Kilpailullisen joukkueen joukkuehenki?

Toi oli hyvä pointti, että lapsilla on usein realistinen käsitys taidoistaan ja kavereiden taidoista. Pätee muuten koulumaailmaankin. Vanhemman tehtäväksi näkisin sen, että tsemppaa  harjoittelemaan, mikä tahansa taso lapsella onkin. Eikä puhu kielteiseen sävyyn valmentajista, pelikavereista ja toisista vanhemmista lapsen kuullen.

Ei mitenkään, jännitteitä liikaa ilmassa, vasta valintojen jälkeen.

Se joukkuehenki muodostuu vain ja ainoastaan jos vanhemmat osaavat toimia korrektisti eli eivät hauku lapsen joukkuekavereita treenien jälkeen kotona. Lapset osaavat itse muodostautua joukkueeksi jos heitä ei ole "aivopesty" kotona. Kohtaamiset vastustajan kanssa kohottavat kummasti yhteishenkeä.

Pari varoituksen sanaa vanhemmille: vaikka se oma lapsenne on mielestänne huippu ja paras niin hänessäkin löytyy jotain työstämismateriaalia valmentajille. Tavallisesti lapsilla on realistinen käsitys kyvyistään ja inforistiriita vain haittaa kehittymistä. Asiat sujuvat parhaiten kun lapsi tulee treeneihin ajoissa ja pari tuntia ennen treenejä normaalia ruokaa syöneenä. Herkut, mässyt ja limut eivät kuulu pukukoppiin aivan kuten myös aikuisiltakin edellytetään päihteetöntä käytöstä treenien aikana ja alueella.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2014 klo 14:02"]

Miten joukkuehenki muodostuu tilanteessa, jossa pelaajat ovat kilpailutilanteessa siitä, kuka pääse kovemman sarjan peleihin? Tai että saako jatkaa edustusjoukkueessa vai putoaako?

Kyllä jo pikkukoululaisetkin aivan hyvin tajuaa eri sarjojen tasoerot, vaikka sitä ei heille suoraan kerrotakaan. Ja sen, että omia taitoja arvioidaan verrattuna joukkueen muihin pelaajiin.

[/quote]

Ei se ole joukkue tuossa tilanteessa vaan vasta valintojen jälkeen. Joukkuehenki riippuu ton jälkeen sitten joukkueen johdosta ja pienesti henkilökemioista. Mutta jos homma kusee, niin syytä voi hakea junnuissa ihan täysin valmentajista ja aika usein myös vanhemmista.