Miten voikin olla, että läheinen ihminen sairastuttaa!
On jotenkin hyvin vaikea uskoa, että joku läheinen ihminen voi olla sellainen, että sen seura tekee sairaaksi. Olen huomannut, että alan saada paniikkikohtauksia äitini kanssa keskustellessa ja voin todella huonosti aina sen jälkeen kun olemme tavanneet. Tuntuu uskomattomalta mutta kai se on mahdollista?
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:16"]
Narsisti äitini saa minussa aikaan saman reaktion. Se on ihan uskomatonta kuinka pahan olon voi saada vain toisen ihmisen läsnäolostakin.
[/quote]Oletko usein tekemisissä hänen kanssaan? Mä olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Tuntuu, etten enää yksinkertaisesti vaan jaksa.. ap
Nro 6, ihan kuin olisit kirjoittanut minun isästäni. Ja on lohdullista kuulla että muillakin on raskaita vanhempia. Minäkin jätän usein vastaamatta puhelimeen varjellakseni omaa jaksamistani.
Näin on.
viime aikoina kuitenkin olen pohtinut lausetta "kenelläkään ihmisellä ei ole sinuun valtaa, ellet anna siihen lupaa.". Olen miettinyt, että minkai helvetissä päästän sen ihmisen ihon alle? Kun löydän syyn tähän, niin sitten pystyn vain kohauttamaan olkiani.
En ole ap, mutta olen kuullut olevani itsekeskeinen, negatiivinen ja yhdestä asiasta liiaksi innostuva. Negatiivisen lisäksi olen mieheni mielestä myös positiivinen, hauska, huumorintajuinen ja kun haluan tyhmä, hajamielinen ja kuuro. Olen älykäs, joten mies ihmettelee, että miten samaan päähän mahtuu nuo viimeksi mainitut piirteenikin. Itse en ihmettele.
En ymmärrä sitä, kun miksi mies kutsuu minua välillä itsekeskeiseksi. Anopin sanomisista taas ei niin väliä. Huolehdin esim, että kaikki muut saavat ruokaa ja vasta sitten laitan itselleni sopivaa syötävää. Laitan ruoat melkein joka päivä. Kaikilla on puhtaat vaatteet. Vaadin, että jokainen siivoaa jälkiään ja ei ole minun vika, jos hommat leviää välillä.
Mies harrastaa säännöllisesti ja siksi minulla ei voi olla haluamiani säännöllisyyttä vaativia harrastuksia. Hoidan lapsia myös, jotta mies voi harrastaa. Siis pitkää päivää tarvittaessa aamusta iltaan! Elän toisessa todellisuudessa, koska elämä pienten lasten kotiäitinä on arkea ja arkea. Aivojeni onkin saatava omaa aikaa silloin kun mies vastaa lapsista! Osaan sulkea korvani ja silmäni, kun keskityn omiin juttuihini.
Eniten minua ärsyttää ihmiset, jotka tasan tarkkaan laittavat tai laittoivat uran lastensa edelle, hoitivat parisuhdettaan mennen ilman lapsia (ok, jos teillä on avuliaat isovanhemmat, mutta älkää ihmetelkö, jos minulla on edes yksi tärkeä kiinnostuksen kohde, josta innostun mielestänne liikaa), voivat harrastaa mitä haluavat ja kehittää itseään miten haluavat (illat koulutuksissa, lapset mummolla). Aina joku muu pyörittää kotia ja lapsia kuin arvostelija itse! Joku jota moititaan itsekeskeisyydestä onkin arjessa joustava ja aikaansaava toistenkin edestä. Otan oman aikani sanoitte mitä tahansa! Olen niin hankala kuin tahdon, että valittakaa vain siitä te kiireiset! Enkä ota teidän ripulipaskalastanne hoitoon, kun teillä on seuraava iltakokous!
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:34"]
En ole ap, mutta olen kuullut olevani itsekeskeinen, negatiivinen ja yhdestä asiasta liiaksi innostuva. Negatiivisen lisäksi olen mieheni mielestä myös positiivinen, hauska, huumorintajuinen ja kun haluan tyhmä, hajamielinen ja kuuro. Olen älykäs, joten mies ihmettelee, että miten samaan päähän mahtuu nuo viimeksi mainitut piirteenikin. Itse en ihmettele.
En ymmärrä sitä, kun miksi mies kutsuu minua välillä itsekeskeiseksi. Anopin sanomisista taas ei niin väliä. Huolehdin esim, että kaikki muut saavat ruokaa ja vasta sitten laitan itselleni sopivaa syötävää. Laitan ruoat melkein joka päivä. Kaikilla on puhtaat vaatteet. Vaadin, että jokainen siivoaa jälkiään ja ei ole minun vika, jos hommat leviää välillä.
Mies harrastaa säännöllisesti ja siksi minulla ei voi olla haluamiani säännöllisyyttä vaativia harrastuksia. Hoidan lapsia myös, jotta mies voi harrastaa. Siis pitkää päivää tarvittaessa aamusta iltaan! Elän toisessa todellisuudessa, koska elämä pienten lasten kotiäitinä on arkea ja arkea. Aivojeni onkin saatava omaa aikaa silloin kun mies vastaa lapsista! Osaan sulkea korvani ja silmäni, kun keskityn omiin juttuihini.
Eniten minua ärsyttää ihmiset, jotka tasan tarkkaan laittavat tai laittoivat uran lastensa edelle, hoitivat parisuhdettaan mennen ilman lapsia (ok, jos teillä on avuliaat isovanhemmat, mutta älkää ihmetelkö, jos minulla on edes yksi tärkeä kiinnostuksen kohde, josta innostun mielestänne liikaa), voivat harrastaa mitä haluavat ja kehittää itseään miten haluavat (illat koulutuksissa, lapset mummolla). Aina joku muu pyörittää kotia ja lapsia kuin arvostelija itse! Joku jota moititaan itsekeskeisyydestä onkin arjessa joustava ja aikaansaava toistenkin edestä. Otan oman aikani sanoitte mitä tahansa! Olen niin hankala kuin tahdon, että valittakaa vain siitä te kiireiset! Enkä ota teidän ripulipaskalastanne hoitoon, kun teillä on seuraava iltakokous!
[/quote]
Menikö jotenkin aiheen vierestä tai hiukan vielä kauempaa... Hyvä, että myönnät olevasi itsekeskeinen. Tämä liittyi siivouspalveluiden ostoon siten, että...
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:34"]
En ole ap, mutta olen kuullut olevani itsekeskeinen, negatiivinen ja yhdestä asiasta liiaksi innostuva. Negatiivisen lisäksi olen mieheni mielestä myös positiivinen, hauska, huumorintajuinen ja kun haluan tyhmä, hajamielinen ja kuuro. Olen älykäs, joten mies ihmettelee, että miten samaan päähän mahtuu nuo viimeksi mainitut piirteenikin. Itse en ihmettele.
En ymmärrä sitä, kun miksi mies kutsuu minua välillä itsekeskeiseksi. Anopin sanomisista taas ei niin väliä. Huolehdin esim, että kaikki muut saavat ruokaa ja vasta sitten laitan itselleni sopivaa syötävää. Laitan ruoat melkein joka päivä. Kaikilla on puhtaat vaatteet. Vaadin, että jokainen siivoaa jälkiään ja ei ole minun vika, jos hommat leviää välillä.
Mies harrastaa säännöllisesti ja siksi minulla ei voi olla haluamiani säännöllisyyttä vaativia harrastuksia. Hoidan lapsia myös, jotta mies voi harrastaa. Siis pitkää päivää tarvittaessa aamusta iltaan! Elän toisessa todellisuudessa, koska elämä pienten lasten kotiäitinä on arkea ja arkea. Aivojeni onkin saatava omaa aikaa silloin kun mies vastaa lapsista! Osaan sulkea korvani ja silmäni, kun keskityn omiin juttuihini.
Eniten minua ärsyttää ihmiset, jotka tasan tarkkaan laittavat tai laittoivat uran lastensa edelle, hoitivat parisuhdettaan mennen ilman lapsia (ok, jos teillä on avuliaat isovanhemmat, mutta älkää ihmetelkö, jos minulla on edes yksi tärkeä kiinnostuksen kohde, josta innostun mielestänne liikaa), voivat harrastaa mitä haluavat ja kehittää itseään miten haluavat (illat koulutuksissa, lapset mummolla). Aina joku muu pyörittää kotia ja lapsia kuin arvostelija itse! Joku jota moititaan itsekeskeisyydestä onkin arjessa joustava ja aikaansaava toistenkin edestä. Otan oman aikani sanoitte mitä tahansa! Olen niin hankala kuin tahdon, että valittakaa vain siitä te kiireiset! Enkä ota teidän ripulipaskalastanne hoitoon, kun teillä on seuraava iltakokous!
[/quote]
Menikö jotenkin aiheen vierestä tai hiukan vielä kauempaa... Hyvä, että myönnät olevasi itsekeskeinen. Tämä liittyi siivouspalveluiden ostoon siten, että...
[/quote]
Korjaan edellistä kommentiani (itsellänikin pyörii eri aihe mielessä kuin mistä kirjoitin).
Eli vika lause piti mennä: Tämä lasten hoito ym. liittyy toisen ihmisen aiheuttamaan pahaan oloon siten, että... :)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:24"]
Nro 6, ihan kuin olisit kirjoittanut minun isästäni. Ja on lohdullista kuulla että muillakin on raskaita vanhempia. Minäkin jätän usein vastaamatta puhelimeen varjellakseni omaa jaksamistani.
[/quote]
Täällä komppaan! Isäni on aina ollut vaikea ihminen, äitini eläessä tilanne pysyi jotenkin hallinnassa, mutta lapsuuden jälkeen usein tuntui, että kotona oli painostavaa.
Kun äitini kuoli isän käytös muuttui totaalisesti, tai oikeammin muutos alkoi aikaisemmin, mutta paheni ratkaisevasti äidin kuoltua. Lopulta pistin välit poikki, samoin tekivät lapseni. Joskus tilanne surettaa, mutta toisaalta olen huojentunut, nyt ei tarvitse pelätä, että isä tulee käymään, olivat vierailut sen verran ahdistavia.
Isän kannalta tilanne on hirveä, hän on vanha ja sairas, ja jää ilman lastensa tukea. Sisarukseni ovat myös ottaneet etäisyyttä häneen.
Olen usein miettinyt mistä isän käytös johtuu, kaippa siinä on huonon itsetunnon aiheuttamaan narsismia, liiallista alkoholinkäyttöä jne.
3. luetteli syitä, miksi jonkun seurassa on hänen mielestään raskasta. Laitoin viestini, koska halusin tuoda esille näkökantani, että aina ei tällaisina ihmisinä pidetyt ole sitä miltä jonkun mielestä näyttää. Monta viestiä ehti tulla väliin ja ajatus katkesi?
13.
Olen saanut paniikkikohtauksia anoppini seurassa, mutta olen lakannut välittämästä niistä. Anoppini luonnehtii minua samoilla määreillä kuin 3. viestissä oli, mutta oikeasti anoppi taisikin kuvailla itseään. Vosiko ap:llakin olla ahdistuksessaan kyse siitä, että äiti siirtää omia piirteitään toisen kannattavaksi?
13.
On se mahdollista. Itse koen saman isäni kanssa.
On kokemusta. Toisen läsnäolo tekee raskaan ilmapiirin, hän elää hieman toisessa todellisuudessa kuin muu maailma, on negatiivinen, yhdestä asiasta innostuva, itsekeskeinen. Muunmuassa nämä, kolahtiko yhtään?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 12:01"]
On kokemusta. Toisen läsnäolo tekee raskaan ilmapiirin, hän elää hieman toisessa todellisuudessa kuin muu maailma, on negatiivinen, yhdestä asiasta innostuva, itsekeskeinen. Muunmuassa nämä, kolahtiko yhtään?
[/quote]Itsekeskeinen kyllä. Sen lisäksi vaativa, syyllistävä, hankala, narsistinen.
Musta tuntuu usein, että mun puoliso on juuri tuollainen. Jotenkin ahdistun hänen seurassaan ja asiasta on tosi vaikea keskustella hänen kanssaan. Nykyään riitelemme lähes jatkuvasti, koska tulen heti huonolle tuulelle hänen seurassaan. En osaa edes selittää miehelle kunnolla mistä tämä oloni johtuu, jotenkin vaistoan miehessä sellaisia narsistisia piirteitä ja hän syyllistää ja on tosi vaativa. Mies saa vaan oloni tuntumaan niin tyhmältä, kun koitan keskusetellä näistä asioista.
Oma äitini saa minut monesti huonolle tuulelle ja yksi puhelu voi pilata koko päivän. Monesti, jos meillä on kivaa, jätän vastaamatta puheluun ja soitan vaikka seuraavana päivänä ("puhelin jäänyt äänettömälle"), koska en halua pahoittaa mieltäni. Hän on arvosteleva, syyllistävä, tietää paremmin, kaikki on hänen ansiotaan ja muiden vika, haukkuu muita (nauttii jos jollakin menee huonosti) ym ym. Joten kyllä voi toinen ihminen aiheuttaa pahaa oloa!
On mahdollista. Yleensä näin tapahtuu, kun on tekemisissä luonnehäiriöisen ihmisen kanssa.
Aidon vastavuoroisuuden ja empaattisuuden puuttuminen tekee sairaaksi. Vauvankin.
Narsisti äitini saa minussa aikaan saman reaktion. Se on ihan uskomatonta kuinka pahan olon voi saada vain toisen ihmisen läsnäolostakin.
Nro. 5 jatkaa..
Jos yritän keskustella asiasta miehen kanssa ja kertoa millaisen olon hän mulle saa aikaan, niin kuulemma keksin asiat päästäni. Tilanne on alkanut ahdistamaan entistä enemmän nyt kun olen oikeasti tajunnut, että vika ei ole mussa itsessäni. Ajattelin pitkään, että otan vaan niin helposti kaiken itseeni ja hermostun helposti. Mutta yhtäkkiä vaan tajusin, että olen aina paljon paremmalla tuulella kun mies ei ole seurassani. Tulen heti jotenkin ärtyisäksi kun mies on paikalla. En uskalla sanoa kaikkea mitä mietin, koska mies keksii niistä aina jotain negatiivista kommentoitavaa, tietää asiat paremmin ja tuntuu että hänen on aina pakko keksiä jotain vastaan sanottavaa ihan mistä vaan asiasta.
Mies ei tietenkään itse tunnusta tekevänsä näin, joten onkohan mulla mitään mahdollisuutta saada näitä asioita edes selvitettyä.. :(