toivoo kirjoittaja 24, jonka vanhempi poika opiskelee lähempänä ja nuorempi lähdössä 500 km päähän syksyllä. Itsenäistymistä pitää oppia myös itse, mutta tukena saa olla. Ei esteenä. 

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:01"][quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 21:45"]On se nyt kumma jos aikuinen nainen ei kestä viikkoa erossa aikuisesta pojastaan. En ihmettele että miutti pois kotoa jos kyttäät jääkaapinkin. Eikö sulla ole muita lapsia!?

[/quote] No kun lapsi on asunut 19 vuotta kotona olisi aika omituista että näkisimme vain esim kerran kahdessa viikossa, armeijan aikaankin oltiin paljon erossa. Yleensä toivon, että näkisimme noin 3-4 kertaa viikossa. Pysyy hyvin kartalla kuulumisista. Ja kaksi nuorempsa siskoa on. Ap

[/quote] hyi mikä äiti! Ei ihme jos lapsi ahdistuu.

Anna olla, kyllä se siitä ajan kanssa. Kyllästyy eineksiin. Kutsu aina joskus syömään ja tarjoa mitä haluat.

Äläkä missään nimessä mene ilmoittamatta pojan kotiin. Anna nyt hyvä ihminen pojalle tilaa itsenäistyä.

Ymmärrän ap:n poikaa. Olen lähes nelikymppinen nainen, jonka äiti edelleen ilmaisee mielipiteensä tyttärensä ruokavaliosta. Äiti on normaalipainon alarajoilla ja syönyt aina hyvin maltillisestI. Minä lievästi ylipainoinen herkutteluun taipuva. Äidin hyvää tarkoittavat kannanotot ovat toimineet juuri päinvastoin. Eli suosittelisin ap:ta jo vähitellen irrottamaan otteensa napanuorasta, saattaa tuputus kääntyä itseään vastaan. 

Rasvamaksahan tuosta vielä kehittyy... 

Kaveri oli vähän ap:n tyylinen ja oli muka synttärilahjaksi mennyt viemään ruokakasseja suomeksi syynäämään tilannetta. Poika oli tehnyt kantansa selväksi: Painu helvettiin, käymään saat tulla, mutta silloin kun minä kutsun, mutta nyt istutaan iltaa kavereiden kanssa ja oli soittanut isänsä hakemaan äidin pois.  

[quote author="Vierailija" time="21.06.2014 klo 22:34"]Rasvamaksahan tuosta vielä kehittyy... 

[/quote] ai jos ottas joskus viikonloppuisin kaljaa? Eiköhän noin tee aika iso osa parikymppisistä.

Näyttää, että on kasvutehtävö pahasti kesken. Äidillä.

Nyt on aika antaa lapsen irrottautua sinusta. Ja lapsen pitäisi oikeastaan antaa itse määrätä se tahti kuinka usein näette.

Itse sanoin omalle parikymppiselle pojalleni, että voi tulla meidän kanssa mökille, mutta on ok vaikka ei tulisikaan. Hän meni kavereiden kanssa ja niinhän sitä pitääkin mennä. Tulee sitten taas, kun on perheellistynyt, ehkä.