Kestääkö mun pää vielä kolmannen lapsen...

mutta toinen vasta ilmoitti tulostaan. Ensimmäisen kanssa oli tosi raskasta alku,niin huolestuttaa tosiaan oma jaksaminen.

kun mietit, että kestääkö.

mee välillä töihin. kyllä kerkeet myöhemminkin lapsen tehdä!

Saisit esikoisen kouluun ja kypsyttelisit asiaa. Ja kannattaa miettiä, miksi asettaa itsellee ikärajoja, jotka eivät perustu oikeastaan mihinkään. Nainen on hedelmällinen pitkään vielä 30v-rajapyykin jälkeenkin.



Itselläni on lapsia ikäeroilla 1v8kk ja 5v ja nyt tulee ainakin 3v5kk ikäeroa. Mielestäni on helpompi oman jaksamisen kannalta, että venyttää ikäeroa. Kun olet niin nuorikin vielä :)

Olen saanut neljän lapsen äitinä työtä ja koulutusta,kaikki riippuu itsestä.

kun toinen lapsemme ilmoitti tulostaan, ajattelin että tämä ikäero lapsilla on paras mahdollinen ja ensin se siltä vaikuttikin, mutta on se raskastakin kun esikoinenkin vaatii tosi paljon huomiota (kaikki lapset tietysti vaatii) ja haluaa esim pelata jotain tai piirrellä joka ei onnistu ollenkaan pikkusiskon ollessa hereillä..

esikoisen vauva-aika oli näin jälkikäteen ajateltuna erittäin helppo, mutta tottakai hankaluuksia oli sopeutua äitiyteen koska olimme mieheni kanssa vielä niin nuoria.. välillä olin töissä ja opiskelin kun sitten tyttöä aloin odottamaan.. nyt tytön syntymän jälkeen olen ollut satunnaisissa töissä mutta tällä hetkellä olen kotona. mieheni on vuorotyössä joka on erittäin ailahtelevaa ja siksi minun piti ns. luopua omista töistäni tällä hetkellä..

asumme maalla kaukana suurista asutuskeskuksista, mieheni kotipaikkakunnalla josta minun on käytännössä melkeinpä mahdotonta saada töitä tai ainakin työtilanne on tällä hetkellä tosi huono. enemmän toisaalta murehdin tuota työtilannetta kun lasten kanssa jaksamista... tiedän että pitäisi töitä tehdä ja hankkia ettei mieheni tarvisi maksella kaikkia laskuja mutta kun töitä ei ole niin ei ole. pelkäänkin että jämähdän tähän kotiin lopullisesti ja sitten on liian myöhäistä haaveilla mistään vakituisista työpaikoista kun kolmaskin lapsi on tarpeeksi iso... mutta tunne siitä että kolmannen lapsen haluan on todella voimakas ja se voimistuu kokoajan!

murehdinko aivan turhaan tulevaa?? rohkaiskaa joku minua tässä tilanteessa ja murheissani...

Jos tosiaankin haluat hankkia lisää lapsia niin ehkä nyt olisi hyvä sauma tehdä se? Voit sitten kolmannen jälkeen alkaa tosissasi miettiä mitä haluat (ja voit) tulevaisuudessa tehdä. Toki ymmärrän, että on vaikeaa löytää töitä jos asuu kaukana kaikesta. Itsekin asun sillä tavoin ja tavallaan mullakin on sama murhe edessä. Mulla vaan on jo se kolmas mahassa:).

Mutta sita ei yleensa kukaan kehtaa sanoa, kun pidettais hirviona.

Mulla yksi ystava, joka todella katuu kolmannen lapsen " hankkimista" .

Mutta eipa sita ole sanonut muuta kuin kahdelle sydan ystavalleen,

kun tietysti rakastaa kaikkia lapsiaan eika halua, etta lapset koskaan tuntisi olevansa taakka tms.



Tama ystava vaan kokee, etta hanelle ja miehelleen ei sovi isohko perhe. Samoin ystavan tyokuviot meni pipariksi, kun kolmannen raskauden takia ei maaraaikaisuutta jatkettu ja sitten kolmannen aitiysloman jalkeen ei ole saanut kovin kummosta tyopaikkaa. Tietysti eihan sita kukaan tieda oisko saanut kuitenkaan, mutta ystavasta itsestaan tuntuu, etta kolmas raskaus & aitiysloma sai hanen tyouransa alamakeen.



Samoin mun oma aiti on todennut, nyt kun me kaikki kolme lasta ollaan jo aikuisia, etta han ois ollut sopiva yhden max. kahden lapsen aidiksi. Ja totta onkin, etta mun aiti ei koskaan jaksanut mitaan meidan kanssa, aina oli hermot riekaleina ja valitti kotitoiden paljoutta -vaikka me lapset ja isa tehtiin hirveasti, mut aiti on sita tyyppia, etta tykkaa rauhasta ja jarjestyksesta ja siita, etta sisutus kunnossa jne. Mun lapsuus- ja nuoruusmuistot aidista on lahinna se, etta karjuu meille lapsille tai haippasee omiin menoihinsa.



Kaikkien hermot ei ihan oikeasti kesta montaa lasta, mutta harmi vaan, tosi monet ihmiset ei osaa realistisesti ajatella omaa luonnettaan ja voimavarojaan vaan vauvakuumeissaan pukkaavat lapsia tulemaan. Ja sitten ollaan vasyneita ja hermot riekalaine ja voivotellaan taaperopalstalla kuinka raskasta on.



Taa vaan kommenttina tohon, et kukaan ei kadu lapsiaan...Kun ei ap:ta tunne, niin vaikea sanoa, mika hanelle olis hyva. Mutta kannattaa oikeasti miettia, eika uskoa naita, kylla se sitten on ihanaa, vastaajia.

Olen vähän yli 30 ja tosi onnellinen kun lapset tuli tehtyä nuorena (23 ja 26v). nyt kun seuraa työkavereiden vaipparumbaa ja korvatulehduskierrettä niin on ihanaa lähteä 5vuotiaan kanssa askartelemaan illalla ja koululaisen kanssa hiihtolenkille. Ei tarvitse miettiä imettämistä, vaipanvaihtoa... Mieti AP tarkkaan mitä elämältä haluat ja tee sen mukaan.