Lue keskustelun säännöt.
korkeintaan yksi lapsi, kiitos!
17.04.2014 |
Tuon nyt tylsyyttäni teille esille ajatuksia näin vapaapäivän kunniaksi.
Olen aina ajatellut, että jos saan joskus mielnhäiriön ja keksin haluavani lapsia elämääni, tulee niitä max yksi. En vain usko jaksavani enempää. Tarvitsen paljon omaa aikaa ja hiljaisuutta, pahin painajaiseni olisi meluisa ja sekava koti- ilmapiiri aamusta iltaan ilman aikaa rauhoittua.
Jos täällä on yhden lapsen vanhempia, haluaisin kuulla minkälaista elämänne on ? Ja joku keksii kuitenkin kysyä niin kyllä, olen itse ainoa, enkä koskaan tästä kärsinyt.
Kommentit (49)
Ei lapsia ole pakko hankkia. Ole sitten keskenäsi, jos et halua elämää ja ääntä ympärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti jossain määrin haluan. Liika on kuitenkin liikaa. Pieni perhe olis varmaan unelma. Ap
no kyllä tuo yksikin lapsi laittaa meidän kämpän sekaisin ja pitää meteliä ja vie multa kaiken tilan :/ onneksi ollaan miehen kanssa erottu että lapsi on välillä isällään. 6v on mahdoton liimautumaan kiinni äitiin, vinkuu ja mankuu joka asiasta...
Silti suunnittelen uuden lapsen tekoa uuden puolison kanssa. Laspet kun on niin erilaisia. Toiset on omissa oloissaan ja toiset vaatii kokoaikaista läsnäoloa...
Rakastan lastani ylikaiken mutten pystyisi olemaan hänelle hyvä äiti jos en saisi välillä hengähtää hänen seurasta.
Tarinoita haluaisin ihan sen vuoksi kuulla ihmisiltä, että saisin jonkinlaisen paremman kuvan ko. Perheiden elämästä.ap
Tarinoita haluaisin ihan sen vuoksi kuulla ihmisiltä, että saisin jonkinlaisen paremman kuvan ko. Perheiden elämästä.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kivaa yhden lapsen vanhempina. ;-)
Just laitoinkin tänään aloituksen otsikolla "olen iloisempi ja onnellisempi yhden lapsen vanhempana kuin kahden tai useamman".
Totta joka sana. :-)
Minulla tällä hetkellä yksi lapsi, 1v4kk. Sotkee, kiljuu ja meluaa, kokeilee rajojaan ja kiristää pinnaa. Mutta aivan ihana tapaus. Ilman häntä päiväni olisivat todella tylsiä.
Kasvaa ja oppii uutta joka päivä. Tiedä sitten millainen on parin kuukauden päästä. Odotan hänelle sisarusta jonka olisi tarkoitus tulla syyskuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla!:) taisin lukeakin sen aikaisemmin. En ole oikein lapsi- ihminen ja mietin että uskallanko joskus kuitenkin hankkia sem yhden, kuitenkin on jonkinlainen tunne että jälkikasvua saattaisin haluta joskus. Ap
Kiva kuulla!:) taisin lukeakin sen aikaisemmin. En ole oikein lapsi- ihminen ja mietin että uskallanko joskus kuitenkin hankkia sem yhden, kuitenkin on jonkinlainen tunne että jälkikasvua saattaisin haluta joskus. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas tupla.. pirun puhelin. Anteeksi..ap
Joo, ei kiitos "elämää ja ääntä" tännekään. Vietän päiväni lasten ja teinien melua kuunnellen, joten kotona täytyy saada levätä ja rentoutua. Ilo omastalapsesta ei pääse edes lähelle sitä autuutta, kun voi pitkän viikon jälkeen tulla siistiin ja hiljaiseen kotiin, istahtaa nojatuoliin viskilasin kanssa ja fiilistellä tulevan viikonlopun vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi lapsi on ihana perhekoko! Meillä on rauhallista ja kuitenkin lapsiperheen arkea. Kun seurailee tuttavien monilapsista elämää, niin kyllä meidän kelpaa. Suosittelen :-)
Ja jokaisella on ne syynsä olla hankkimatta lisää lapsia, joten tästä ei kannata ketään arvostella ja kummastella. Eivätkä ne syyt kuulu kellekään muulle.
Tuosta tulikin mieleen - kohta kaljakauppaan ja fiilistelemään. Hyvää pääsiäistä! ! :) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 1 lapsi, 10 vuotta jo. Toki yksikin lapsi tuo ääntä ja sotkua, mutta se on vielä hallittavissa ja kestettävissä. Kyllä mä rehellisesti voin sanoa, että kun kylään tulee perhe, jossa on 3 pientä lasta, niin en jaksaisi heitä kovin kauaa. Vanhemmat, joilla on monta lasta, ei jaksa enää kauheasti valvoa lapsiaan ja ne tekee mitä huvittaa ja sotkee ja huutaa ja riehuu ja mellastaa.
Yhden kanssa kaikenlainen tekeminen ja meneminen on helppoa. Lisäksi voi tehdä aina sellaisia juttuja, jotka on sopivia lapsen ikään ja osaamistaitoon. Ei tarrte huomioida isompaa tai pienempää sisarusta, joka ei vielä pysty samaan tai tylsistyy ja kaipaisi jotain enemmän.
Yhden kanssa pääsee aika helpolla. Toki toisesta olisi varmaan lapsellekin seuraa, mutta en ole koskaan ajatellut, että se olisi riittävä peruste tehdä toinen. Olen itse ainokainen, mutta mulla on aina ollut paljon kavereita ja serkkuja ja ystäviä, joten en ole koskaan ollut sillä tavalla yksinäinen, että sisarus olisi jotenkin auttanut. Lapsuuteni muisto on se, että aina leikittiin kavereiden kanssa pihalla. Samoin mun lapsella on kavereita ja serkkuja, joiden kanssa ollaan tekemisissä paljon.
Yhden kanssa ehtii koulussakin paneutua siihen, mitä asioita käsitellään ja auttaa läksyissä yms. ihan eri tavalla kuin monen lapsen kanssa. Kun lapsella oli uusi opettaja ja lapsi kertoili, miten hän leipoo kotona ja laittaa isin ja äitin kanssa ruokaa, niin open kommentti oli heti, että onko hän ainoa lapsi, kun ei taitaisi muuten olla aikaa sellaisia juttuja tehdä.
Me emme ole kaivanneet toista lasta. Meidän perhe on ihan kokonainen ja täysi näin.
Yhden lapsen vanhempi täälläkin, lisää ei tule. Elämä on mukavaa (:
On vain ajan kysymys koska tänne eksyy ensimmäinen, jonka mielestä ainoista lapsista tulee täysin epäonnistuneita narsisteja. Nyt on ketju pysynyt mukavan positiivisena :) Meilläkin siis vain yksi lapsi 10v ja elämä on niin helppoa yhden lapsen kanssa. Ollut aina.
Minäkin olen miettinyt, että jäisikö lapsilukumme yhteen. :) Toisaalta haluaisin toisen, toisaalta en. Äh, en tiedä. Annetaan ajan kulua ja toivottavasti ajatukseni selkenevät.
Yhden kanssa on varmasti helpompaa kuin kahden kanssa. Yksi lapsi sitten saattaa olla yksinäinen ja vaatii enemmän aikaa vanhemmilta osallistua leikkeihin ja muihin aktiviteetteihin. Sisarukset eivät välttämättä tule toimeen keskenään. Sisaruksia saattaa vertailla toisiinsa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:32"] Minäkin olen miettinyt, että jäisikö lapsilukumme yhteen. :) Toisaalta haluaisin toisen, toisaalta en. Äh, en tiedä. Annetaan ajan kulua ja toivottavasti ajatukseni selkenevät.Yhden kanssa on varmasti helpompaa kuin kahden kanssa. Yksi lapsi sitten saattaa olla yksinäinen ja vaatii enemmän aikaa vanhemmilta osallistua leikkeihin ja muihin aktiviteetteihin. Sisarukset eivät välttämättä tule toimeen keskenään. Sisaruksia saattaa vertailla toisiinsa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa.[/quote]
Etkä voi etukäteen tietää onko lapsesi onnellinen yksin vai sisarusten kanssa. Näitä asioita ei vaan tiedä eikä voi tietääkään! Itse olen ainoa lapsi, enkä ole asiasta KOSKAAN kärsinyt. Enkä ole sisaruksia kaivannut. Miksi olisin kaivannut, koska olen ollut onnellinen aina näin.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:14"]
Meillä on kivaa yhden lapsen vanhempina. ;-)
Just laitoinkin tänään aloituksen otsikolla "olen iloisempi ja onnellisempi yhden lapsen vanhempana kuin kahden tai useamman".
Totta joka sana. :-)
[/quote]
Oletko siis kokeillut kahden tai useamman lapsen vanhemmuutta? Tekstisi nimittäin kuulostaa siltä että olet kokeillut mutta yksilapsisuus sopi paremmin.
Up