tuttava kiihdyttää puhettaan kun oon lähdössä pois
Se puhuu ja puhuu. Kun yksi asia on puhuttu, se aloittaakin jo uutta ja pitkän kaavan mukaan.
Kun olen ovella ja pidän käsiäni asennossa kuin olisin jo avaamassa ovea, se ei lopeta.
Onko muilla tänmöstä tuttua?
Kommentit (4)
Kyllä se on. Kello oli yksi yöllä ja toinen papattaa.
Mä olen tuollainen kaveri...antakaa anteeksi! Musta on niin ihana nähdä kavereita että innostun liikaa höpöttämään.Tiedostan virheeni ja kovasti kamppailen pitääkseni suun kiinni.
Mun äiti on samanlainen lyhyt puhelinsoitto venyy helpolla puolen tuntiin.
Mua kiinnostaa toiset ihmiset ja niiden asiat ja kuuntelen paljon,mutta myös puhun miljoonia sanoja. Onko se ihan kauhea vika ??
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 16:40"]
:D Kaikesta voi halutessaan näköjään tehdä ongelman..
[/quote]
No niinpä! En ole edes ajatellut, että joku voi pitää tota ongelmana. Eikö se ole vain ihanaa, että jostain on niin kiva olla toisen kanssa, ettei juttua haluaisi lopettaa millään. Itsekin monet kerrat ovensuussa tunnin seisoneena (sekä oman oven että kyläilypaikan oven). Vaikka toisaalta haluaisi että vieraat lähtisivät, tai haluaisi itse lähteä, ei vain malttaisi kun on niin mukava jutella ystävien kanssa. Ja jonkun mielestä tuo on ongelma. Mahtaa olla kiukkuista elämää tuolla asenteella.
:D Kaikesta voi halutessaan näköjään tehdä ongelman..