Muita joiden äiti hylännyt pienenä? Miten vaikuttanut suhteissa

Ei ole vaikuttanut. Olin pitkään epävarma, mutta ihan muista syistä. Nykyisin osaan jo kääntää epätavallisen lapsuuteni vahvuudeksi. Koen, että äiti ei hylännyt. Hänellä ei vain ollut kykyä/voimavaroja muuhun.

Mun tuttavapiiristä seuraamalla yhtä henkilöä voin sanoa, että hän on ripustautuva, läheisriippuvainen, epäitsevarma, hallitseva ja vainoharhainen mustasukkaisuudessaan. 

Sitten olen itse ihastunut yhteen mieheen, jolla äiti ei ole hylännyt fyysisesti, mutta henkisesti kyllä ja on kyllä tosi vaikeaa. Mies pitää itseään ihan arvottomana, enkä tiedä miten häneen pitäisi suhtautua. Rakkaudella tietenkin, mutta ei hän usko että häntä rakastetaan. 

Ja mä taas en muihin rakastu, kuin tällaiseen siipirikkoon.

Ei ole vaikuttanut enkä ole varsinaisesti kokenut itseäni siipirikoksi. En tosiaan ole ollut ripustautuva enkä ensinkään mustasukkainen. Äidin kanssa välit olivat loppuun saakka parhaimmillaankin asialliset. Minulla oli onneksi muuten hyvä koti vaikka äitiä 'ei ollut', eikä varsinkaan isää.

Mieheni äiti hylkäsi tämän ja sisarukset pienenä. Näkyy ainakin siinä, että mieheni on vaikea luottaa naisiin, välillä on havaittavissa pientä sovinismia ja hakee naisten huomiota. Osa on varmaan myös peruja naisiin pettyneeltä isältä.