Vakava parisuhde ja avoliitto pilaa nuoren mahdollisuuden opiskella

Kummallista logiikkaa... Itse olen käynyt "vain " ammattikoulun mutta mieheni on käynyt amk ja olemme aloittaneet seurustelun 18 vuotiaina ja olemme nyt 32vuotiaita joten en näe miten Se on mieheni opiskelua estänyt.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:07"]ja kouluttautua. Todella huono enne 18-22-vuotiaan tulevan työuran kannalta.

Jokainen vanhempi toivoo, että tuon ikäinen katselisi maailmaa sinkkuna eli eläisi normaalia elämää.

[/quote]

aloitin seurustelemaan vaimoni kanssa, kun olin 17 ja vaimo tällöin 18. Läpäisin kuitenkin lukion ja vaimo valmistui kokiksi. Sen jälkeen menin inttiin ja intin jälkeen amikseen ja sain nuo suoritettua ajoissa ja läpi hyvillä arvosanoilla. Töissäkin olen ollut jo 9 vuotta ja käynyt siinä samalla 2,5 vuodessa amk:n aikuisopiskelijana, eikä vaimoni ole minun opiskelujani haitannut.

Nyt keksin... ap lähtee ilmeisesti oletuksesta, että muut ovat parisuhteessa yhtä tossun alla kuin hän itse ilmeisesti on ollut. Eli eivät saa muuttaa opintojen perässä tai edes opiskella, vaan pitää keskittyä passaamaan mies ja pullauttelemaan lapsia.

Taitaa olla aika aikansa elänyt tuollainen roolitus. Itse en olisi ikinä huolinut miestä, joka haluaisi hksin päättää tuollaiset asiat ja vaatisi minua suostumaan päätöksiinsä.

2

Hiano provo ap!

Se kun tiedetään, että av:lla liikkuu paljon nuorena perheensä perustaneita ja nyt on oiva aika nostaa ne verenpaineet tästä aloituksesta ja tulla todistamaan ap:n väite vääräksi

älkää ruokkiko rölliä kiitos

Lapsen tulo vaikuttaa niin että opiskelu tahti pakostakin hidastuu. Eli ensiksi opiskelu ja sitten perhe. toki seukata voi enemmän tai vähemmän vakavissaan.

Juuri tuon takia pysyttelen sinkkuna. Jos olisin parisuhteessa, niin joutuisin asumaan tällä rupupaikkakunnalla loppuelämäni, enkä voisi muuttaa työn perässä minne tahansa. 

Mä sain lapset opiskeluaikana, hyvin selvittiin. Toki opiskeluni viivästyivät vähän, mutta valmistuin kuitenkin 25-vuotiaana sain heti kivan työpaikan ja urakin on lähtenyt nousukiitoon, kun nyt on aikaa luoda uraa, lapset pian kouluiässä, ei vauva-arkea enää, ei mammalomia, työnantajat näkee tämän suurena etuna mun ikäiselle naiselle ;)

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:39"]

Juuri tuon takia pysyttelen sinkkuna. Jos olisin parisuhteessa, niin joutuisin asumaan tällä rupupaikkakunnalla loppuelämäni, enkä voisi muuttaa työn perässä minne tahansa. 

[/quote]

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Itse opiskelin rupupaikkakunnalla (mahtava koulu, mutta paikkakunta tuntui ahdistavalle, olin alkujaan Helsingistä niin pieni paikkaunta Itä-Suomessa ei tuntunut heti ihan kodille, tapasin miehen joka oli myös tullut sinne opiskelemaan ja yhdessä oltiin vakavasti avoliittossa, kun valmistuttiin koulusta niin otettiin heti suunnaksi ulkomaat ja asutaan edelleen Keski-Euroopassa, kivat duunit, lapsiakin on, mukavaa elämää :)

No eipä mitään pilaa. Itse olin sinkku opiskellessani (äiti kuitenkin eikä sekään haitannut muuta kun viivästytti valmistumista vuodella) mutta vanhempani seurustelivat jo 16 vuotiaina ja muuttivat yhteen äitini lukion loputtua (isä valmistui amiksesta vuotta aiemmin). Äiti jatkoi opiskelua helsingissä (n.100km päässä kotoa) yliopistossa ja kulki bussilla joka päivä töihin. Ei haitannut siis pitkät matkatkaan ja valmistui ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:07"]

ja kouluttautua. Todella huono enne 18-22-vuotiaan tulevan työuran kannalta.

Jokainen vanhempi toivoo, että tuon ikäinen katselisi maailmaa sinkkuna eli eläisi normaalia elämää.

[/quote]

Tjaah. Läheltä seuranneena voin sanoa että 18-vuotiaana solmittu avioliitto ja myöhemmin saatu lapsi ei ole kyllä ollut mitenkään esteenä nuoren opiskelulle ja/tai työnsaannille.

Ehkä se on enempi siitä kasvatuksesta kiinni.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:39"]

Juuri tuon takia pysyttelen sinkkuna. Jos olisin parisuhteessa, niin joutuisin asumaan tällä rupupaikkakunnalla loppuelämäni, enkä voisi muuttaa työn perässä minne tahansa. 

[/quote]

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Itse opiskelin rupupaikkakunnalla (mahtava koulu, mutta paikkakunta tuntui ahdistavalle, olin alkujaan Helsingistä niin pieni paikkaunta Itä-Suomessa ei tuntunut heti ihan kodille, tapasin miehen joka oli myös tullut sinne opiskelemaan ja yhdessä oltiin vakavasti avoliittossa, kun valmistuttiin koulusta niin otettiin heti suunnaksi ulkomaat ja asutaan edelleen Keski-Euroopassa, kivat duunit, lapsiakin on, mukavaa elämää :)

[/quote]

Pidä kiinni siitä miehestä! Itse olen törmännyt vain täällä pikkukaupungissa syntyneisiin ja eläneisiin miehiin, jotka haluavat vain jymähtää tänne. Olen mieluummin sinkkuna!

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:07"]

ja kouluttautua. Todella huono enne 18-22-vuotiaan tulevan työuran kannalta.

Jokainen vanhempi toivoo, että tuon ikäinen katselisi maailmaa sinkkuna eli eläisi normaalia elämää.

[/quote]

Päinvastoin! Vapauttaa energiaa, kun ei tarvitse olla mies/nais-jahdissa kaikkia viikonloppuja. Voi käpertyä kullan kainaloon ja vaikka opiskella : )

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:55"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:48"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:39"]

Juuri tuon takia pysyttelen sinkkuna. Jos olisin parisuhteessa, niin joutuisin asumaan tällä rupupaikkakunnalla loppuelämäni, enkä voisi muuttaa työn perässä minne tahansa. 

[/quote]

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Itse opiskelin rupupaikkakunnalla (mahtava koulu, mutta paikkakunta tuntui ahdistavalle, olin alkujaan Helsingistä niin pieni paikkaunta Itä-Suomessa ei tuntunut heti ihan kodille, tapasin miehen joka oli myös tullut sinne opiskelemaan ja yhdessä oltiin vakavasti avoliittossa, kun valmistuttiin koulusta niin otettiin heti suunnaksi ulkomaat ja asutaan edelleen Keski-Euroopassa, kivat duunit, lapsiakin on, mukavaa elämää :)

[/quote]

Pidä kiinni siitä miehestä! Itse olen törmännyt vain täällä pikkukaupungissa syntyneisiin ja eläneisiin miehiin, jotka haluavat vain jymähtää tänne. Olen mieluummin sinkkuna!

[/quote]

Eikö siellä olis ketään junantuomia tekeleitä?  Niillä varmaan veri vetäis kauemmas taas joskus...ehkä jopa ulkomaillekin!

Ikis, hyvä parisuhde vähentää stressiä sekä kumppanin etsimiseen liittyvää ajan kulumista ja pettymyksiä. Nuori pystyy paremmin keskittymään opiskeluun.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 20:36"]Lapsen tulo vaikuttaa niin että opiskelu tahti pakostakin hidastuu. Eli ensiksi opiskelu ja sitten perhe. toki seukata voi enemmän tai vähemmän vakavissaan.

[/quote]

Lapsen tulo ei mitenkään itsestäänselvästi liity aiheeseen nuorten parisuhde.

Me alettiin seurustelemaan 18 ja 19v:na ja muutettiin melkein heti yhteen. Itse opiskelin ensin AMK-tutkinnon ja perään FM-tutkinnon ja olen nykyisin vakityössä koulutusta vastaavissa tehtävissä. Miehellä on AMK-tutkinto ja vakityössä hänkin. Takana jo 15 yhteistä vuotta, joista naimisissa viitisen vuotta ja pari lasta, omistusasunto ja pari autoa.

Että miten se elämä meni pilalle...?

Haha :D

Kyllä mekin olemme yhdessä neljättä vuotta (19v molemmat), asumme yhdessä ja olemme kihloissa, häät syksyllä 2015.

Silti valmistun nyt ammattiin, poikaystäväni lukiosta hyvin arvosanoin.

Olemme molemmat hakeneet yliopistoon ja kovat pänttäykset menossa :)

Ei siinä mitään jos asutaan yhdessä opiskeluaikana jos kumpikin opiskelee.

Olen osittain samaa mieltä kyllä. Oma avomieheni haluaisi muuttaa takaisin pienelle kotipaikkakunnalle josta olemme molemmat alunperin kotoisin. Minä taasen haluaisin jatkaa asumista opiskelupaikkakunnallamme ja jatkaa vielä opintoja (valmistun kohta amk:sta ja suuntana olisi yliopisto). Miten valita rakkauden ja koulutuksen välillä?? 

Tuskin olisin opiskellut insinööriksi, jos silloinen tyttöystävä ei olisi rohkaissut ja patistanut. Olisin jäänyt työttömäksi asentajaksi 90-luvun lamassa ja syrjäytynyt, kuten moni ammattikoulukaverini.

Vakava parisuhde pelasti urani ja elämäni. Edelleen ollan yhdessä, vanhin lapsikin jo 20v.