Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka et rakasta miestäsi, tietääkö miehesi sen?
23.04.2014 |
Moni on tällä palstalla puhunut ns. järkiliiton puolesta. Kuinka hyvin toimii, on kestävämpää kuin tunnemyrsky-rakkaus jne. Eli teitä siis on. Tulkaa nyt esiin te järkevät ja kertokaa kuinka rehellisiä olette:)
Kertokaapa nyt sitten että onko se tosiasia, että suhde ei perustu ainakaan molemminpuoliselle romanttiselle rakkaudelle, julkilausuttu suhteessanne:
1. Tietääkö mies että suhde (todennäköisesti lapsineen) on olemassa sen takia että
a) et saanut sitä kenet olisit halunnut ja samaan aikaan tulit siihen ikään jolloin kaveritkin perustivat perheen, joten otit miehen jolle se jostain syystä kävi
b) sama syy kuin edellä, paitsi että ei edes ollut ketään jonka olisit halunnut, mutta hermo ei enää kestänyt odottaa
c) jokin materiaalinen syy, hylkäsit puoleensavetävämmän kumppanin sillä nyksän kanssa tiesit saavasi isomman talon jne.
2. Ja vielä tärkeää: onko ok jos tiedät että miehen motiivit sinun suhteen ovat olleet samat. Voitteko silloin puhua ihan rehellisesti liittonne todellisesta taustatarinasta, oletteko puhuneet siitä että jos jompi kumpi sitten "kohtaakin sen oikean" . Saako jättää talolainat ja seurata sydämensä ääntä vai onko teillä vedenpitävä diili.
3. Onko kuvion kestävyydelle tärkeää että mies olisi kuitenkin ihastunut sinuun vaikka sinä et häneen
4. Esitättekö kuitenkin kavereille ja somessa kaikkia rakkausliiton tunnusmerkkejä
Kommentit (32)
Kiinnostava aloitus. Itse pohdin nuorempana paljon kysymystä, voisinko mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa, jota en rakasta. Minulla oli usea sellainen mies elämässä. En sitten pystynyt. Aavistin kyllä, että nuo miehet olisivat olleet turvallisia kumppaneita ja hyvä isiä. Pelkäsin sitä, että en pystyisi tekemään miestä onnelliseksi. Mielestäni vastuu noissa valintatilanteissa oli minulla, koska nuo miehet vaikuttivat aidosti pitävän minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole sitä mieltä että tämä avioliittoni on hyvä enkä ole sitä myöskään hehkuttanut missään. Menin naimisiin rakkaudesta, mutta rakkaus on jossain vaiheessa vuosien varrella kuollut.
En ole kertonut miehelleni että en enää rakasta häntä, mutta en ole valehdellutkaan. En muista milloin olen viimeksi sanonut rakastavani häntä, mutta on siitä väkisinkin monta vuotta.
En olen myöskään itse omasta aloitteestani suudellut miestä moneen vuoteen. Seksiin olen tehnyt aloitteita, koska on itselleni huomattavasti mukavampaa jos voin valita suurin piirtein milloin sitä on, eikä tule sillä yllätetyksi.
Minulle olisi helpotus jos mies tuntisi samoin minua kohtaan, mutta en uskalla ottaa riskiä että hän suuttuisi ja lähtisi. Mies on tosi kiva lasten kanssa ja pystymme elämään sovussa saman katon alla, enkä haluaisi repiä lasten kotia rikki.
Emme todellakaan hehkuta rakkauttamme somessa, ei sentään. En valehtele kenellekään suhdeasioistani, yleensä niistä ei tule väkisin kenenkään kanssa myöskään puhetta.
Ilmoittautukaa järkiliitto-ihmiset, teitä on tällä palstalla (mm. ketju "jos ei saa sitä jota rakastaa, voiko rakastaa sitä jonka saa")
ap
minuakin kiinnostaisi tietää miten tuo asia noissa liitoissa on hoidettu. Joskus tuntuu että tuttavista voi aika hyvin päätellä keillä se perustuu hyötynäkökulmaan yms., mutta olisi kiinnostava tietää miten hyvin tällaiset puolisot itse tiedostavat myöntävät asian toisilleen. En odotakaan että sitä vieraille sanotaan, mutta keskenään...miten se silloin menee?
Työkaveri on hintelän nörtin kanssa. Aika ilkeä ja kiukkunen nainen, mutta kun se sai sen nörtin ostamaan ison tontin jonne rakensivat maksukykyyn nähden liian ison talon se jakso hetken olla maireana. Mutta ei sekään sitä tuskaa tietty poista kun vaan hetkeksi. Kohta kaveripariskunnalla on taas jotain mitä heillä ei ja kilapilussa pitää pysyä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oih, tein aloituksen joka koskee av-mamman paatunutta sydäntä, eikä kukaan halua vastata:(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pidemmät suhteet on noita järkiliittoja. Se joka väittää rakastavansa on lapsenmielinen.
ok, mutta myönnätkö sen ääneen miehelle
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:33"]
Työkaveri on hintelän nörtin kanssa. Aika ilkeä ja kiukkunen nainen, mutta kun se sai sen nörtin ostamaan ison tontin jonne rakensivat maksukykyyn nähden liian ison talon se jakso hetken olla maireana. Mutta ei sekään sitä tuskaa tietty poista kun vaan hetkeksi. Kohta kaveripariskunnalla on taas jotain mitä heillä ei ja kilapilussa pitää pysyä mukana.
[/quote]
Työkaverisi voi olla onnellinen ja rakkausliitossa, vaikka se ei sinun silmissäsi sellaiselta näyttäisi.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:58"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:33"]
Työkaveri on hintelän nörtin kanssa. Aika ilkeä ja kiukkunen nainen, mutta kun se sai sen nörtin ostamaan ison tontin jonne rakensivat maksukykyyn nähden liian ison talon se jakso hetken olla maireana. Mutta ei sekään sitä tuskaa tietty poista kun vaan hetkeksi. Kohta kaveripariskunnalla on taas jotain mitä heillä ei ja kilapilussa pitää pysyä mukana.
[/quote]
Työkaverisi voi olla onnellinen ja rakkausliitossa, vaikka se ei sinun silmissäsi sellaiselta näyttäisi.
[/quote]
Ihminen jolla on elämässä oikeaa rakkautta ei käyttäydy niin kuin tuo nainen käyttäytyy, pahansuovasti ja ilkeästi. Kuin yrittäisi kostaa maailmalle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietää ja ei tiedä.
En vastaa suoraan esittämiisi kysymyksiin. Rakastan miestäni tietyllä tavalla. Hän on hyvä mies, parannettaa on paljonkin, mutta pääpiirteittäin hyvä ja rakas.
Hän on alusta asti tiennyt että minulla on jotain tunteita erästä yhteistä tuttuamme kohtaan. Tämän tutun kanssa minulla oli intohimoinen suhde ennen kuin tapasin mieheni. Tunsimme pidemmältä ajalta ja ensitapaamisestamme lähtien olen tuntenut häntä kohtaan sitä jotain. Kun hän sitten kertoi muuttavansa toiselle puolen Suomea, oli se minulle kuin kuolinisku. Ajattelin että tässäkö se nyt olikin.
Meni jonkin verran aikaa, emme pitäneet yhteyttä tämän miehen kanssa, koska se olisi ollut liian tuskallista. Kun sitten tapasin mieheni, oli hän minulle aluksi eräänlainen laastarisuhde. Suhde kuitenkin syventyi ja rakastuin mieheeni. Kun sitten tämä toinen mies otti minuun 6kk seurustelun jälkeen yhteyttä, en vastannut hänelle. Kun hän otti uudelleen yhteyttä 5v myöhemmin tapasin hänet. Se kaikki mitä meillä oli ollut vuosia aiemmin palasi välittömästi. Taistelin sen jälkeen tunteideni kanssa. Sain kuin sainkin suhteen mieheni kanssa toimimaan jotenkin. Nyt kuitenkin tapaan tätä toista miestä jatkossakin satunnaisesti. Hän muutti kotikaupunkiini ja törmäämme silloin tällöin toisiimme. Joka kerta kohdatessamme muistuu mieleen se rakkaus jota tunnen häntä kohtaan. En ole vielä sortunut. Vaikka välillämme on suurta kemiaa ja kipinöitä lentelee, pysyttelemme asialinjalla. Ikävä kyllä pelkään että joskus vielä sorrumme.
Minulla ja miehelläni on jo vuosien ajan liitto rakoillut. Lapset pitävät meidät yhdessä. En voisi rikkoa perhettämme vain siksi että rakastan toista. Rakastan miestäni kuin hyvää ystävää. En voisi satuttaa häntäkään.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:03"]
Tietää ja ei tiedä.
En vastaa suoraan esittämiisi kysymyksiin. Rakastan miestäni tietyllä tavalla. Hän on hyvä mies, parannettaa on paljonkin, mutta pääpiirteittäin hyvä ja rakas.
Hän on alusta asti tiennyt että minulla on jotain tunteita erästä yhteistä tuttuamme kohtaan. Tämän tutun kanssa minulla oli intohimoinen suhde ennen kuin tapasin mieheni. Tunsimme pidemmältä ajalta ja ensitapaamisestamme lähtien olen tuntenut häntä kohtaan sitä jotain. Kun hän sitten kertoi muuttavansa toiselle puolen Suomea, oli se minulle kuin kuolinisku. Ajattelin että tässäkö se nyt olikin.
Meni jonkin verran aikaa, emme pitäneet yhteyttä tämän miehen kanssa, koska se olisi ollut liian tuskallista. Kun sitten tapasin mieheni, oli hän minulle aluksi eräänlainen laastarisuhde. Suhde kuitenkin syventyi ja rakastuin mieheeni. Kun sitten tämä toinen mies otti minuun 6kk seurustelun jälkeen yhteyttä, en vastannut hänelle. Kun hän otti uudelleen yhteyttä 5v myöhemmin tapasin hänet. Se kaikki mitä meillä oli ollut vuosia aiemmin palasi välittömästi. Taistelin sen jälkeen tunteideni kanssa. Sain kuin sainkin suhteen mieheni kanssa toimimaan jotenkin. Nyt kuitenkin tapaan tätä toista miestä jatkossakin satunnaisesti. Hän muutti kotikaupunkiini ja törmäämme silloin tällöin toisiimme. Joka kerta kohdatessamme muistuu mieleen se rakkaus jota tunnen häntä kohtaan. En ole vielä sortunut. Vaikka välillämme on suurta kemiaa ja kipinöitä lentelee, pysyttelemme asialinjalla. Ikävä kyllä pelkään että joskus vielä sorrumme.
Minulla ja miehelläni on jo vuosien ajan liitto rakoillut. Lapset pitävät meidät yhdessä. En voisi rikkoa perhettämme vain siksi että rakastan toista. Rakastan miestäni kuin hyvää ystävää. En voisi satuttaa häntäkään.
[/quote]
Kiitos vastauksestani, mutta miksi et voinut vastata kysymyksiini suoraan...mikä niissä oli liian kiusallista? Minua kiinnostaa tämä asia, epäilen että se on todella yleistä mutta tosielämässä en saisi ketään sanomaan aiheesta mitään. asettaako se ihmisen liiaksi omien valontojensa eteen tms.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten harrastetaan seksiä miehen kanssa, jota rakastetaan kuin hyvää ystävää? Liukkaria menee ilmeisesti. Tai onhan ne fantasiat tietty. Perhe pysyy koossa ja yhteiskunta kiittää.
Mun mielestä noi sun esittämät kohdat vaan ei sopineet mun tarinaani.
Suhteita on hankala laittaa samaan kaavaan. Kyllä mä miestäni rakastan, en vain samalla tavalla kuin sitä toista.
Vastaan viimeiseen kysymykseesi. Ei, emme esitä mitään. En koskaan mainitse miestäni somessa. Hehkutan lapsiani, mutta en miestäni. Edes hääpäiviä en mainitse. Jos kaverit kysyy jotain miehestäni, vastaan mahdollisimman rehellisesti.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:13"]
Mun mielestä noi sun esittämät kohdat vaan ei sopineet mun tarinaani.
Suhteita on hankala laittaa samaan kaavaan. Kyllä mä miestäni rakastan, en vain samalla tavalla kuin sitä toista.
Vastaan viimeiseen kysymykseesi. Ei, emme esitä mitään. En koskaan mainitse miestäni somessa. Hehkutan lapsiani, mutta en miestäni. Edes hääpäiviä en mainitse. Jos kaverit kysyy jotain miehestäni, vastaan mahdollisimman rehellisesti.
[/quote]
OK, kiitos
ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:53"]
Kaikki pidemmät suhteet on noita järkiliittoja. Se joka väittää rakastavansa on lapsenmielinen.
[/quote]
No johan on :D Teet väitteen ja sitten sanot, että kaikki jotka ovat eri mieltä ovat lapsenmielisiä.
Minä sitten ehkä olen mielestäsi lapsenmielinen, mutta kyllä meidän pitkässä liitossamme on kovastikin rakkautta. Vatsaa kouristavaa, voimakasta rakkautta, joka on kantanut isojenkin vastoinkäymisten yli. Olen pahoillani, että olet selkeästikin mennyt yhteen väärän ihmisen kanssa.
Kuinka monella naisella, jolla on tämmönen järkiliitto, on tausta se että miehiä on kertynyt useita (yhdenillan juttuja,säätöjä ym epäonnista). Ja sitten aika kuluu, pitää laittaa paketti kasaan jonkun epäkiinnostavan höntin kanssa. Saadaan lapset ja talo, sitten ei enää erota. Ja täällä voi tuulettaa turhautumiaan kun oma mies ei kiinnosta, on vääränlainen, ei ymmärrä jne.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:03"]
Tietää ja ei tiedä.
En vastaa suoraan esittämiisi kysymyksiin. Rakastan miestäni tietyllä tavalla. Hän on hyvä mies, parannettaa on paljonkin, mutta pääpiirteittäin hyvä ja rakas.
Hän on alusta asti tiennyt että minulla on jotain tunteita erästä yhteistä tuttuamme kohtaan. Tämän tutun kanssa minulla oli intohimoinen suhde ennen kuin tapasin mieheni. Tunsimme pidemmältä ajalta ja ensitapaamisestamme lähtien olen tuntenut häntä kohtaan sitä jotain. Kun hän sitten kertoi muuttavansa toiselle puolen Suomea, oli se minulle kuin kuolinisku. Ajattelin että tässäkö se nyt olikin.
Meni jonkin verran aikaa, emme pitäneet yhteyttä tämän miehen kanssa, koska se olisi ollut liian tuskallista. Kun sitten tapasin mieheni, oli hän minulle aluksi eräänlainen laastarisuhde. Suhde kuitenkin syventyi ja rakastuin mieheeni. Kun sitten tämä toinen mies otti minuun 6kk seurustelun jälkeen yhteyttä, en vastannut hänelle. Kun hän otti uudelleen yhteyttä 5v myöhemmin tapasin hänet. Se kaikki mitä meillä oli ollut vuosia aiemmin palasi välittömästi. Taistelin sen jälkeen tunteideni kanssa. Sain kuin sainkin suhteen mieheni kanssa toimimaan jotenkin. Nyt kuitenkin tapaan tätä toista miestä jatkossakin satunnaisesti. Hän muutti kotikaupunkiini ja törmäämme silloin tällöin toisiimme. Joka kerta kohdatessamme muistuu mieleen se rakkaus jota tunnen häntä kohtaan. En ole vielä sortunut. Vaikka välillämme on suurta kemiaa ja kipinöitä lentelee, pysyttelemme asialinjalla. Ikävä kyllä pelkään että joskus vielä sorrumme.
Minulla ja miehelläni on jo vuosien ajan liitto rakoillut. Lapset pitävät meidät yhdessä. En voisi rikkoa perhettämme vain siksi että rakastan toista. Rakastan miestäni kuin hyvää ystävää. En voisi satuttaa häntäkään.
[/quote]
Kasva aikuiseksi. Jos ihminen ei tuon vertaa osaa itseään kontroloida niin huonosti menee. Sinä et ole koskaan miestäsi rakastanut. Sinulle noi kummatkin miehet ovat vain pelinappuloita sinun sairaassa pelissäsi
Tää on taas semmonen ettei tähän tee mieli vastata niiden joilla tuo tilanne on. Järkiliittoja on oolu aina mutta nykyään kaikkien pitää ulospäin esittää rakastunutta ja ihku onnellista