Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä miesten keskuudessa tavallista?
26.04.2014 |
Itseäni ei oikeastaan kiinosta muu kuin pelata pelejä tietokoneella. 12-30 vuotiaaksi olen oikeastaan elänyt peleissä.
Liikunnallisia harrastuksia ollut useita. Nuorempana extremelajeja ja nykyään enimmäkseen salia ja voimannostoa, josta en ole joustanut vaan käynnyt tosissaan. Kiinostaa myös kestävyyslajit, mutta tällä hetkellä panostan yhteen asiaan.
Joskus katon lähinnä scifi leffoja/sarjoja kankaalta himassa, mutta enimmäkseen pelaan netissä, jos ei ole töissä tai salilla menoja.
En ole koskaan omistanut lemmikkieläintä, ei ole koskaan ollut ystäviä, en myöskään seurustellut, en ole käynnyt sosiaalisissa tapahtumissa, eikä facebookkia, en ole koskaan polttanut, en ole koskaan ollut kännissä.
Hoitanut omat asiani ja käynnyt töissä 10 vuotta. Mulla ei siis ole ollut mitään sosiaalista elämää. Kaikki on tapahtunut netin kautta ja lähinnä peleissä.
Kommentit (32)
Pelimaailma ei ole omasi vaan jonkun risupartaisen nörtin ohjelmoima projektio omista fantasioistaan. Ennen luettiin seikkailukirjoja nyt pelataan. Suosittelen että menet ulos ja alat elää omaa elämääsi. Oikea elämä on paljon mielikuvituksellisempaa ja upeampaa kuin kukaan pystyy sinulle pelien katta tarjoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelimaailma ei ole omasi vaan jonkun risupartaisen nörtin ohjelmoima projektio omista fantasioistaan. Ennen luettiin seikkailukirjoja nyt pelataan. Suosittelen että menet ulos ja alat elää omaa elämääsi. Oikea elämä on paljon mielikuvituksellisempaa ja upeampaa kuin kukaan pystyy sinulle pelien katta tarjoamaan.
En ota kantaa siihen, onko elämäntyylissäsi jotain vika, mutta kiinnostaisi tietää miten vanhempasi suhtautuivat pelaamiseesi kun olit lapsi? Asettivatko mitään rajoja tai yrittivätkö?
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:12"]Pelit joissa pelataan toisten kanssa ovat sosiaalista toimintaa. Jos juttelee ihmisille näissä peleissä niin mitä muuta se on kuin sosiaalista kanssakäymistä?
Asiaa voi verrata vaikka ihmsiin jotka ovat pääsääntöisesti yhteydessä tuttuihin ihmisiin puhelimen välityksellä ja näkevät heitä harvoin.
[/quote]
Voisin kait tarkentaa omaan vastaukseeni, että pelaan just kavereideni kanssa netissä kaikenlaisia tiimipelejä (bäfä yms) :) Että pelatessa pääsen kontaktiin pelikavereiheni, jotka itse asuvat satojen kilometrien päässä. En pääse ihan noin vaan lähtemään näkemään heitä, skype on ystävä. t. 11
Tarkoitan, että ihminen joka pelaa pelejä joissa on myös muita ei ole täysin ulkopuolella sosiaalisen elämän. Toki ihminen kaipaa fyysistä läheisyyttä.
En osaa ottaa kantaa aloittajan tilanteeseen vaan kritisoin yleistä ajattelua jossa pelaaminen olisi sama asia kuin täysi vetäytyminen sosiaalisista suhteista.
Itselläni oli läheinen joka oli tutustunut pelimaailmassa moniin ihmisiin ja yksi suhdekin löytyi sitä kautta. Hänen sukulaisensa aina voivottelivat kuinka huolissaan ovat. Tosiasiassa näillä sukulaisilla on muutama ihminen elämässään jonka luona kyläilevät ei muita, kun taas "nörttipoloisella" laaja tuttavapiiri ympäri maailmaa.
Aloittajan tilanteeseen en osaa sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:18"]
Koska se rooli on se, johon meidät on lajityypillisesti rakennettu.
[/quote]
Vau, evoluutiopsykologiaa. Kerro toki lisää tästä lajityypillisestä "aikuisen" roolista, jonka jokaisen pitäisi omaksua, vaikka mikään siinä ei houkuttele. Mitä "ikuisen rooli mielestäsi sisältää ja mikä tekee sen sisältämistä asioista lajityypillisiä? Miksi lajityypillisyys on mielestäsi riittävä syy roolin omaksumiseen? Eivätkö yksilön omat arvot ja kiinnostuksenkohteet vaikuta asiaan lainkaan?
Todella outoja juttelet. Mielelläni kuulen asiasta enemmän. -18-
Mulla on vähän sama tilanne, ainoana suurena erona että olen nainen. En koe olevani mitenkään epänormaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On samankaltaisia miehiä kuin sinäkin. Oma poikaystäväni viihtyy kanssa pelien parissa, käy myös töissä ja salilla. Erona kyllä on se, että hänellä on myös kavereita ihan reaalimaailmassa sekä tietysti parisuhde.
Haluatko ap ikinä seurustella tai hankkia perhettä? Voi tulla jossakin vaiheessa harmitus jos ei ole ikinä kokeillut mitään "normaaleja" juttuja (seurustelu, seksi, juhliminen, perhe, lapset..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan sitten olla ainut jota ei ole koskaan kiinnostanut seurustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä, asioiden yleisyys ei tee niistä välttämättä hyviä tai parempia. Elä just niin kuin haluat, kunhan et satuta ketään.
En ole koskaan ollut kiinnotunut tietokonepeleistä, enkä kovin kiinnostunut edes videopeleistä silloin 80 luvulla kun olin lapsi. Olen aina kuunnellut ihmeissään, kun joku selittää jonku pelin olevan niiiin mahtava.
Joskus toki pelailen puhelimella jotain aikaa tappaakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se miesten keskuudessa yleistä ole, mutta nykyisin monen on vaikea kasvaa mieheksi. On niin paljon asioita, jotka vetävät ihmistä takaisin lapsuuteen päin, ja vähän houkuttelevia tekijöitä aikuisuutta puoltamassa.
Mielestäni videopeleissä on haastetta ja jännitystä aivan kuten urheilussa. Ihmisten kanssa taas jutteleminen ja hengaaminen on tylsää. Lisäksi videopeleissä et joudu stressaamaan vaan rentoutua, ihmisten kanssa tämä ei ole mahdollista sillä kaikilta uupuu empatia.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 11:59"]
Ei se miesten keskuudessa yleistä ole, mutta nykyisin monen on vaikea kasvaa mieheksi. On niin paljon asioita, jotka vetävät ihmistä takaisin lapsuuteen päin, ja vähän houkuttelevia tekijöitä aikuisuutta puoltamassa.
[/quote]
Mutta jatkan vielä. Sinulla on tainnut jäädä lapsuuskin elämättä, jos ystäviä ei ole koskaan ollutkaan ja peleissä olet elänyt. Yhtä hyvin olisit voinut elää oopiumiluolassa.
Olisiko aika tulla ulos, ja alkaa kehittää niitä ihmiselämässä tarvittavia taitoja? Salilta niitä ei opi.
Ap, ootko koskaan harrastanut seksiä?
Tunnen 2 kaltaisesi oloista miestä. Toisen kanssa yritin hieman tapailla, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt. Itselleni on ystävät todella tärkeitä sekä monipuolinen tekeminen. En pystynyt näkemään mitään järkeä siinä, että yhdessä vain katsoimme leffoja tai hän puhui pelimaailmastaan. Nämä tuntemat mieheni ilmeisesti ovat aika sinut elämänsä suhteen eivätkä niin kaipaakaan sos. suhteita. Kuten taitaa olla tilanne sinullakin?
Itse käyn koulussa, treenaan neljänä päivänä viikossa ja pelaan koneella. Sosiaalinen elämä on olematon, jos ei lasketa pelituttuja netissä. Mikäs tässä, tykkään näin :) Olen siis nuori nainen.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 13:18"]
Koska se rooli on se, johon meidät on lajityypillisesti rakennettu.
[/quote]
Vau, evoluutiopsykologiaa. Kerro toki lisää tästä lajityypillisestä "aikuisen" roolista, jonka jokaisen pitäisi omaksua, vaikka mikään siinä ei houkuttele. Mitä "ikuisen rooli mielestäsi sisältää ja mikä tekee sen sisältämistä asioista lajityypillisiä? Miksi lajityypillisyys on mielestäsi riittävä syy roolin omaksumiseen? Eivätkö yksilön omat arvot ja kiinnostuksenkohteet vaikuta asiaan lainkaan?
Todella outoja juttelet. Mielelläni kuulen asiasta enemmän. -18-
[/quote]
Jaahas, sivistynyt kansalainen tietää, että evoluutiopsykologia on ruma sana, ei siis ole ihan pelkästään pelattu. Ei kuitenkaan tarvitse olla evoluutiopsykologi ajatellakseen, että elämälle on vaikeampaa löytää mieli, jos siitä puuttuu riittävästi niitä elementtejä, joista perinteisesti ovat ihmiset merkityksellisyydentunteensa ammentaneet. Minä ajattelen tätä etologian kannalta, jos nyt hypätään ihmistieteiden rajamaille. Leijonalle on lajityypillisesti hankalaa sopeutua elämään häkissä, tahtoo tulla stereotyyppistä käyttäytymistä. Ihminen on senverran rotta, että sopeutuu paljon monipuolisemmin. Meiltä se onnistuu niin kätevästi, että sopeutuja itse ei edes osaa kuvitella, mistä tunteista ja kokemuksista hän jää osattomaksi, eikä hän tavoita niitäkään tunteita, joita muissa hänen tilanteensa herättää.
Kaupunkiasuminen jo itsessään riistää aikuisuuden tiettyjä aspekteja elämästä, jolloin kaupungissa asuvan on nähtävä erityisvaivaa päästäkseen niihin kiinni. Saman näkee jo kaupunkilaisen koirasta, joka on epäaikuisen oloinen sekin, ellei sille keksitä kunnollisia töitä ja kuljeteta sitä niitä tekemään.
En kuitenkaan väitä, että jokaisen pitäisi omaksua aikuisen rooli, vaikkei mikään siinä houkuttele, en minä niin moralisti ole. Eihän sellainen edes onnistu ilman omaa halua, paitsi joiltain yksilöiltä pakon alla, kun huomaa asuvansa lapsen kanssa eikä hermo anna periksi jättää toista heitteille.
Sanonpahan vain, että jos ottaa uhmahatun pois silmiltään, saattaa ne aikuistumissyyt alkaa aueta, ja löytyä se halukin. Yksilön ikiomat arvot ja kiinnostuksenkohteet ovat sellaisia ankkureita, että eräänä aamuna saattaa havaita menettäneensä ne, eikä tilalla olekaan mitään, jos ei ole suostunut mihinkään vuorovaikutukseen muiden arvojen ja maailmankuvien kanssa.