Ensirakkaus- voiko koskaan unohtaa?

Kyllä sen voi unohtaa. Ensirakkauteni kanssa olen ollut tekemisissä pääasiassa vain silloin kun hänelle sopii ja yleensä silloin hän tarvitsee jotain. Jos minä kyselen esim. kuulumisia niin ei vastaa mitään, mutta viimeksi kun olimme yhteyksissä parisen vuotta sitten hän kaipasi vain yösijaa luotani, joi kaikki asunnossani olevat viinat ja itki kurjaa elämäänsä. Oli sen verran säälittävä näky, että sen jälkeen olen antanut kuulumistenkin kyselemisen olla. :D

Täytyy olla hieman henkisesti jälkeenjäänyt jos ei pääse yli. Toki aito rakkaus säilyy joillain tasolla ikuisesti.

Helposti unohtuu. Omastani aikaa 7 vuotta. Ei ole ikävä, on syystä ex.

Mä uskon siihen, että kaikilla on omat puoliskot tässä elämässä, ehkä ensirakkautesi oli sinun.. Usko siihen, että kohtalo vielä johdattaa teidät yhteen.

Miksi erositte?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 22:53"]Mä uskon siihen, että kaikilla on omat puoliskot tässä elämässä, ehkä ensirakkautesi oli sinun.. Usko siihen, että kohtalo vielä johdattaa teidät yhteen.

Miksi erositte?

[/quote]

Hän on muusikko ja ilmoitti suhteemme alkuaikoina, että musiikki on hänen elämänsä tärkein asia ja ihmissuhteet tulevat aina tärkeysjärjestyksessä musan jälkeen.

Olin vielä nuori&naivi ja koin, että en tule koskaan olemaan ykkössijalla hänen elämässään. Ripustauduin ja painostin häntä suhteemme aikana ja olin erittäin riippuvainen hänestä. Eihän se tuommoinen suhde kestänyt, mutta rakkaus ei koskaan kuollut, ainakaan minun puoleltani.

Ei sitä nyt unohtaa voi, mutta minä koen kyllä enemmänkin myötähäpeää ja ihmetystä mitä olen kyseisessä miehessä nähnyt. Aina joskus törmätään toisiimme ja facebookissa päivitykset näkyvät niin välillä tulee mietittyä että mikä sai meidät seurustelemaan melkein 4 vuotta. Aivan erilaisia ihmisiä nykyään, mies lihonut ja junttiutunut huolella.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 09:04"]Saanko kysyä, miksi erositte?

Itse toivon ensirakkaudelleni kaikkea hyvää ja lämmöllä häntä ajattelen, mutta en kaipaa takaisin.

[/quote]

Ap= 11 eli vastaus kysymykseesi. Ja siis todella toivon hänelle parasta elämässään ja aina olen ilolla muistellut yhteisiä vuosiamme, mutta aina, kun näemme (aika harvoin kylläkään) tunteet ottavat vallan.

"Tunteet ottavat vallan" = kehittymättömyyttä aikuisuuteen. Kohtalousko ja menneeseen ripustautuminen indikoivat heikkoa elämänhallintaa.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:48"]"Tunteet ottavat vallan" = kehittymättömyyttä aikuisuuteen. Kohtalousko ja menneeseen ripustautuminen indikoivat heikkoa elämänhallintaa.

[/quote]

Onneksi sinä kehittyneenä aikuisuuden edustajana et haaveile, etkä unelmoi ja rationalistina nykyhetkessä elävänä halusit antaa analyysin heikosta elämänhallinnastani. Kiitti :D

Muistelen ensirakkauttakin mutta toinen rakkaus, soitin erään asian johdosta ja aikaa oli kulunut vuosia, en tahtonut saada sanaa suusta enää sen jälkeen kun olin onnitellut . Hurjaa. sydän sykki.

Itse en ole voinut ensirakkauttani unohtaa. AIkaa seurustelustamme on 19 vuotta. Kadun ikuisesti etten lähtenyt hänen matkaansa, vaan valitsin toisin. Olen ihan onnellinen nykyisessä liitossani, mutta ensirakkauteni jälkeen en ole niin tuntenut.

Ihminen joka sanoo, että ensirakkauden pystyy unohtamaan, ei ole ensirakkautta koskaan kokenut! Se on nimittäin tunne, jota ei pysty käsittämään. Vuosikymmentenkin jälkeen!

Vaikka ensirakkaudestani on jo yli 30 vuotta, niin aika-ajoin se vaan jaksaa kaivertaa mieltäni niin totaalisesti että mihinkään en voi keskittyä, kun tuo raastava tunne palaa mieleeni niin voimakkaasti. Vaikka sen jälkeen olen kokenut monia uusia suhteita, niin eivät ne ole voineet korvata tuota nuoruuden rakkautta. En ole enää aikoihin ´´uskaltanut´´ lukea hänen -minulle- lähettämiään rakkauskirjeitä, koska tiedän että kaipaus käy taas liian suureksi, ja pelkään että tilanne pahenee vain entisestäänkin. On vain pakko jaksaa eteenpäin ja odottaa että elämä taas ´´normalisoituu´´, ja ´´unohdan´´ hänet kunnes taas huomaan että hän kummittelee mielessäni.

Aika mielenkiintoisia kommentteja: elikkä kun jotkut sanovat suorastaan pullistelevaan sävyyn, että kyllä ensirakkauden pystyy ihan helposti unohtamaan, mutta itse epäilen hyvin vahvasti tuollaista vastausta. Elikkä rivien välistä voitanee lukea: että heillä on jonkin sortin katkeruutta ensirakkaaseen, ja mitä pidemmälle tuo väittely yltyy, niin sen todennäköisempää on, että totuus on juuri näin. Tai onko sitten niin, että joidenkin ensirakkaus ei vaan ole sitten ollutkaan sitä ´´tulisinta sorttia´´, niin kuin se useimmilla on? Myös minun ensirakkaus oli kyllä niin huikea kokemus, jota en koskaan voisi unohtaa, koska rakastin häntä ihan mielettömästi! Väitän: että jos ihminen on varustettu täydellä empatialla, jne. Ja jos hän on saanut vielä kokea erittäin vahvan ensirakkauden (josta ei ole jäänyt mitään hampaan koloon), niin tuskimpa sellaista voi koskaan unohtaa. 

Mua välillä huolestuttaa, kun olen miehelleni hänen ensirakkaus. Ja aina sanotaan, ettei se kestä. Tosin on jo 18 vuotta kestänyt :D

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 14:07"]

Aika mielenkiintoisia kommentteja: elikkä kun jotkut sanovat suorastaan pullistelevaan sävyyn, että kyllä ensirakkauden pystyy ihan helposti unohtamaan, mutta itse epäilen hyvin vahvasti tuollaista vastausta. Elikkä rivien välistä voitanee lukea: että heillä on jonkin sortin katkeruutta ensirakkaaseen, ja mitä pidemmälle tuo väittely yltyy, niin sen todennäköisempää on, että totuus on juuri näin. Tai onko sitten niin, että joidenkin ensirakkaus ei vaan ole sitten ollutkaan sitä ´´tulisinta sorttia´´, niin kuin se useimmilla on? Myös minun ensirakkaus oli kyllä niin huikea kokemus, jota en koskaan voisi unohtaa, koska rakastin häntä ihan mielettömästi! Väitän: että jos ihminen on varustettu täydellä empatialla, jne. Ja jos hän on saanut vielä kokea erittäin vahvan ensirakkauden (josta ei ole jäänyt mitään hampaan koloon), niin tuskimpa sellaista voi koskaan unohtaa. 

[/quote]

amen.

Ensirakkauteen tulee silloin tällöin niin ääretön kaipuu, että kun silmäni ummistan, niin suorastaan rukoilen, että hän olisi taas vierelläni kun silmäni avaan. Mutta ikävä kyllä tuo toive ei ole koskaan vielä toteutunut. Moni on varmaankin huomannut sellaisen kommentin: että on tehty jopa tutkimus siitä, että jos on kokenut todella vahvan ensirakkauden, niin se saattaa jättää peräti lähtemättömät jäljet ihmiseen. Olen 100 varma, että useiden kohdalla on juuri näin. Kun lukee näitä sivustoja, niin saa huomata että jopa parisuhteessa elävätkin haikailevat/muistelevat ensirakkauttaan, ja se on varmaankin ihan normaalia melkeimpä kelle tahansa. Jotkut toki esittävät kovista, ja sanovat että eipä ole yhtään ikävä, elikkä he paljastavat olevansa katkeria jonkun asian vuoksi entiseen rakkauteen. Itse en voisi koskaan unohtaa ensirakkauttani, ja muistelen aina suurella lämmöllä häntä, jota rakastin kerran aivan mielettömästi.

Jos on kokenut todella vahvan ensirakkauden, niin eihän sitä koskaan tietenkään voi unohtaa. Olen usein miettinyt jälkeenpäin, että miksi esim. minun ensirakkauteni ei sitten kestänytkään läpi elämän, vaan ainoastaan noin 8 vuotta. Toki rakastimme toisiamme vielä erovaiheessa/eron jälkeenkin, ja suorastaan kannustimme toisiamme, että molemmat kestäisimme tämän suurimman tragedian, johon olimme koskaan joutuneet. Elikkä emme alentuneet kertaakaan toisiamme mollaamaan, siis moittimaan. Lähettelimme jopa kirjeitä toisillemme, joidenka sisällöt olivat suorastaan lämpimän sävyisiä. Myös eromme jälkeen vierailimme toistemme luona vielä usean kuukauden ajan, kunnes sitten pikkuhiljaa ajauduimme lopullisesti erilleen toisistamme. Noista ajoista on vierähtänyt jo muutama vuosi, ja meillä molemmilla on tällä hetkellä uudet kumppanit & lapset. En tiedä että onko väärin tunnustaa: mutta aina kun näen sattumalta jossain tuon pitkäaikaisen ensirakkauteni, niin jotain minussa tapahtuu, ja myös (hänessä), huomaan sen kyllä. Rakastan toki perhettäni yli kaiken, enkä varmaan voisi koskaan tietoisesti heitä loukata. Mutta onko sittenkin niin, että sydämeeni mahtuu kaikki nämä rakkaudet, siis: myös ensirakkauteni?

En ikinä edes seurustellut ensirakkauteni kanssa. Näin hänet hiljattain ja sydän hyppäsi kurkkuun. Ihan kuin kaikki tunteet olisivat palanneet.

Kyllähän ne ensirakkaudet tuntuvat mutta loppuvat aina syystä; joko omasta tai sen toisen.

Säälittää ap:n mies.

Ei suhde ole vakaalla pohjalla, kun ap olisi valmis jättämään kaiken jos toinen vain siihen vihjaisi.

Kuusi vuotta yhdessä, kunnes tapasin paremman miehen ja tajusin, mikä idiootti olin ollut viimeiset kuusi vuotta. Olin rakastunut siihen, että sain huomiota ja sain olla "jonkun kanssa yhdessä", en siihen mieheen.