Milloin olet viimeksi tavannut mielenkiintoisen ihmisen?

Up!

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 20:23"]

Todella hyvä kysymys. Olen 30-vuotias ja olen aina tutustunut uusiin ihmisiin sillä ajatuksella, että tulisiko tästä ihmisestä uusi ystävä. Nuorenahan monet tutustuvat helpommin ja ovat avoimia ja siten mielenkiintoisia heti alusta asti, mutta nykyään tuntuu, etten tutustu enää yhteenkään mielenkiintoiseen ihmiseen.

Miehen kavereiden avovaimot ovat tylsiä kuin mitkä! Itse tutustuin heihin ystävällisesti, avoimesti, kysellen, small talkaten... enkä saanut mitään takaisin. Nopeita vastauksia, tylsää naamaa, hiljaista istumista. Pari vuotta jaksoin yrittää monenkin kohdalla, enää en jaksa. He todella eivät kaipaa uusia ystäviä elämäänsä. Suoraan sanottuna tuskastuttavan tylsiä tyyppejä, mutta mikäs siinä, jos haluavat olla sellaisia. Onneksi minulla on hyvät vanhat, mielenkiintoiset ystävät. Muuten alkaisi olla tässä iässä jo vähän ikävä fiilis, kun ei kenestäkään uudesta saa kivaa kaveria!

[/quote]

Niin juuri! Mikä ihme tekee keski-ikäisistä naisista niin nyrpeitä, ja tylsiä?? Miksi ei olla enää samanlaisia elämäniloisia, ulospäinsuuntautuneita naisian kuten nuorempana? Eihän sitä tarvitse sydänystäväksi kenellekään ryhtyä, mutta edes viitsittäisiin illanistujaisissa tutustumaan uusiin ihmisiin, juttelemaan ja olemaan avoimin, iloisin mielin mukana. En ymmärrä, en...

Saako siitä takakireänä, nyrpeänä olosta jotenkin enemmän kicksejä???

Jotkut sanoo että ystäväpiiri on valmis ettei jaksa enää tutustua uusiin ihmisiin. mä oon vissiin erinlainen kun oon aina valmis tutustumaan uusiin tyyppeihin

Onpa hyvä kysymys. Tapaan ihmisiä kauhean vähän, mutta vanhoista tutuista se taisi olla ystävä, jonka näin pitkästä aikaa. Kävimme syömässä kahdestaan. Hän puhelias, iloinen, positiivinen, äidillinen, vauhdikas olematta rasittava kälättäjä. Hyvää keskusteluseuraa, osaa myös kuunnella.

Uusia ihmisiä... Ei tulee mieleen kuin uusi lääkärini. Mukavan levollinen ja sopivan empaattinen ihminen, joka ottaa potilaansa asiat ja toiveet todesta. Vaikutti sillä tavalla älykkäältä ja miellyttävältä ihmiseltä, että tutustuisin mielelläni muutenkin, jos vastaan tulisi. Erikoislääkäri.

Tänään, koulussa. Oli silmiinpistävän hyväntuulinen. Jos taas puhutaan sellaisista jotka oikein jysähtää, niin vuosi sitten tapasin entisen mieheni.

Töissä ja opiskellessa silloin tällöin. Voi olla kyllä työroolista kyse näissä tapauksissa. Yksityiselämässä viimeksi ehkä 90-luvulla.

Viime syksynä tutustuin lapsen tarhakaverin vanhempiin. Toinen vanhemmista on elänyt lapsuuden/nuoruuden ulkomailla, aivan ihastuttava ihminen. Toinen on suomalainen, joka on asunut paljon ulkomailla. He ovat mielenkiintoisia, koska ovat tavallaan ihan suomalaisia, mutta selvällä ripauksella ulkomaalaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 19:23"]

Uusia ihmisiä... Ei tulee mieleen kuin uusi lääkärini. Mukavan levollinen ja sopivan empaattinen ihminen, joka ottaa potilaansa asiat ja toiveet todesta. Vaikutti sillä tavalla älykkäältä ja miellyttävältä ihmiseltä, että tutustuisin mielelläni muutenkin, jos vastaan tulisi. Erikoislääkäri.

[/quote]

Itse olen myös tavannut yhden todella mielenkiintoisen erikoislääkärin, voisin jutella hänen kanssaan vaikka kuinka pitkään. Mutta tuskinpa tapaamme enää. Hänen seuraajansa oli myös todella kivan tuntuinen, vaikkei vetänyt vertoja edeltäjälleen.

Joka päivä töissä tapaan useita ihmisiä ja suurin osa heistä on mielenkiintoisia omalla tavallaan.

Muutama viikko sitten erään kengittäjän. En ole pitkään aikaan tavannut noin sosiaalista miestä, joka on kiinnostunut pohtimaan asioita eri kanteilta.

Tänään. Kohtelias, ystävällinen, empaattinen, kärsivällisen oloinen (puhuimme asiasta joka ei ole ominta aluettani) ja fiksun oloinen. 

Todella hyvä kysymys. Olen 30-vuotias ja olen aina tutustunut uusiin ihmisiin sillä ajatuksella, että tulisiko tästä ihmisestä uusi ystävä. Nuorenahan monet tutustuvat helpommin ja ovat avoimia ja siten mielenkiintoisia heti alusta asti, mutta nykyään tuntuu, etten tutustu enää yhteenkään mielenkiintoiseen ihmiseen.

Miehen kavereiden avovaimot ovat tylsiä kuin mitkä! Itse tutustuin heihin ystävällisesti, avoimesti, kysellen, small talkaten... enkä saanut mitään takaisin. Nopeita vastauksia, tylsää naamaa, hiljaista istumista. Pari vuotta jaksoin yrittää monenkin kohdalla, enää en jaksa. He todella eivät kaipaa uusia ystäviä elämäänsä. Suoraan sanottuna tuskastuttavan tylsiä tyyppejä, mutta mikäs siinä, jos haluavat olla sellaisia. Onneksi minulla on hyvät vanhat, mielenkiintoiset ystävät. Muuten alkaisi olla tässä iässä jo vähän ikävä fiilis, kun ei kenestäkään uudesta saa kivaa kaveria!