Vauva 1kk, rakastan edelleen miestäni enemmän
Ennen synnytystä luin "kaikkialta" juttuja siitä, miten ennen oman lapsen syntymää ei tiedä, mitä rakkaus onkaan. Tai miten äidit ehdottomasti pelastaisivat hätätilanteessa lapsensa ennen puolisoaan.
No, lapseni syntyi ja rakastan kyllä häntä, mutten läheskään yhtä paljon kuin miestäni. Jos vauvani kuolisi, olisin murheen murtama ja surisin pitkään, mutta pääsisin asiasta varmaan jossain vaiheessa yli. Jos mieheni kuolisi, elämäni hajoaisi siihen paikkaan. Lapsen ja miehen välillä valitsisin ehdottomasti miehen.
Olenko paskamutsi vai vaan hidas rakastumaan lapseen? Kuten mainitsin aiemmin, koen kyllä äidinrakkautta, mutta kasvaako se siksi käsittämättömän suureksi, kaiken muun ylittäväksi rakkaudeksi vielä jossain vaiheessa?
Kommentit (6)
Mulla on kans kk ikäinen vauva ja oon miettinyt samaa paskaäitiasiaa. Mies käyttäytyy niin lapsellisesti koko ajan että en oo ajatellut rakastavani sitä enemmän, mutta en oo kokenut vauvastakaan mitään mullistavaa sekaisinmenotunnetta. Mä tykkään siitä ja haluan että sen on hyvä olla mutta en tiedä mitä se äidinrakkaus on. En tunne mitään ylimaallista onnea. Oon suurimman osan ajasta univajeinen zombie ja ärsyyntynyt. Että vissiin paskaäiti sitten.
Minä en ole koskaan pystynyt sanomaan ketä rakastan eniten, jos joku perheenjäsenistä kuolisi surisin kaikkia yhtä paljon ja varmaan jokaisen kohdalla tuntuisi että romahdan..
Pelastustilanteessakaan en osaisi valita vaan luultavasti pelastaisin minua lähimmän jonka voisin, oli se sitten mies tai lapsi. Luultavasti kuolisin itsekkin koska yrittäisi pelastaa kaikki.
Itse en rakastanut lapsiani ennen kuin alkoivat näyttämään ilmeitä ja eleitä. Persoonatonta tusinavauvaa on vaikea rakastaa niin palavasti. Olen hoitanut kymmenittäin alle puolen vuoden ikäisiä vauvoja ja kyllä ne ovat kaikki samanlaisia.
Odota vaan, ku mies ei autakaan kohta vauvan kaa ja eka innostus on loppu, sit pikkuhiljaa vaihdat mielipiteesi
Ihan normaalia tuntea noin! Vauva on esikoisesi ja vielä noin pieni. Itsellä meni esikoisen kanssa lähes vuosi ennen kuin rakkaus tuntui todelliselta ja tuonkin jälkeen rakkaus on koko ajan jatkanut kasvuaan (lapsi nyt 3-v ja voin yhtyä siihen ajatukseen, että rakkaus omaan lapseen on suurin kaikista). Ekat kuukaudet en tuntenut lasta kohtaan paljoa muuta kuin vahvaa suojeluviettiä ja velvollisuudentuntoa.
Nyt toinen lapsi on 3kk ja rakastan häntä jo nyt valtavasti, eli nyt toisen kanssa rakkaus on herännyt paljon nopeammin.
Kyllä ne tunteet sieltä tulevat, odottele vain ihan rauhassa ja levollisin mielin! :) Paljon onnea tulokkaasta!!
olet hidas. minulla meni ensimmäisen kanssa 2-3kk ennenkuin meni tajuntaan että hän on "minun" ja naarasleijona heräsi. seuraavaa lasta sensijaan rakastin heti kun näin. en koe olevani huono äiti :D
mies ja lapset on eri kisassa tässä rakkausottelussa että ihan turha ruveta mittailemaan. kumpi on rankempi laji, jääkiekko vai ruuanlaitto ja kumpi on parempi? niinpäh.