Luokkakokous kiinnostaisi mutta...

Olisi tiedossa eräänlainen isompi luokkakokous ja nyt kartoitellaan, kuinka moni on osallistumassa siihen.Tarkoitus olisi lähteä syömään, pitämään hauskaa, ja sen jälkeen - tietysti - juomaan. Itselläni on todella ristiriitaiset tuntemukset osallistumisen suhteen. Toisaalta ehkä haluaisin mennä, mutta kun mietin sitä aikaa, tuntuu, että monilla on aika todennäköisemmin kullannut muistot.

Pidän yhteyttä henkilöihin, joiden kanssa haluankin olla yhteydessä, eikä heitä ole kouluvuosilta montaa. Koulukiusatun taustahan tässä oikeastaan on ensimmäisestä luokasta lähtien. Kiusaamista oli vaihtelevasti sekä fyysistä mm. potkimista, mailoilla lyömistä, tavaroiden viemistä, että henkistä, porukoista eristämistä ja huutelua, juoruja, sarkastisten kirjeiden kirjoittelua, ihan näin lyhyesti lueteltuna. En edes jaksa laskea, kuinka monta haukkumanimeä minulle keksittiin kouluvuosien aikana. Olin yleinen naurunaihe ja eniten minua ahdisti se, kun tuntemattomat vanhemmat pojat tulivat kiusaamaan ja huutelemaan perääni. Kiusaaminenhan ei tietenkään loppunut yläasteen loppumiseen vaan osa kiusaajista naureskeli ja huuteli yhä perään vielä vuosia, minkä vuoksi en kamalammin viitsinyt poistua kotoa, koska tämän vieressä oli yleinen nuorison ajanviettopaikka ja joka kerta, kun minut nähtiin, tuli huutelua ja loanheittoa niskaan. Ehkä olin ärsyttävä ihminen, mutta en ole siitä oikein miksikään näiden vuosien aikana muuttunut. Mikäli ihmiset kuvittelevat minun "aikuistuneen" odottamallaan tavalla, joutuvat he huomaamaan olevansa väärässä. En ole pahemmin muuttunut, eikä kanssani ei oikein jutella kivoja small-talkeja kupposen ääressä, sillä olen absolutisti. En tarvitse alkoholia uskaltaakseni keskustella, sillä en ole missään nimessä ujo. Suhtautumiseni alkoholiin on todella nihkeää syistä, joita en erikseen ala luetella. Tämän vuoksi myös osaltani kavahdan tapahtumaa, sillä tiedän, että juomingiksihan se menee. Ja juominkipuolesta onkin jo ollut keskustelua. Menetän kiinnostukseni viimeistään siinä vaiheessa, kun alkoholi alkaa virrata. Todennäköisesti ihmiset naukkailevat jo ruokajuomana, jolloin äänentaso nousee. Tämä ei kamalasti auta, sillä vältän äänekkäitä paikkoja, koska mm. korviani alkaa särkeä ja pahimmillaan seuraa fyysisiä oireita. Minulla on HSP-piirteitä.

En suoraan sanottuna usko, että osa ihmisistä on "kasvanut aikuisiksi". Jotkut toki, ovat voineet viisastua elämänkokemuksen kautta, mutta en edelleenkään usko, että minulla ja heillä paljoa yhteistä ja asioita, joista keskustella.

Loppujen lopuksi, jos menisin kokoukseen, niin oikeastaan tuntuu siltä, ettei minua edes kaivata paikalle. Paikan päälle on tulossa ehkä pari ihmistä, joiden kanssa pidän yhteyttä, mutta uskon, että he haluavat jutella muidenkin kanssa. Ei minua oikeastaan kiinnosta monetkaan näistä ihmisistä.

Toisaalta tiedän, että vaikken osallistuisikaan niin melko varmasti niistäkin henkilöistä puhutaan, jotka eivät ilmaannu paikalle. Pääasiassa tällaiset tapahtumat tukevat ihmisen perusuteliaisuutta, miten muilla menee ja sitä, että pääsee vähän kehumaan omaa menestymistään. Ehkä joukossa on jokunen niitäkin sosiaalisia, jotka ovat aidosti kiinnostuneet ihmisistä.

Jollain tavalla kiinnostaisi, mutta en oikein tiedä. Ehkä osaltani on huonot lähtökohdat tähän kokoontumiseen. Itsehän sen päätän. Osaisitteko keksiä positiivisia puolia, miksi luokkakokoukseen kannattaisi mennä? En haluaisi ajatella asiaa näin yksiulotteisesti. Ehkä minulla on vain yltiönegatiivinen kuva ja ehkä ihmiset ovat oikeasti aikuistuneet.