Sinä joka et rakasta miestäsi, tietääkö miehesi sen?
Moni on tällä palstalla puhunut ns. järkiliiton puolesta. Kuinka hyvin toimii, on kestävämpää kuin tunnemyrsky-rakkaus jne. Eli teitä siis on. Tulkaa nyt esiin te järkevät ja kertokaa kuinka rehellisiä olette:)
Kertokaapa nyt sitten että onko se tosiasia, että suhde ei perustu ainakaan molemminpuoliselle romanttiselle rakkaudelle, julkilausuttu suhteessanne:
1. Tietääkö mies että suhde (todennäköisesti lapsineen) on olemassa sen takia että
a) et saanut sitä kenet olisit halunnut ja samaan aikaan tulit siihen ikään jolloin kaveritkin perustivat perheen, joten otit miehen jolle se jostain syystä kävi
b) sama syy kuin edellä, paitsi että ei edes ollut ketään jonka olisit halunnut, mutta hermo ei enää kestänyt odottaa
c) jokin materiaalinen syy, hylkäsit puoleensavetävämmän kumppanin sillä nyksän kanssa tiesit saavasi isomman talon jne.
2. Ja vielä tärkeää: onko ok jos tiedät että miehen motiivit sinun suhteen ovat olleet samat. Voitteko silloin puhua ihan rehellisesti liittonne todellisesta taustatarinasta, oletteko puhuneet siitä että jos jompi kumpi sitten "kohtaakin sen oikean" . Saako jättää talolainat ja seurata sydämensä ääntä vai onko teillä vedenpitävä diili.
3. Onko kuvion kestävyydelle tärkeää että mies olisi kuitenkin ihastunut sinuun vaikka sinä et häneen
4. Esitättekö kuitenkin kavereille ja somessa kaikkia rakkausliiton tunnusmerkkejä
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:11"]
Miten harrastetaan seksiä miehen kanssa, jota rakastetaan kuin hyvää ystävää? Liukkaria menee ilmeisesti. Tai onhan ne fantasiat tietty. Perhe pysyy koossa ja yhteiskunta kiittää.
[/quote]
Ei sitä yhdenyön suhteissakaan mitään liukkaria tarvita vaikka ne miehet eivät mitään merkinnytkään.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:20"]Mä en ole sitä mieltä että tämä avioliittoni on hyvä enkä ole sitä myöskään hehkuttanut missään. Menin naimisiin rakkaudesta, mutta rakkaus on jossain vaiheessa vuosien varrella kuollut.
En ole kertonut miehelleni että en enää rakasta häntä, mutta en ole valehdellutkaan. En muista milloin olen viimeksi sanonut rakastavani häntä, mutta on siitä väkisinkin monta vuotta.
En olen myöskään itse omasta aloitteestani suudellut miestä moneen vuoteen. Seksiin olen tehnyt aloitteita, koska on itselleni huomattavasti mukavampaa jos voin valita suurin piirtein milloin sitä on, eikä tule sillä yllätetyksi.
Minulle olisi helpotus jos mies tuntisi samoin minua kohtaan, mutta en uskalla ottaa riskiä että hän suuttuisi ja lähtisi. Mies on tosi kiva lasten kanssa ja pystymme elämään sovussa saman katon alla, enkä haluaisi repiä lasten kotia rikki.
Emme todellakaan hehkuta rakkauttamme somessa, ei sentään. En valehtele kenellekään suhdeasioistani, yleensä niistä ei tule väkisin kenenkään kanssa myöskään puhetta.
[/quote]
Tekstistäsi tuli mieleen, että oletko harkinnut salasuhdetta vai onko sinulla jo sellainen?
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:11"]
Miten harrastetaan seksiä miehen kanssa, jota rakastetaan kuin hyvää ystävää? Liukkaria menee ilmeisesti. Tai onhan ne fantasiat tietty. Perhe pysyy koossa ja yhteiskunta kiittää.
[/quote]
Tajusit idean. Onneksi olkoon!
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:11"]
Miten harrastetaan seksiä miehen kanssa, jota rakastetaan kuin hyvää ystävää? Liukkaria menee ilmeisesti. Tai onhan ne fantasiat tietty. Perhe pysyy koossa ja yhteiskunta kiittää.
[/quote]
Ei sitä yhdenyön suhteissakaan mitään liukkaria tarvita vaikka ne miehet eivät mitään merkinnytkään.
[/quote]
Ei kai kukaan ryhdy yhdenyönjuttuun ihmisen kanssa, jota kohtaan on vain kaverillisia tunteita, himoonhan ne perustuu...
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:49"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:11"]
Miten harrastetaan seksiä miehen kanssa, jota rakastetaan kuin hyvää ystävää? Liukkaria menee ilmeisesti. Tai onhan ne fantasiat tietty. Perhe pysyy koossa ja yhteiskunta kiittää.
[/quote]
Ei sitä yhdenyön suhteissakaan mitään liukkaria tarvita vaikka ne miehet eivät mitään merkinnytkään.
[/quote]
Ei kai kukaan ryhdy yhdenyönjuttuun ihmisen kanssa, jota kohtaan on vain kaverillisia tunteita, himoonhan ne perustuu...
[/quote]
Yhden yön jutut perustuu puutteeseen.. Olen sortunut muutaman kerran hamassa menneisyydessä. Muistan vain ne ankeat aamut.
Tiedän ettei vaimoni rakasta minua. Tehköön mitä tykkää, niin minäkin teen
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:20"]Mä en ole sitä mieltä että tämä avioliittoni on hyvä enkä ole sitä myöskään hehkuttanut missään. Menin naimisiin rakkaudesta, mutta rakkaus on jossain vaiheessa vuosien varrella kuollut.
En ole kertonut miehelleni että en enää rakasta häntä, mutta en ole valehdellutkaan. En muista milloin olen viimeksi sanonut rakastavani häntä, mutta on siitä väkisinkin monta vuotta.
En olen myöskään itse omasta aloitteestani suudellut miestä moneen vuoteen. Seksiin olen tehnyt aloitteita, koska on itselleni huomattavasti mukavampaa jos voin valita suurin piirtein milloin sitä on, eikä tule sillä yllätetyksi.
Minulle olisi helpotus jos mies tuntisi samoin minua kohtaan, mutta en uskalla ottaa riskiä että hän suuttuisi ja lähtisi. Mies on tosi kiva lasten kanssa ja pystymme elämään sovussa saman katon alla, enkä haluaisi repiä lasten kotia rikki.
Emme todellakaan hehkuta rakkauttamme somessa, ei sentään. En valehtele kenellekään suhdeasioistani, yleensä niistä ei tule väkisin kenenkään kanssa myöskään puhetta.
[/quote]
Mitä tekisit jos miehelläsi olisi suhde toisen kanssa? Tai onko sinulla suhde toiseen/haluaisitko sellaisen?
Järkiliitot voivat toimia todella hyvin. Siis jos liittoon on alunperinkin menty järkisyistä eikä intohimosta tai rakkaudesta. Tärkeintä on keskinäinen kunnioitus ja toisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on. Rakkaus voi kehittyä vuosi vuodelta toista kohtaan kun taas rakkaudesta solmitussa liitossa taas väljähtää. Jos molemmat taas ovat sitoutuneet järkisyistä, mitään väljähtämistä ei edes voi tapahtua.
Minulla oli parisuhteessamme yksi vuosi sellaista aikaa, että en vain sietänyt miestäni. En tainnut edes rakastaa. Ja kyllä sanoin sen ääneen hänelle ja hän tiesi missä mennään. Jostain se rakkaus taas löytyi ja nyt rakastan häntä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olemme olleet yhdessä 15v.
Rakkautta on niin monenlaista. Itse arvostan eniten toisen kunnioittamista, hyväksymistä ja yhteistä jaettua elämää ja kumppanuutta, jossa tuetaan toinen toista.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:11"]
Miten harrastetaan seksiä miehen kanssa, jota rakastetaan kuin hyvää ystävää? Liukkaria menee ilmeisesti. Tai onhan ne fantasiat tietty. Perhe pysyy koossa ja yhteiskunta kiittää.
[/quote]
Rakkaus ja seksuaalinen vetovoima ovat täysin eri asioita. Kyllä mä kiihotun miehistä joita en rakasta.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 21:15"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:20"]Mä en ole sitä mieltä että tämä avioliittoni on hyvä enkä ole sitä myöskään hehkuttanut missään. Menin naimisiin rakkaudesta, mutta rakkaus on jossain vaiheessa vuosien varrella kuollut.
En ole kertonut miehelleni että en enää rakasta häntä, mutta en ole valehdellutkaan. En muista milloin olen viimeksi sanonut rakastavani häntä, mutta on siitä väkisinkin monta vuotta.
En olen myöskään itse omasta aloitteestani suudellut miestä moneen vuoteen. Seksiin olen tehnyt aloitteita, koska on itselleni huomattavasti mukavampaa jos voin valita suurin piirtein milloin sitä on, eikä tule sillä yllätetyksi.
Minulle olisi helpotus jos mies tuntisi samoin minua kohtaan, mutta en uskalla ottaa riskiä että hän suuttuisi ja lähtisi. Mies on tosi kiva lasten kanssa ja pystymme elämään sovussa saman katon alla, enkä haluaisi repiä lasten kotia rikki.
Emme todellakaan hehkuta rakkauttamme somessa, ei sentään. En valehtele kenellekään suhdeasioistani, yleensä niistä ei tule väkisin kenenkään kanssa myöskään puhetta.
[/quote]
Mitä tekisit jos miehelläsi olisi suhde toisen kanssa? Tai onko sinulla suhde toiseen/haluaisitko sellaisen?
[/quote]
Vaikea kysymys. Nyt kun en epäile että miehelläni olisi suhde, on tavallaan helppo olla sitä mieltä että mikäs siinä vaikka olisikin... voi olla että tosipaikan tullen olisin kuitenkin eri mieltä. En kuitenkaan tee mitään selvittääkseni onko hänellä suhdetta tai ei, en esim. mitenkään pyri rajoittamaan hänen menemisiään, en myöskään matkoja tai muita yönylireissuja, enkä juuri edes pane niitä merkille.
En usko että hänen olisi vaikea löytää sivusuhdetta tahtoessaan, mutta vähän vaikeaa hänelle varmaankin tulisi löytää sellaista naista jonka kanssa perustaa uutta huushollia. Jos olen nyt oikein rehellinen itselleni niin uskoisin että sen lisäksi että hänkin saattaa olla minun kanssani osittain lasten takia, hän on luultavasti vähintään osittain kanssani rahan takia. En ole varakas, mutta ei hän pystyisi ylläpitämään nykyistä elämäntyyliään ilman minua tai jotakuta vastaavassa määrin itseään parempituloista naista - ja onko sellaisia nyt niin paljon kuitenkaan tuolla hänen kaltaisiaan naimisissa olevia keski-ikäisiä ei niin kovin erityisen näköisiä taviksia metsästämässä, ei nyt varmaan ihan ruuhkaksi asti.
Itse olen ollut joskus ihastunut muihin mutten kovin pitkään enkä vakavasti. En muista olleeni yhtään ihastunut kehenkään ainakaan pariin vuoteen, eikä minulla ole salarakkaita.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 20:17"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 19:53"]
Kaikki pidemmät suhteet on noita järkiliittoja. Se joka väittää rakastavansa on lapsenmielinen.
[/quote]
Tuo tunne on verrattavissa uskovaisten ihmisten höpsömäiseen käytökseen. Rakkaus on vain lapsenmielistä toimintaa. Kasvakaa jo aikuisiksi.
No johan on :D Teet väitteen ja sitten sanot, että kaikki jotka ovat eri mieltä ovat lapsenmielisiä.
Minä sitten ehkä olen mielestäsi lapsenmielinen, mutta kyllä meidän pitkässä liitossamme on kovastikin rakkautta. Vatsaa kouristavaa, voimakasta rakkautta, joka on kantanut isojenkin vastoinkäymisten yli. Olen pahoillani, että olet selkeästikin mennyt yhteen väärän ihmisen kanssa.
[/quote]