Onko sisaruksesi iltatähti? Miten hänen elämänsä on erilaista

16-vuotta pikkusisareni on todella hemmoteltu,vanhemmat eivät pidä mitään kuria ja ihan kaikessa annetaan periksi. Pikkusysterille on ostettu kaksio,matkoja tavaraa yms. Pikkusisareni on hyvin uusavuton,soittaa joka asiasta äidille. Ei ole tarvinnut opetella mitään kotitaloushommia. Kehtaa pyytää vanhemmilta ihan mitä vaan.

Iltatähden elämä voi olla surua ja iloa, niin kuin meillä. Sain harrastaa mitä halusin, mutta vanhemmat kuolivat nuorena.

Iltatähden kokemista. Muistan isosiskon olleen joka asiasta minulle katkera. Sain aina hänen mielestä liian paljon lahjoja, vanhemmat olivat hänen mielestä liian lepsuja ja vielä aikuisena (olen 35, sisko 50) hän on joka asiasta todella kateellinen. Hän on aina vähätellyt koulumenestystäni, opiskelujani, miesystäviäni ja arvostellut minua mennen tullen. Emme ole koskaan olleet läheisiä ja meidän kahden suhde on todella vaikea. Isosiskoni mielestä hän on oikeutettu sanomaan minulle mitä tahansa, mutta minä en saa koskaan sanoa takaisin ja jos sanon, siitä vasta sota syttyy.

Pikkusiskoni on iltatähti ja asuu vielä vanhemmillaan. Vanhemmat ostelevat nykyään hänelle enemmän ja laadukkaampaa tavaraa ja vaatteita. Hän saa kutsua kavereita kylään useammin, kuin me muut saimme aikoinaan. Toisaalta, hän on luova ja pärjää paremmin koulussa, kuin me muut siskot.

Tämäpä vasta mielenkiintoinen ketju!

Harkitsen iltatähteä, ja ikäeroa esikoiseen tulisi vähintään 18 vuotta. Tiedän olevani vanhempana jo paljon rennompi, koska kokemustahan on jo kertynyt, mutta onko se sitten epäreilua vanhempia lapsia kohtaan?

Olen myös miettinyt että, pitäisikö jopa yrittää vielä saada kaksi, jotta heistä olisi seuraa ja vastusta toisilleen, eikä sitä viimeistä "vauvaa" tulisi ehkä hemmoteltuja ihan pilalle...

mietteitä iltatähdiltä tai heidä isosisarilta tähän?

Oma sisareni on 18 vuotta nuorempi. En oikein tunne häntä, muutin kotoa pois siihen aikaan kun hän syntyi, ja vierailemassa käyn muutaman kerran vuodessa siellä päin. Emme oikein tunne toisiamme, en miellä häntä sukulaisekseni, en usein edes muista hänen olemassaoloaan. Hänen elämänsä mahtaa olla yksinäistä. Kuten joku sanoi, muut sisarukseni ja serkkuni ovat kaikki minun ikäisiäni, hän on vähän niinkuin jäänyt kahden sukupolven väliin.

Äitini on passaaja ja lepsu ollut meille vanhemmillekin lapsille, mutta veljelläni ei ole ollut oikein mitään rajoja ja hän on todella kalliita tavaroita ja mökkiä käyttöönsä itselleen ja kavereilleen, "kuljetuspalvelun" ja mitä kaikkea. Mutta veljestäni ei ole tullut lainkaan pilalle passattua, vaan hän on oikein reipas ja mahtava tyyppi, ehkä vähän hitaasti aikuistuva, mutta ei millään lailla avuton tai veltto. Luulen, että hyvä temperamentti pelasti :)

15-vuotias siskoni on kamala tapaus. Tottunut siihen että saa kotona aivan kaiken. Vanhempani olivat aikoinani todella tiukkoja, kotiintuloaika 21.00, jos saivat kuulla että olin juonut vaikka siideriä siskoni ikäisenä, syntyi huushollissa kolmas maailmansota.

Kotitöitä jouduin tekemään tai ei herunut pennin pyörylää. Jos kiukuttelin, sain arestia. Jos tein jonkin asian huonosti, sain huudot.

Toista siskolla. Jäänyt kerran kiinni alkoholista. Pari viikkoa arestia, tämän jälkeen ei edelleenkään kotiintuloaikaa.

Ei tee sovittuja kotitöitään (tyhjennä tiskikonetta, vie roskia, imuroi) vaan sanoo aina "kohta" jolloin vanhempani tekevät hänen puolestaan TAI kauhealla huutamisella suostuu tekemään.

On väkivaltainen minua kohtaan (jos tulee sanomista, ratkaisee asian käymällä päälle, lähtee kyllä avokämmenen jälkeen karkuun, mutta ei ennen) ja valittaa, jos vanhempani ostavat minulle vaikka kassillisen ruokaa yllätykseksi, koska tällöin "minä saan kaiken". Minä työssäkäyvä yksin asuva aikuinen ihminen saan vanhemmiltani kaiken?

Siskon käydessä täällä asetan rajoja joista syntyy aina sota, mutta ainakin ymmärtää, ettei hypi minun silmilleni. Osa säännöistä on täysin naurettavia, mutta vähän täytyy lasta näpäyttää. Ei jalkoja sohvapöydälle, eikä sohvatyynyjen lähelle (jälkimmäinen siksi koska se on minusta kuvottavaa). Astiat tiskiin HETI kun syöminen on loppu, ei murusteta ja jos murustetaan, imuroidaan. Roskat heti roskiin ja kengillä ei hetkeksikään sisälle. Nää on niitä perusjuttuja vaan.

Olen sanonut vanhemmilleni, että siskoa pallutetaan liikaa, mutta ei näytä tehoavan. Olen jo harkinnut laittavani välit kokonaan poikki, koska en jaksa katsella tuollaista. Ja käytös ei kyllä johdu vain teini-iästä!

19 lisää:

Unohdin mainita, että repii päätään minulle jatkuvasti, juo usein änkyräkännejä jolloin MINULLE soitetaan että pitäisi hakea sisko pois. Soitan aina isälleni. On myös tapana hakea bileissä huomiota menemällä "hukkaan", eli vaan johonkin piiloon.

Kuvioissa on myös poikia, eikä aina ole varma onko tullut käytettyä kortsua. Olen hänelle kertonut oman mielipiteeni asiasta eikä minulta heru sääliä raskauden tai taudin iskiessä.

Kuinkahan moni tänne kirjoittaneista on WT päihdeperheistä tai laitoksissa asuneita? tuli vaan mieleen tätä lukiessa. Ps. ikä ei edelleenkään tee ketään viisaammaksi, vaan se miten käyttäytyy ja joku voi olla täysin sekaisin vielä yli nelikymppisenäkin jos niin haluaa elää, itse saa valita.

No ainakin vanhemmat ovat osanneet ottaa rennommin iltatähden kasvatuksen. Esimerkiksi maailma ei kaadu siihen jos ei syö rusinoita maksalaatikosta vaan jättää ne lautasen reunalle. Se tosin vähän rassaa kun nuorelle herralle on edelleen omat jouluruoat kun ei samat eväät kelpaa ja äiti hyysää asiaa. Itsellä oli että jos ei ruoka maistu niin a) istut silti pöydässä niin kauan kunnes lautanen on tyhjä ja b) muuta on turha mankua. Oikeastaan tämäkään ei enää rassaa, naurattaa vaan.

Velipoika on saanut reilusti enemmän materiaa ja maallista hyvää. Meidän muiden lapsuutemme sattui lama-aikaan, talolainaan ja työttömyyteen. Joskus aikoinaan tämä korpesi, mutta kyllä sitä on vanhempana tajunnut, että olisihan ne vanhemmat mullekin antaneet vaikka kuun taivaalta jos vaan olisi ollut rahaa millä maksaa!

Muutenkin asenne nuorimmaiseen on vähän sellainen että eihän se meidän pikku-Veikkokalevi, voi nääs nääs nääs, jatkuvaa hyysäystä. Mutta hauskasti nuorimmaisesta tulikin sitten se omatoimisin ja todella reipas nuorimies. Ahkera työmies ja aikaansaapa yksilö. Ei sillä että meissä muissakaan mitään vikaa olisi.

Enivei, helppoahan se on nuorimmaiselle ollut. Vanhemmatkaan eivät ole kuin ihmisiä vaan ja me vanhemmat lapset olemme toimineet kasvatuksen "harjoituskappaleina". Onneksi ovat osanneet välttää samat virheet nuorimmaisen kohdalla kuin mitä tekivät muiden kanssa.

Rakastan veljeäni yli kaiken! Kai hän on mullekin vähän lellikki, oma pikkuveikka (198 cm/110 kg, tosi pieni...) :D

Minulla ja sisaruksellani on ikäeroa 15 vuotta.

Äitini ja isäni lellivät sisarustani, hetken aikaa kun hän mankuu jotain, niin hän saa sen. Kun taas minun kohdallani mankuminen ei auttanut, ei tarkoitti ei. Minun lapsuudessani vanhempani eivät koskaan olleet liian tiukkia, mutta sisarukseni kohdalla he ovat "ylilepsuja".

Rajoja hänelle ei juurikaan aseteta, kaikista pahuuksista hän pääsee kuin koira veräjästä. Koulusta lintsaaminen on arkipäivää, ja se näyttää olevan ok vanhemmilleni. Sisarukseni on myös rikkonut vaikka ja mitä tavaroita vanhempieni kotona, ja he vain ostavat uudet tilalle, vihaisia siitä ei hänelle olla. Minä sain arestia jos tein jotain todella väärää, ja koulusta ei koskaan saanut olla pois.

Sisarukseni haalii tavaroita, joita vanhempani mielellään ostavat. Hänellä on ties minkälaisia eri vempaimia ja elektroniikkaa, pelejä, leluja, PYÖRIÄ. Minä sain lapsuudessani kerran vuodessa uusia leluja ja vempaimia, ja se oli jouluna. Sisaruksellani on joulu joka kuukausi, vanhempieni palkkapäivänä.

Sisarukseni kiroilee ikäisekseen aivan hirveästi. Jos minä kiroilin hänen ikäisenä, sain korvilleni. Hänen ei tarvitse siivota, mutta meidän muiden on pitänyt osallistua kotitöihin jotta saimme viikkorahaa. Hänelle sitä taas syydetään tosta noin vaan. Hänellä on omien sanojensa mukaan tili, johon hänelle on kerätty rahaa, ja siellä pitäisi nyt olla muka lähemmäs 500 euroa, mutta oikeasti tällaista tiliä ei ole edes olemassa. Isäni uskottelee hänelle tällaisesta tilistä, enkä todellakaan ymmärrä että minkä ihmeen takia.

Sisarukseni on ihan piloille hemmoteltu. Hän ei usko sanaakaan mitä hänelle sanotaan, hän saa tehdä juuri niin kuin hän itse haluaa. Kun hän on vanhempi, niin minä tiedän että vanhempani ovat kusessa hänen kanssaan. He ovat itse hänet tällaiseksi kasvattaneet, ja he myös joutuvat siitä vastaamaan. Ns. ulkopuolisena henkilönä huomaan nämä asiat todella hyvin, mutta vanhempieni mielestä lapsosessa ei ole mitään vikaa :D

Minä rakastan sisarustani ylikaiken, mutta välillä hänen tempauksensa todella jopa loukkaavat minua, eikä hän tai vanhempani ymmärrä että minkä takia.

Minun kotonani hän joutuu osallistumaan kotitöihin, tai muuten ei tipu rahaa tai herkkuja. Tästä hän myöskin jaksaa valittaa vanhemmilleni, mutta silti hän aina tulee uudelleen kyläilemään, taitaa sisko kuitenkin olla aika rakas, vaikka pistää kovemmat rajat kuin äiti ja isä :)

Vanhemmilla on ainakin mahdollisuus tarjota 18-vuotta nuoremmalla siskolle parempi elitaso, kun ovat minut ja veljeni saaneet kasvatettua itsenäisiksi aikuisiksi. Pilalle hemmoteltu hän on ei yksin vanhempien toimesta vaan myös meidän sisarusten.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 14:51"]

No ainakin vanhemmat ovat osanneet ottaa rennommin iltatähden kasvatuksen. Esimerkiksi maailma ei kaadu siihen jos ei syö rusinoita maksalaatikosta vaan jättää ne lautasen reunalle. Se tosin vähän rassaa kun nuorelle herralle on edelleen omat jouluruoat kun ei samat eväät kelpaa ja äiti hyysää asiaa. Itsellä oli että jos ei ruoka maistu niin a) istut silti pöydässä niin kauan kunnes lautanen on tyhjä ja b) muuta on turha mankua. Oikeastaan tämäkään ei enää rassaa, naurattaa vaan.

Velipoika on saanut reilusti enemmän materiaa ja maallista hyvää. Meidän muiden lapsuutemme sattui lama-aikaan, talolainaan ja työttömyyteen. Joskus aikoinaan tämä korpesi, mutta kyllä sitä on vanhempana tajunnut, että olisihan ne vanhemmat mullekin antaneet vaikka kuun taivaalta jos vaan olisi ollut rahaa millä maksaa!

Muutenkin asenne nuorimmaiseen on vähän sellainen että eihän se meidän pikku-Veikkokalevi, voi nääs nääs nääs, jatkuvaa hyysäystä. Mutta hauskasti nuorimmaisesta tulikin sitten se omatoimisin ja todella reipas nuorimies. Ahkera työmies ja aikaansaapa yksilö. Ei sillä että meissä muissakaan mitään vikaa olisi.

Enivei, helppoahan se on nuorimmaiselle ollut. Vanhemmatkaan eivät ole kuin ihmisiä vaan ja me vanhemmat lapset olemme toimineet kasvatuksen "harjoituskappaleina". Onneksi ovat osanneet välttää samat virheet nuorimmaisen kohdalla kuin mitä tekivät muiden kanssa.

Rakastan veljeäni yli kaiken! Kai hän on mullekin vähän lellikki, oma pikkuveikka (198 cm/110 kg, tosi pieni...) :D

[/quote]

Isosiskoista voi tuntua tältä. Sen iltatähden totuus voi olla aivan toinen. Oma isosiskoni on aina ollut kateellinen minulle, kun minua on kuulemma lellitty ja on otettu rennosti ja blaa blaa.

Minun totuus on aivan toinen, mutta sisko ei ota sitä kuuleviin korviinsa.

Ei kuria, saa tehdä mitä haluaa ja vanhemmat vaan kohauttaa hartioitaan. Välillä työntää meille sisaruksille hoitoon kun on niin raskasta, meidän lapset ottaa hyvin harvoin kun on niin rankkaa ja "on hommansa jo hoitanut". Materiaa on jos jonkinlaista ja päivät menee pelatessa.

17v nuorempi pikkusiskoni on täysin pilalle hemmoteltu ja passattu. Kaikki on ostettu valmiiksi ja mitään ei ole tarvinnut itse yrittää. Nyt 28vuotiaana häntä ei huvita opiskella eikä käydä töissä. Masentaa ja on kaikkea ongelmaa,miehet vaihtuu yms. Ollut jo kerran naimisissa ja vanhempani maksoivat tod kalliit häät. Me vanhemmat sisarukset emme tiedä miten hän pärjää kun vanhemmista aika jättää.

17v nuorempi pikkusiskoni on täysin pilalle hemmoteltu ja passattu. Kaikki on ostettu valmiiksi ja mitään ei ole tarvinnut itse yrittää. Nyt 28vuotiaana häntä ei huvita opiskella eikä käydä töissä. Masentaa ja on kaikkea ongelmaa,miehet vaihtuu yms. Ollut jo kerran naimisissa ja vanhempani maksoivat tod kalliit häät. Me vanhemmat sisarukset emme tiedä miten hän pärjää kun vanhemmista aika jättää.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 15:29"]

Isosiskoista voi tuntua tältä. Sen iltatähden totuus voi olla aivan toinen. Oma isosiskoni on aina ollut kateellinen minulle, kun minua on kuulemma lellitty ja on otettu rennosti ja blaa blaa.

Minun totuus on aivan toinen, mutta sisko ei ota sitä kuuleviin korviinsa.

[/quote]

On me tästä keskusteltu ja vertailtu kokemuksia. Huomattavasti helpommalla hän on päässyt (mutta ei suinkaan kuritta tai rajatta) ja myöntää sen itsekin. Äiti on samaa mieltä.

Itse olin nuorempana kade tästä ja pari kertaa huomautinkin asiasta äidille, mutta kyllä nyt kun ikää on tullut lisää ja saanut vähän perspektiiviä asiaan niin se kateuskin jäi sinne teini-ikään.

Ei se että veljeni lapsuus on ollut vähemmän vittumainen ole minulta mitenkään pois. Päinvastoin, olen onnellinen hänen puolestaan että vanhemmilla tuli iän myötä vähän perspektiiviä ja rentoutta asioihin.

2

Ah oma veljeni <3 kyllä huomaa,että ei ole läheskään niin paljon rajoja kuin meillä muilla sisaruksilla oli. Mutta äiti ja isä eivät kuitenkaan kaikkea hyväksy tai osta hänelle vaikka kuinka mankuisi. Olen huomannut olevani pahin lellijä veljelleni, vaikka usein tietysti komennankin häntä. Ikää hänellä on vasta 12 vuotta. Vaikka usein kuulenkin veljeni suusta olevani ärsyttävä komentelija, niin silti viimeksi käydessäni kotona, hän pyysi koko ajan, että voisinko jäädä pidemmäksi aikaa.

Etkö ap halua kuulla eri näkökulmia, kun kysyt tuota asiaa vain vanhemmilta sisaruksilta? Tykkäät nyt vaan ajatella, että kaikki iltatähdet ovat pilalle passattuja?

No, ihan kiusallakin kerron, millaista voi olla se iltatähti:

- yksinäinen lapsuus. Olen kymmenkunta vuotta nuorempi kuin sisarukseni ja 10-25 vuotta nuorempi kuin serkkuni. Sisaruksillani on kivat ja läheiset suhteet serkkuihinsa, joita on kolmisenkymmentä. Minulla ei ole, olen tavallaan suvuton - sen verran vanhempia ja etäisempiä sukulaiset ovat.

- isommat sisarukset suhtautuvat minuun ikuisesti vähän vähätellen. Olen heille edelleen se perheen rääpäle, vaikka olen liki 50-vuotias, hyvin uralla edennyt akateeminen nainen, äitikin.

- vanhemmistani ei ole koskaan ollut minulle mitään lastenhoitoapua toisin kuin sisaruksilleni. Kun sisarukseni saivat lapsia, vanhempani olivat 45-60-vuotiaita, mutta minun saadessani lapsia jo 76- ja 69-vuotiaita.

- tosi on, että kun olin teini ja viimeisenä kotona, pääsin esim. kielikursseille kahdesti, mitä isommat sisarukseni eivät saaneet tehdä. Mutta toisaalta he ovat saaneet vuosien mittaan ihan saman määrän rahaa tukena muihin asioihin, eli siinä missä minä 16-vuotiaana olin kuukauden Englannissa, samaan aikaan vanhemmat antoivat rahaa omilleen muuttaneille ja perheensä perustaneille sisaruksilleni vastaavat summat. Tätä eivät muuten monet esikoiset/keskimmäiset lapset ihan hokaa: jos vanhemmat pitävät tasapuolisuudesta huolen, he saavat samat taloudelliset tuet kuin nuoremmatkin, ainoastaan ERI asioihin.

- varmasti isommat sisarukset ovat aikoinaan törmänneet toisenlaisiin sääntöihin ja kuriin kuin minä, ajatkin olivat toiset. MUTTA toisaalta koska esikoisveli oli ja on aika hulttio, meiltä nuoremmilta on kielletty asioita "varmuuden vuoksi", ettei meistä tule samanlaisia. Voi se siis niinkin päin joskus mennä.