mä vielä kuolen neitsyenä

Ei mies halua naisen olevan hyvä jätkä. Mies haluaa naisen.

ei sulla ole kiire. ei se pippeli edes tunnu!

Olet 19, et 89, 99 tai 109...

Ehkä olet liian poikamainen. Koeta olla enemmän girly girl :)

On vaikea sanoa näkemättä ja kuulematta sinua, vika voi olla ihan missä vaan? Joka tapauksessa, olet vielä niin nuori, että ehdit varmasti kokemaan kaiken haluamasi ja enemmänkin.

Koska et kertonyt missä asut, sillä sekin vaikuttaa asiaasi aika paljon millaisten ihmisten keskuudessa aikasi kuluu. Jos olet jossakin syvästi uskonnollisessa Pohjois-Pohjanmaan yhdyskunnassa, niin eipä siinä voi paljoa odottaa, taas jos asut vaikkapa Tampereella, niin on se erilaista ja tarjonta ja kysyntä kohtaa paljon helpommin.

Kaikesta huolimatta, iloa elämääsi ja onnea tulevaisuuteen!

Annan jätkän mielipiteen, kuulastat kyl mun mielest hyvän näköselt, sus ei oo mitää vikaa, jos et kelpaa joillekki jätkille, mulle kelpeisit, nii se on niitten vika;) jos haluut lisää mielipiteitä nii kysy lisää kikis :) Kilgax on nimi

[quote author="Vierailija" time="07.06.2014 klo 13:08"]Seitsämän viikkoa sitten olisin voinut kuvitella tuon tekstin kertovan minusta! Nyt tämä keskustelu osui silmääni vahingossa ja vaikken ikinä ole kirjoittanut keskustelufoorumeille halusin tulla kertomaan että älä luovu toivosta.

Viimeiset viikot ovat olleet elämäni parhaat. Häpeän omaa kokemattomuuttani edelleen, mutta en kadu mitään. Näin tapahtui sattumalta ja juuri kun olin jo menettänyt toivoni ja lopettanut etsimisen.

Haluan uskoa siihen että kaikilla on syynsä. Se että tämä tapahtui vasta nyt ja miehen kanssa jonka oli ensin vaikea käsittää neitsyyttäni on lopulta hyvä asia. En ehkä olisi ollut aiemmin valmis, vaikka kuvittelin niin.
[/quote]

Ikäs??

Seitsämän viikkoa sitten olisin voinut kuvitella tuon tekstin kertovan minusta! Nyt tämä keskustelu osui silmääni vahingossa ja vaikken ikinä ole kirjoittanut keskustelufoorumeille halusin tulla kertomaan että älä luovu toivosta.

Viimeiset viikot ovat olleet elämäni parhaat. Häpeän omaa kokemattomuuttani edelleen, mutta en kadu mitään. Näin tapahtui sattumalta ja juuri kun olin jo menettänyt toivoni ja lopettanut etsimisen.

Haluan uskoa siihen että kaikilla on syynsä. Se että tämä tapahtui vasta nyt ja miehen kanssa jonka oli ensin vaikea käsittää neitsyyttäni on lopulta hyvä asia. En ehkä olisi ollut aiemmin valmis, vaikka kuvittelin niin.

Et kuole, ellet joudu lähitulevaisuudessa pahaan onnettomuuteen.

Näytä enemmän tissiä niin sinua ei pidetä kaverina. Olettaen ettet ole ihan mörkö muuten.

t. Mies

Heippa.

Hoikka, reipas, nätti, naisellinen, mutta "poikien jutuista" innostuva (pleikkapelit, kalastus, autot yms.) Innostuva nuori nainen täällä !

Olen 22-vuotias nuori nainen ja mun pisin parisuhde on toistaiseksi ollut vain 3kk pitkä. Muuten on tullut vain oltua joidenkin ihmisten seurassa satunnaisesti ja pidettyä vain hauskaa. Mietin teininä kauheasti, että onko mussa jotain vikana kun "en kelpaa" kellekään. Tajusin sitten että se on omasta itsetunnosta ja oman itsensä rakastamisesta kiinni koko juttu. Voit olla ulkonäöllisesti vaikka kuinka kaunis, mutta jos et usko itseesi niin se näkyy. Miehet ihastuvat pitkällä välillä sisäiseen kauneuteen ja "omaan itseesi".

Voi olla myös ettet näet ihmisiä, jotka ovat sinusta kiinnostuneita. Minäkään en nähnyt ennen. Suomalaiset ovat ujoja, eivätkä osoita kiinnostustaan aina kovinkaan selkeästi. Eivät kaikki ainakaan, voi olla että olet sellaista tyyppiä kehen ujot ihastuvat herkästi tai rohkeammat eivät vain osaa lähestyä, vaihtoehtoja on monia :) Mutta olen myös samaa mieltä, että mihinkään väkinäiseen baarihäsellykseen ei pidä lähteä jos se eu tunnu yhtään omalta jutulta. Itse en esimerkiksi tykkää yhden yön jutuista, pari olen kokeillut eikä ollut mua varten.

Jos haluat välttämättä poikaystävän niin älä ryve itsesäälissä ja "odota sitä oikeaa". Nauti elämästäsi tällä hetkellä sellaisena, kuin se on ! Sinkkuudessa on omat hyvät puolensa, tee kavereiden kanssa juttuja ja nauti vapaudesta, käy ulkona, harrasta, matkustele, mene festareille ! Ihan mitä vaan mistä tykkäät. Voit seurata omia opiskelu- ja työpaikkaunelmiasi huolehtimatta siitä, miten parisuhteellesi käy.

Samalla pidä mieli avoimena ja ole oma itsesi. Kun tapaat henkilön, josta pidät, älä mieti heti ensimmäisenä "ei hän varmaan pidä minusta", ja odota että jotain tapahtuu. Osoita kiinnostuksesi, miehet ovat välillä aika paksukalloisia eivätkä "tajua" ;) Kyllä niitä miehiä riittää ja sinulla aikaa vaikka kuinka paljon.

Itse tapasin ensirakkauteni ulkomailla 20-vuotuaana, kenelle menetin neitsyyteni. Meillä oli vain kolme kuukautta yhteiseloa ja tuntui, että sydämeni särkyi tiemme erottua vaikka yhteisaika olikin noin lyhyt. Mutta noiden lyhyiden kuukausien aikana opin itsestäni paljon ja ymmärsin, että pitää olla vain sellaisten ihmisten kanssa kenen kanssa se tuntuu "oikealta". Ei minussa mitään vikaa ole eikä ollut koskaan ollutkaan, en vaan ollut tavannut henkilöä kenen kanssa asiat menisivät niin luonnostaan.

Jos olen rehellinen niin kerron, että minusta olisi ihan mukavaa seurustella jonkun kanssa tällä hetkellä. Mutta elämääni tulisi todella monia rajoitteita sen kautta, joten en tietoisesti etsi ketään. (Olen kahden vaiheilla muutanko pois ensi syksynä tämän hetkisestä kaupungistani ja vaihdanko opiskelualaa.) Mutta koska en ole tavannut ketään kenen kanssa ihan oikeasti haluaisin olla, olen sinkku. Ja nautin tästä olosta ! Minulla on paljon seurustelevia kavereita ja sinkkuja myös. Kaikilla on omat murheensa ja onnenhetkensä siviilisäädystään huolimatta.

Yritän tässä nyt jollain sekavalla tavalla tsempata sinua elämään nuori nainen ! Ota ilo irti elämästä äläkä pyhitä sitä vain jonkin asian haikailemiselle. Se "oikea" on jo matkalla luoksesi, mutta ennenkuin hän saapuu, muista elää ja olla onnellinen.

Ei sussa ole mitään muuta vikaa, kuin että et tykkää baaripokailusta. Suomessa ihmiset nyt vaan tutustuvat toisiinsa muuten kuin kaverimielessä lähinnä kännissä.

Esim. opiskeluympyröissä on saatettu jutella luennolla tai harjoituksissa, mutta sielläkin yleensä parisuhteisiin (saati muuten vaan seksin harrastamiseen) johtavan syvemmän tutustumisen alkusysäys tapahtuu jossain illanvietossa. Sama monissa harrastuksissa. Ja tosi harvoja ihmisiä oikeasti tulevat kadulla pokailemaan muut kuin enintään mamut.

Itse olin katsellut ensimmäistä poikaystävääni jo kuukausikaupalla luennolla, ja kerran oltiin satuttu törmäämään kaupanpihassa ja vaihdettu siellä muutama sanakin liittyen hänen mukanaan oleviin koiriin sen jälkeen kun jompikumpi oli suunnilleen polvet tutisten ja ääni väristen uskaltanut ensimmäisenä sanoa "moi". Mutta ei mitään tapahtunut ennenkuin satuimme kohtaamaan humaluspäissämme eräillä festareilla ja hän tunnusti kiinnostuneensa myös minusta. Olin silloin 21 ja olin siihen asti ollut aivan vakuuttunut että tulen kuolemaan yksin enkä ikinä löydä ketään ja tuo asia ihan tosissaan ahdisti minua.