Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varttuneiden naapurien yksitoikkoiset puheenaiheet
17.04.2014 |
Jokin aika sitten työkaveri kertoi, kuinka ärsyttävää on asua taloyhtiössä, jossa valtaosa asukkaista on ns. varttuneempaa väkeä. Ihmettelin miksi, koska ainakin häiriöiden luulisi olevan varttuneen väen omistustaloyhtiössä vähissä, mutta hän tarkoittikin ilimiötä, jonka itsekin tunnistin ajalta kun asuin taloyhitössä, jossa enemmistö oli eläkekansaa. Ne puheenaiheet; aina jostakin ilmestyi joku vanhempi asukas, olit sitten menossa töihin tai tulossa tai viemässä roskapussia ja sitten se alkoi, joko juoruaminen jostakin naapurista mitä sieltä taas kuului tai minkälainen ihminen siellä kävi kylässä, uuden asukkaan kohdalla arvuuttelua mitähän se tekee työkseen kun ajaa sellaisella autolla ja pukeutuu silleen ja onkohan se sukua sillejatälle kun on sama sukunimi tai lempiaihe, omat lapset, joiden kohdalla muistetaan aina mainita titteli, j-o-k-a k-e-r-t-a, "minun insinööripoikani mattikin sanoi, minun poikani kävi siis se insinööri, menenkin viikonlopuksi poikani mökille hän on insinööri", ei ole mainintaa pojasta ettei sen yhteydessä aina mainittaisi että insinööristä on kyse, jopa samassa keskustelussa tätä toistetaan.
Jos yrität naapuria johdattaa johonkin muuhun keskustelunaiheeseen kuin juoruiluun tai jälkeläiskehuskeluun, saat höpistä keskenäsi. Ei kiinnosta luminen talvi, ei tuleva taloyhtiön remontti, ei ajankohtaiset uutisaiheet. Jos et tätä kummallisesti aina jostakin paikalle ilmestyvää naapuria noteeraa etkä jää kuuntelemaan juoruja tai insinöörejä, saat epämiellyttävän naapurin maineen, mutta kun ei voisi vähempää kiinnostaa sama levy jatkuvasti.
Siis miten voi ketään kiinnostaa niin paljon naapureiden asiat tai miten voi titteleillä päteminen olla niin tärkeää, etenkin kun nykyään insinööreja. maistereita sun muita on joka puolella? Jos haluaa ns. smalltalkia harjoittaa, siinä on kyllä tapana keskustella kepeistä diipadaapa-aiheista, ei pahansuovasti naapureista tai rinta kaarella itsekehuen.
Kommentit (19)
No kun ei niille tapahdu mitään.
Olen asunut juurikin tuollaisessa talossa, siellä aina huvitti kun ei nämä naapureita kyyläävät ikkunapäivystäjät älynneet että vaikka siitä huoneesta sammuttaisi valon minkä ikkunaverhon takaa kyttää, näkyy kyttäys silti selvästi ulos kun takana olevassa huoneessa on valo. Ei muuta kuin kohteliaasti moikkailemaan vaan käsi pystyssä ikkunaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa? Mä vaihdan naapureiden kanssa muutaman sanan joskus säästä, mutta yleensä vaan tervehditään. Pätee kaikenikäisiin. Terveisin tylsä keski-ikäinen.
Jos sen pojan insinööriys on ollut erityinen saavutus? Itselle tulee aina mieleen niistä jotka on kovin tärkeitä titteleistä ja tutkinnoista (omista tai toisten), että lienee niitä ihmisiä joille opiskelu on ollut vaikeaa kun normaaliasioista tarvitsee niin numeroa tehdä. Vanhoissa ihmisissä syy voi olla sekin, että niiden nuoruudessa pitemmälle opiskeli harvat, joten silloin joku insinööri oli todella hieno titteli kun jo ylioppilaskin oli sitä.
Ehkä ei kannattaisi etsiä keskusteluseuraa naapurissa asuvista vanhuksista vaan esimerkiksi työkavereista ja ystävistä. tervehdysten vaihtaminen riittää. Juorukelloille voi todeta ystävällisesti hymyillen: "Voi, mä en välitä puhua muiden asioista."
Sellaistahan se on, mutta voithan sinä puhua kiinnostavammista asioista. Seuraavan kerran kun varttuneet alkavat nuo höpinänsä, niin huudahda vaikka "hei tieks mitä, jyystin tänäaamuna tuheroani ainaskin "näinpitkällä" tekomunalla melkein 2 tuntia!" Samalla demonstroit käsilläsi dildosi pituuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ehkä ei kannattaisi etsiä keskusteluseuraa naapurissa asuvista vanhuksista vaan esimerkiksi työkavereista ja ystävistä."
Ongelmahan onkin siinä, että nämä vanhukset etsivät keskusteluseuraksi sen roskapussia vievän naapurinsa vaikka naapuria evvk. Ole siinä sitten tyly kun nämä istuvat taloyhtiön hallituksessa ja pian saatkin kuulla, että kämpässäsi pidetään jatkuvasti bileitä vaikka olet poissa kotoa ja koirasi haukkuu kaiket päivät vaikkei sinulla ole edes akvaariokalaa.
Kyllä nuo talot usein on aika hankalia asuinpaikkoja.
Kuulostaa tutulta. Meillä oli ennen eläkeläisnaapurit, joista naiselta kuuli ihan vaan roskienvientireissulla koko suvun sairaushistorian tms. Nyt heidän tilallaan on lapsiperhe, joista olen puolen vuoden yrityksellä saanut vanhemmalta kersalta selville, että se on 5-vuotias. :)
Ottaisin silti mieluusti ne (elintavoiltaan) hiljaiset eläkeläiset takas ja palauttaisin metelöivän lapsiperheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:12"]
Ongelmahan onkin siinä, että nämä vanhukset etsivät keskusteluseuraksi sen roskapussia vievän naapurinsa vaikka naapuria evvk.
[/quote]
Jos on pakko hengailla taloyhtiön pihalla, täytyy hyväksyä se, että kohteliaisuus vaatii muiden kanssa keskustelua. Itse käyn pihalla lähinnä juuri viemässä roskapussin, ja silloin ei ole kyllä mitään mahdollisuutta juuttua juttelemaan. Sen kuin vain hymyilee, huikkaa ystävällisen vastauksen ja jatkaa kävelemistään. -6
Ei se aina ole iästä kiinni, varoisin taas yleistämistä. Onhan se lapsiperheen elämä ja arki erilaista verrattuna eläkeläisten arkeen. Itselläni on jo aikuiset lapset ja kun pysähdyn pihaan tervehtimään nuoria äitejä, kuulen lasten korvatulehduksista ja mahataudeista. Miksi se juoruilu liitetään pelkästään vanhempiin, osaa ne nuoremmatkin juoruilla. Aihepiirit ovat varmaan erilaisia keskusteluissa, harva nuori äiti kokemukseni mukaan seuraa mitään ajankohtaisaiheita esim TV:ssä. Toki sen itsekin muistan, että sellaiseen ei juuri jäänyt aikaa, kun elämä tuppaa pyörimää lasten sairasteluissa, työ-lastenhoitoasioissa yms. senhetkiseen elämään kuuluvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos on pakko hengailla taloyhtiön pihalla"
En nyt tiedä, onko roskien vienti ja töihin meno/tulo "hengailua". Pakko se kyllä on, työpaikalle kun ei oikein voi mennä poistumatta kämpästä.
Hohhoh.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:23"]
"Jos on pakko hengailla taloyhtiön pihalla"
En nyt tiedä, onko roskien vienti ja töihin meno/tulo "hengailua". Pakko se kyllä on, työpaikalle kun ei oikein voi mennä poistumatta kämpästä.
Hohhoh.
[/quote]
No eikö sitä naapuria voi edes tervehtiä? Meidän rappuun ovinaapureikseni on vaihtunut nuoripari ( kahteen asuntoon ). Kumpikaan pariskunta ei vastaa edes tervehdykseen, pelkäävät varmaan että rupean kertomaan heille sairrauskertomustani ja tarinan insinöörityttärestäni. HAHHAH
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelin ennen vanhusten parissa, no tää on suurin syy siihen etten enää työskentele. Ja että vapaaehtoistyötäkin teen mielummin muilla saroilla, vaikka sinällään toivoisinkin, että vanhuksilla olisi asiat paremmin (esim. mahdollisuus ulkoiluun).
Ihan mielelläni oon apuna kotiaskareissa, työnnän pyörätuolia, tuen kädestä huonokuntoista, opastan näkövammaista, luen ääneen lehtiä. Mut se seuranpitopuoli, ei vaan jaksa. Ja sitä suurin osa tuntui olevan eniten vailla. Joku keksimällä keksitty pikku askare jossa menee 10 min ja sitten 2 tuntia istumista ja vanhuksen juttujen kuuntelua. Loooooputtoman pitkät päivät samaa jaaritusta, jota ei saa ohjattua mielenkiintoisempiin aiheisiin (tai edes sellaisiin, joihin voisin itse osallistua muuten kuin nyökyttelemällä). Toki joukossa oli joitain oikeasti tosi skarppeja ja maailmasta kiinnostuneita sekä ennen kaikkea normaalit sosiaaliset taidot (eli kyky muovata sitä ulosantia vastapuolen reaktion ja mahdollisten kiinnostustenkohteiden mukaan) omaavia yksilöitä, heidän juttujaan kuunteli mielummin kuin monien nuorempien, koska heillä oli oikeasti perspektiiviä asioihin ja tapahtunut aivan uskomattomia asioita. Mutta he puhuivatkin omasta elämästään ja ITSELLEEN tapahtuneista oikeasti mielenkiintoisista asioista lasten tekemisillä pätemisen tai omien lasten tuntemattomalle aivan samantekevien asioiden kertomisen sijaan!
Terve tuloa kerrostaloon ja sosiaalisen elämän pariin! Jos haluat olla yksin ja rauhassa, muuta landelle korpikuusien keskelle. Ihmisiä kiinnostaa erilaiset asiat ja vanhetessa ihmisten luonteenpiirteet korostuu. Appeni esitelmöi aina samoista aiheista ja kertoo aina samat kaskut. . Lasten opintosuoritukset on tärkeitä niille, joilla itsellään ei ole ollut tilaisuutta opiskeluun kuten esim. omilla vanhemmillani, sota-ajan nuorilla. Ja vanhoilla on eläkkeellä olevina aikaa ja tarmoa kiinnittää huomiota taloyhtiön tapahtumiin ja ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:40"]
Työskentelin ennen vanhusten parissa, no tää on suurin syy siihen etten enää työskentele. Ja että vapaaehtoistyötäkin teen mielummin muilla saroilla, vaikka sinällään toivoisinkin, että vanhuksilla olisi asiat paremmin (esim. mahdollisuus ulkoiluun).
Ihan mielelläni oon apuna kotiaskareissa, työnnän pyörätuolia, tuen kädestä huonokuntoista, opastan näkövammaista, luen ääneen lehtiä. Mut se seuranpitopuoli, ei vaan jaksa. Ja sitä suurin osa tuntui olevan eniten vailla. Joku keksimällä keksitty pikku askare jossa menee 10 min ja sitten 2 tuntia istumista ja vanhuksen juttujen kuuntelua. Loooooputtoman pitkät päivät samaa jaaritusta, jota ei saa ohjattua mielenkiintoisempiin aiheisiin (tai edes sellaisiin, joihin voisin itse osallistua muuten kuin nyökyttelemällä). Toki joukossa oli joitain oikeasti tosi skarppeja ja maailmasta kiinnostuneita sekä ennen kaikkea normaalit sosiaaliset taidot (eli kyky muovata sitä ulosantia vastapuolen reaktion ja mahdollisten kiinnostustenkohteiden mukaan) omaavia yksilöitä, heidän juttujaan kuunteli mielummin kuin monien nuorempien, koska heillä oli oikeasti perspektiiviä asioihin ja tapahtunut aivan uskomattomia asioita. Mutta he puhuivatkin omasta elämästään ja ITSELLEEN tapahtuneista oikeasti mielenkiintoisista asioista lasten tekemisillä pätemisen tai omien lasten tuntemattomalle aivan samantekevien asioiden kertomisen sijaan!
[/quote]
Tulipa paha mieli, kun luin juttusi. On hyvä, että et enää työskentele vanhusten parissa, sinusta ei selvästikään ole siihen työhön.
Vanhusten parissa työskentely onkin vaativaa, siihen tarvitaan koulutusta, tietoa muistisairauksista yms. Jos hoidettavat olisivat hyvin selviytyviä, muistavia yms ihmisiä, eivät he mitään kotiapua tarvitse. Muistisairas toistaa asioita, mutta riippuu myös paljon siitä hoitajasta, millaiseksi luot sen käyntisi siellä vanhuksen kotona.
Voit mennä sinne naama pitkänä, että taas tätä samaa jorinaa tai voit keksiä käynnilläsi jotain uutta virikettä vanhukselle. Voit itse tutustua menneeseen aikaan ja kysellä asioista, mitkä kiinnostavat vanhusta. Mutta se vaatii hoitajalta hieman viitseliäisyyttä ja esim halua tutustua vanhukseen vaikkapa valokuva-albumin kautta.
No nuorten jutut: biletystä ja opiskelua
Vauvojen vanhempien jutut: vauva sitä vauva tätä vauva tuota
Muiden lapsiperheiden jutut: Ks edellinen, vaihda tilalle sana lapsi.
Keski-ikäisten jutut: Ei mitään, hirveä kiire mennä joka paikkaan
Juoruilla osaa kaikki. Nuoret tosin vain juoruilevat ikäisistään, paitsi mitä nyt joskus taloyhtiönsä vanhoista valittavat.
Sitten täällä valitetaan, ettei joku asperger osaa small talkia...
"Toki joukossa oli joitain oikeasti tosi skarppeja ja maailmasta kiinnostuneita sekä ennen kaikkea normaalit sosiaaliset taidot (eli kyky muovata sitä ulosantia vastapuolen reaktion ja mahdollisten kiinnostustenkohteiden mukaan) omaavia yksilöitä, heidän juttujaan kuunteli mielummin kuin monien nuorempien, koska heillä oli oikeasti perspektiiviä asioihin ja tapahtunut aivan uskomattomia asioita. Mutta he puhuivatkin omasta elämästään ja ITSELLEEN tapahtuneista oikeasti mielenkiintoisista asioista lasten tekemisillä pätemisen tai omien lasten tuntemattomalle aivan samantekevien asioiden kertomisen sijaan!"
Sinulla ei ole varmaan mitään hoitoalan koulutusta! Jos menet hoitajan roolissa vanhuksen luokse, sinun kiinnostuksen kohteet ja sinun elämä onkin tarkoitus jäädä sivuun. Ammatillisuuteen kuuluu se, että sinä kuuntelet hänen tarinansa sellaisenaan, sinä voit tehdä lisäkysymyksiä, mutta tuo tilanne ei ole siinä mielessä normaali sosiaalinen tilanne, että sinun" kiinnostuksen kohteet" olisivat mitenkään tärkeitä. Sinun tehtäväsi on kuunnella sitä mitä vanhus kertoo ja jos lasten elämä ja lasten menestyminen ovat usein vanhuksen mielessä, silloin siitä puhutaan.
Itse pitkään kotisairaanhoidossa työskenneltyäni "tunnen" paljon sellaisia ihmisiä vanhusten puheiden kautta, joita olen todellisuudessa nähnyt vain valokuvissa. Koen, että olen aitiopaikalla saadessani tutustua ihmisiin ja erilaisiin elämäntarinoihin.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 13:40"]
Työskentelin ennen vanhusten parissa, no tää on suurin syy siihen etten enää työskentele. Ja että vapaaehtoistyötäkin teen mielummin muilla saroilla, vaikka sinällään toivoisinkin, että vanhuksilla olisi asiat paremmin (esim. mahdollisuus ulkoiluun).
Ihan mielelläni oon apuna kotiaskareissa, työnnän pyörätuolia, tuen kädestä huonokuntoista, opastan näkövammaista, luen ääneen lehtiä. Mut se seuranpitopuoli, ei vaan jaksa. Ja sitä suurin osa tuntui olevan eniten vailla. Joku keksimällä keksitty pikku askare jossa menee 10 min ja sitten 2 tuntia istumista ja vanhuksen juttujen kuuntelua. Loooooputtoman pitkät päivät samaa jaaritusta, jota ei saa ohjattua mielenkiintoisempiin aiheisiin (tai edes sellaisiin, joihin voisin itse osallistua muuten kuin nyökyttelemällä). Toki joukossa oli joitain oikeasti tosi skarppeja ja maailmasta kiinnostuneita sekä ennen kaikkea normaalit sosiaaliset taidot (eli kyky muovata sitä ulosantia vastapuolen reaktion ja mahdollisten kiinnostustenkohteiden mukaan) omaavia yksilöitä, heidän juttujaan kuunteli mielummin kuin monien nuorempien, koska heillä oli oikeasti perspektiiviä asioihin ja tapahtunut aivan uskomattomia asioita. Mutta he puhuivatkin omasta elämästään ja ITSELLEEN tapahtuneista oikeasti mielenkiintoisista asioista lasten tekemisillä pätemisen tai omien lasten tuntemattomalle aivan samantekevien asioiden kertomisen sijaan!
[/quote]
Tulipa paha mieli, kun luin juttusi. On hyvä, että et enää työskentele vanhusten parissa, sinusta ei selvästikään ole siihen työhön.
Vanhusten parissa työskentely onkin vaativaa, siihen tarvitaan koulutusta, tietoa muistisairauksista yms. Jos hoidettavat olisivat hyvin selviytyviä, muistavia yms ihmisiä, eivät he mitään kotiapua tarvitse. Muistisairas toistaa asioita, mutta riippuu myös paljon siitä hoitajasta, millaiseksi luot sen käyntisi siellä vanhuksen kotona.
Voit mennä sinne naama pitkänä, että taas tätä samaa jorinaa tai voit keksiä käynnilläsi jotain uutta virikettä vanhukselle. Voit itse tutustua menneeseen aikaan ja kysellä asioista, mitkä kiinnostavat vanhusta. Mutta se vaatii hoitajalta hieman viitseliäisyyttä ja esim halua tutustua vanhukseen vaikkapa valokuva-albumin kautta.
[/quote]
Ymmärrän hyvin.
Mä en ollut hoitaja eikä mulla todellakaan ole minkäänlaista koulutusta tai edes perehdytystä siihen, mitä muistisairaudet tai vanhuuskaan ihmiselle aiheuttavat, saati miten niitä voisi huomioida työssä tai järjestää jotain virikkeitä. Tosin ymmärtääkseni asiakkaistani suurimmalla osalla ei mitään muistisairauksia ollut, muita sairauksia tai vammoja vaan. En ylipäänsä ole saanut minkäänlaista valmennusta asiakkaiden kohtaamiseen. Mulle ei tietosuojasyistä annettu asiakkaiden sairauksista edes minkäänlaista tietoa lukuunottamatta hyvin ylimalkaista kuvausta ihan välttämättömistä tiedoista (käytännössä vain apuvälineet, jotka asiakkaalla käytössä). Osalla asiakkaista selvästi oli jonkinlaisia ymmärtämisen ongelmia, mutta niistä en saanut mitään tietoa asiakkaiden yksityisyydensuojan vuoksi, koska tieto asiakkaan tilasta oli täysin sen varassa, mitä hän itse tahtoi kertoa ja noistahan harvemmin ihmiset itse kellekään kertovat. Tarkoitukseni oli vaan auttaa käytännön asioissa. Olikin aika ikävä huomata, että niitä käytännön asioita ei sitten ollutkaan tehtäväksi, vaan käytännössä olisi pitänyt toimia vaan seuraneitinä, mikä minulta ei oikein luonnistuisi minkään ikäisten tuntemattomien ihmisten kanssa.
Suoraan sanottuna ajauduin koko paikkaan vaan koska en saanut mitään muutakaan työtä ja tuntui kunniattomalta terveenä ja työkykyisenä ihmisenä maata kotona veronmaksajien rahoilla (palkasta minulle ei käteen jäänyt sen enempää kuin työttömyystuesta, joten itse en tuosta työstä hyötynyt millään tavalla muuta kuin saamalla auttamisen ilon silloin kun oikeasti jotain autettavaa oli ja pääsi jotain konkreettista tekemään). Joku roskien kerääminen tienpientareilta olisi sopinut minulle henkilökohtaisesti huomattavasti paremmin, mutta eihän tuollaiseen missään palkata ketään.
Toivottavasti kirjoitukseni herätteli niitä ihmisiä, joiden mielestä kuka tahansa pitkäaikaistyötön pitäisi pakottaa vanhustyöhön kun siellä on työvoimapulaa ja vanhukset eivät pääse ulkoilemaan, kun ei siinä ihan riitä se, että pakettina kyörää mummoa pyörätuolissa puistokäytävää eteenpäin pikkukivet lennellen. Olen ihan samaa mieltä, että tuo työ vaatii ihan tietynlaisen persoonan ja sellaista on vain harvoilla.
Nykyäänkin työskentelen paljon iäkkäämpien ihmisten kanssa, mutta nykyisessä työssäni olen varmasti huomattavasti parempi, koska siihen ei sisälly juurikaan yleisistä asioista juttelua vaan ihan konkreettisia ongelmia pääsen ratkaisemaan asiakkaiden kanssa ja jutunaiheet tietysti pyörivät niiden ja tekemisen ympärillä tai ovat ainakin helposti palautettavissa käsillä olevaan asiaan jos joku eksyy jaarittelemaan muuta perus sääpäivittelyjä enempää. Ja tietysti meidän asiakaskunta on henkisesti aika toimintakykyistä ja virkeää.
Kiitos selventävästä vastauksestasi. Olen pahoillani, että kirjoitin kärkkäästi, en tahdo millään muotoa loukata ketään.
Hoitotyö on vaativaa ja jonkinlainen vähimmäiskoulutus pitäisi olla kaikilla hoito- ja hoivatyössä työskentelevillä.
Ihmettelen sitä, että jos sinut on lähetetty ( yksin? ) ihmisten koteihin tekemään askareita ilman mitään tietoa, mikä ihmistä vaivaa? Olen kunnallisella puolella työssä ja kyllä omassa tiimissäni kaikki tietävät hoidettavien perusasiat, mistä on kyse, miksi on kotisairaanhoidon piirissä, mikä vaivaa.
Onpa todella huonosti hoidettu työhön opastus ja perehdyttäminen.
Jaksamista nykyisessä työssäsi.
Alue: Aihe vapaa
Kun ihminen tulee vanhaksi, se muuttuu jotenkin joskus tuollaiseksi. Itseään toistelevaksi ja tietyt ajatusmallit ja puheet ylikorostuvat. Mun appivanhemmilla on ylikorostuneena sukulaisten sairauksista selostaminen. En jaksais niitä ollenkaan. Tietysti ovat siinä iässä kun ystävät ja tuttavat ja sukulaiset alkavat sairastella paljon ja kuolla. Mutta nuorena ihmisenä se ei oikeen kosketa eikä kiinnosta.