Ensirakkaus- voiko koskaan unohtaa?

Saanko kysyä, miksi erositte?

Itse toivon ensirakkaudelleni kaikkea hyvää ja lämmöllä häntä ajattelen, mutta en kaipaa takaisin.

Ap, tässä moi. En koe olevani henkisesti jälkeenjäänyt, ja olen kyllä pääsyt _yli_hänestä. Silti nuo tunteet, jotka taas nousivat viikonloppuna pintaan tuntuivat niin voimakkailta. En ole koskaan rakastanut ketään muuta miestä niinkuin häntä. Mut joo, elämä jatkuu ja rakkaus pysyy.

Maybe one day.

Kaipaan (häntä) vielä yli 30 vuoden jälkeenkin. Menetin elämäni suurimman rakkauden..

Seurustelin ensirakkauteni kanssa 6 vuotta. Hän tulee aina olemaan osa elämääni :)

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:21"]Ap, tässä moi. En koe olevani henkisesti jälkeenjäänyt, ja olen kyllä pääsyt _yli_hänestä. Silti nuo tunteet, jotka taas nousivat viikonloppuna pintaan tuntuivat niin voimakkailta. En ole koskaan rakastanut ketään muuta miestä niinkuin häntä. Mut joo, elämä jatkuu ja rakkaus pysyy.
Maybe one day.
[/quote]
näittekö piikkiössä?

Ensirakkauteni oli myös minulla ihan mieletön. Se vaan kaatui moneen mahdottomuuteen, hän mm ei voi ikinä muuttaa paikkakunnalta ja siellä ei ole minulle töitä. En voisi ikinä olla vaan työttömänä vuodesta toiseen. Ehkä olisin jotain keikkatyötä saanut sesonkina, mutta hyvin pientä sellaista.

Nyt hän on naimisissa, isä ja samoin minäkin olen naimisissa, rakastunut ja äiti. Paikkakunnallani pystyin opiskelemaan lisää, nyt työpaikka.

Häiden jälkeen lapsuuden ystäväni sanoi hän näkee monta samaa puolta miehessäni ja ex-poikaystävässäni.

Ex.n kanssa törmäämme, ehkä joka toinen vuosi ja kyllä se salama aina tulee ja vatsaan perhoset. Mutta koska juttu ei voi toimia, menee tunne myös nopeasti ohi.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 21:33"]

Tapasin viikonloppuna ensirakkauteni baarissa. Olemme ohimennen nähneet vuosien saatossa, mutta ei olla juteltu..

Tunnelma oli käsinkosketeltavan kuuma. Ja siis tästä suhteesta on aikaa yli 20 vuotta. Seurustelimme n. 2,5 vuotta.

En koskaan ole lopettanut rakastamasta häntä, enkä koskaan lopeta. Tuntui siltä, että olisin ollut valmis jättämään kaiken(paitsi tietysti lapsiani), jos hän olisi edes vihjannut samoista tunteista.

[/quote]

Jaa-a,itse ainakin välitän yhä ensirakkaudestani,en tosin vaihtaisi nykyistä miestä häneen,mutta tärkeä ihminen tulee varmasti aina olemaan. Myös äitini sanoin,että rakasti aina isääni,vaikka erosivat yli 20 vuotta ennen isän kuolemaa. 

Nuorena ainakin minä seurustelin useankin kanssa siinä välillä 14-20v... ne rakkaudet oli todella kiihkeitä tarinoita lähes poikkeuksetta ja voin suoraan sanoa, että silloin sieltä ehkä pari kappaletta oli elämäni rakkauksia, joita tulee muisteltua yli 30 vuoden jälkeenkin ja muistaa aika tarkasti asiat. Nykyään niitä ajattelee ihan lämmöllä vaikka eroa tietenkin suri... tietyn ajan.

Mutta eihän suurin osa varmaan sen nuoruuden rakkauden kanssa vietä loppuelämäänsä yhdessä... ehkä ne muistot ei olikaan enää niin upeat.

Taas yksi syy miksen sovi parisuhteisiin. Mulle ei nuoruudessa ensirakkautta tullut ja vielä tän päälle on näköjään selvää, ettei ne ensirakkauden jälkeiset kumppanit ole yhtään mitään.

pahinta on, kun sitä ensirakkautta ei koskaan edes saanut itselleen! Jää ikuisesti tietämäyyä, miten elämä olisi mennyt...

Yh, ensirakkaus...

Minunkin kohdallani se oli mahtavaa, en ymmärtänyt että ketään voi edes rakastaa niin paljon. Hyvä että sanoiksi pystyin pukemaan rakkauttani häntä kohtaan.
Erosta alkaa olla 5 vuotta enkä ole henkilön kanssa missään tekemisissä enää. Sössinyt asiansa kanssani niin huolella, ettei kiinnostakaan koko ihminen. Ei sitä silti unohtaa voi, en sitä sano. Mutta aina ne ensirakkaudet eivät leimauta hurjia ihanuuden tunteita...

Itselleni tämä oli täysin uutta, että (myös jotkut toiset muistelee haikaillen ensirakkauttaan).

Useimmat varmaan teini-iässä kokevat ensirakkautensa, ja silloin ajattelee, ettei voisi elää ilman tätä toista ja kukaan muu ei kelpaa yms. Näin ollen kun asiaa muistelee myöhemmin, sitä romantisoi ensirakkauden ja se teinin ajatusmaailma saa sen tuntumaan suurimmalta rakkaudelta ikinä, vaikka kyseinen rakkaus ei oikeasti ole yhtä suurta rakkautta välttämättä kuin se, kenen kanssa on esim. lopulta mennyt naimisiin.

Itsekin olin kyllä seurustellut ja ollut tosi ihastunut ennen, mutta koen silti, että nykyinen mieheni on minun oikea ensirakkauteni, sillä se ei enää ollut pelkkää ihastumista. Ollaan erottu muutaman kerran tässä vuosien varrella, mutta molemmat on aina tienneet, että lopulta päädytään taas yhteen, enkä sen takia esim. voinut alkaa toisen kanssa seurustelemaan ja mennä tapailua pidemmälle. Että siinä mielessä itse voin kyllä ajatella, etten voi unohtaa ensirakkauttani, mutta voisinko muutenkaan unohtaa miestä, jonka kanssa on kasvanut teini-iästä aikuisuuteen, oli se kuka tahansa?

Muuten en kyllä usko siihen, että ihmiselle on vain yksi oikea, vaan on vain ihmisiä, jotka sopivat paremmin yhteen kuin toiset. Mutta mitään kohtaloa tuskin on.

Kerrohan sille kumppanillesi että ensirakkautta ei sitten koskaan voi unohtaa, niin kyllä hän ehkä (toivottavasti älyää pitää Sinusta kiinni)! 

Ensirakkaus ei unohdu. Ajanmyötä muistot haalistuvat ja tunne laantuu, mutta en minä ainakaan ole unohtanut. En kyllä ole unohtanut muitakaan kumppaneitani, erään olisin mielelläni unohtanut.

hyvin on unohtunut kun lakkaa turhia hehkuttelemasta ja elää täysillä omaa elämäänsä

Voi unohtaa ja helposti. Sinulla on nyt vaan yksitoikkoista ja kaipaisit jotain extremeä.

Niin... tiedän tunteen. Suhde ensirakkauteen on ainutlaatuinen. Ei sitä voi selittää. Vaikka olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa pian 8 vuotta ja erosta ensirakkauteni kanssa on pitkälle yli 10 vuotta, niin silti sydämeni hypähtää joka kerta kun hänet näen. Tiedän, ettemme sovi yhteen, mutta tulen aina rakastamaan häntä omalla tavallani ja muistelen lämmöllä yhteistä menneisyyttämme.

Minusta on alkanut tuntua, että vain yhteen voi rakastua sillä tavoin kuin siihen ensimmäiseen. Ei ne seuraavat yllä samaan, vaikka mukavaa olisikin. Sen takia esim. avioliitosta eroaminen on paljon yleisempää ja todennäköisempää, jos on jo ero tai useita eroja takana.

Kyllä voi unohtaa. Ei herätä enää mitään tunteita. Aikaakin on mennyt jo yli 30 vuotta.