Säälin lapsettomia
Totuudessa pysyttäessä, negatiivinen väestönkasvu tarkoittaa taantumaa. Se tarkoittaa myöskin eläkkeetöntä vanhuutta ja katastrofia tulevaisuudessa. Paljon puhutaan lapsiperheistä valtion elätteinä, mutta tosiasissa he (eli me) hyvin pitkälle pitävät rattaat pyörimässä. Ostavat asuntoja, autoja, käyvät matkoilla ja ruokakaupassa...
Kunnioitan ihmisten päätöstä olla hankkimatta lapsia, se on jokaisen oma asia. Muutaman lapsettoman vanhuksen (tosin ei ideologisista höpsäyksistä johtuen) tuntien, voin kuitenkin kertoa, että viimeistään mittarin takoessa 70 ikävuotta alkaa asia jokaista kaduttaa. Vanhainkodissa on hyvin ikävää olla, kun kukaan ei käy katsomassa, tietää ettei kukaan tule katsomaan ja tietää ettei kukaan välitä.
Nuorena tuntuu, että on kavereita ja lapset vain harrastusten ja iloisen elämän tiellä, mutta kaverit ja iloinen elämä muuttuu jokaisella jossain vaiheessa vanhuuden harmaudeksi ja ne kaveritkin katoavat. Ja se aika on nykyihmisellä yleensä kovin pitkä. Itse miettisin hyvinkin tarkkaan ekotekoajatuksia ja muuta mukavaa nuoruuden puuhastelua ja onko se lopulta sen arvoista. Kyllä maailman väestö kasvaa joka tapauksessa ja siinä kasvussa ei yksi suomalainen ydinperhe ehdi isolla osalla maapalloamme tuhoamaan.
Kommentit (10)
Minä en sääli mutta jotain perustavanlaatuista puuttuu lapsettomien elämästä. Elämänvaihe on ikäänkuin aina sama.
Aika outoa, että nuorena kun olin vanhainkodissa kesätöissä, siellä oli yksi nainen, jolla ei ollut koskaan ollut miestä eikä ollut lapsia. Nainen oli tosi mukava, iloinen ja sosiaalinen ja vieraita lappasikin koko ajan. En tiedä, mikä sitten oli hänen elämässään mennyt pieleen...
Ai niin, ja oli siellä yksi mies, jonka tyttäret toivat hänet sinne kun eivät enää kestäneet isää... Enpä nähnyt tyttöjä toista kertaa siellä ollessani.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:55"]
Minä en sääli mutta jotain perustavanlaatuista puuttuu lapsettomien elämästä. Elämänvaihe on ikäänkuin aina sama.
[/quote]
Ei elämänvaihe ole lastensaannista kiinni. Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä todellakaan ajattele, että elämänvaiheeni on nyt 35-vuotiaana sama kuin se oli vaikka 10 tai 15 vuotta sitten. Minusta on aika huolestuttavaa jos ihminen kokee, että elämä ei voi edetä tai ihminen ei voi itse kasvaa ja kypsyä ilman lapsia. Tulee melkein mieleen ajatus, että lapset ovat jonkinlainen harhaute, joiden ansiosta sitä omaa elämää tai elämän tarkoitusta ei tarvitse tarkastella sen kummemmin. Tuskipa tätäkään kuitenkaan tarkoitat?
Heh, aika vähän ne lapset siellä vanhainkodissa kyllä käyvät. Lapsettomat ostavat asuntoa, ruokaa, autoja ja matkustavat siinä missä lapselliset perheetkin elleivät jopa enemmän! Heillä on varaa ostaa kalliimpia asuntoja matkoja, ruokaa jne.
48 % suomalaisista elää yhden hengen taloudessa eli kyllä tätä maata loppujen lopuksi pyörittää jotkut muut kuin lapsiperheet.
Mulla oli isotäti jota omat lapset ei koskaan käynyt katsomassa vanhustenkodissa. Minä, siskoni ja veljeni sen sijaan käytiin katsomassa isotätiä todella usein.
Ap, ei elämä ole ihan niin mustavalkoista kuin ajattelet!
Ihan totta, ap. Aivan varmasti mietin kahdeksankymppisenä, että voi kunpa olisin silloin aikanaan toiminut täysin arvojeni ja parhaan harkintani vastaisesti.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:55"]
Minä en sääli mutta jotain perustavanlaatuista puuttuu lapsettomien elämästä. Elämänvaihe on ikäänkuin aina sama.
[/quote]
Ei elämänvaihe ole lastensaannista kiinni. Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä todellakaan ajattele, että elämänvaiheeni on nyt 35-vuotiaana sama kuin se oli vaikka 10 tai 15 vuotta sitten. Minusta on aika huolestuttavaa jos ihminen kokee, että elämä ei voi edetä tai ihminen ei voi itse kasvaa ja kypsyä ilman lapsia. Tulee melkein mieleen ajatus, että lapset ovat jonkinlainen harhaute, joiden ansiosta sitä omaa elämää tai elämän tarkoitusta ei tarvitse tarkastella sen kummemmin. Tuskipa tätäkään kuitenkaan tarkoitat?
[/quote]Ei, sitä en tarkoita. Olen itsekin toki ollut lapseton ja toki elämänvaiheet muuttuivat. Mutta tällä hetkellä olen samanaikaisesti paljon enemmän kuin lapsettomana. Eläisin luultavasti yhtä onnellisena ilman lapsia mutta tämä monikerroksellisuus puuttuisi.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:55"]
Minä en sääli mutta jotain perustavanlaatuista puuttuu lapsettomien elämästä. Elämänvaihe on ikäänkuin aina sama.
[/quote]
Ei elämänvaihe ole lastensaannista kiinni. Olen vapaaehtoisesti lapseton enkä todellakaan ajattele, että elämänvaiheeni on nyt 35-vuotiaana sama kuin se oli vaikka 10 tai 15 vuotta sitten. Minusta on aika huolestuttavaa jos ihminen kokee, että elämä ei voi edetä tai ihminen ei voi itse kasvaa ja kypsyä ilman lapsia. Tulee melkein mieleen ajatus, että lapset ovat jonkinlainen harhaute, joiden ansiosta sitä omaa elämää tai elämän tarkoitusta ei tarvitse tarkastella sen kummemmin. Tuskipa tätäkään kuitenkaan tarkoitat?
[/quote]Ei, sitä en tarkoita. Olen itsekin toki ollut lapseton ja toki elämänvaiheet muuttuivat. Mutta tällä hetkellä olen samanaikaisesti paljon enemmän kuin lapsettomana. Eläisin luultavasti yhtä onnellisena ilman lapsia mutta tämä monikerroksellisuus puuttuisi.
[/quote]
Mitä tarkoitat, että olet "paljon enemmän" kuin lapsettomana? Ehkäpä ilmaisit itseäsi hieman huonosti, mutta tämä lause kuulostaa todella ylimieliseltä. Mitä tarkoittaa monikerroksellisuus? Ovatko ne asioita, jotka voivat kuulua vain vanhempien elämään? Tiedäthän, että jokaisen elämä ja elämänkokemukset ovat erilaisia? Mielestäni on aika kypsymätöntä ja ahdasmielistä olettaa, että muiden elämästä puuttuu jotain, koska he ovat tehneet jotain eri tavalla kuin sinä tai että he saavat elämäänsä tiettyjä asioita, jos tekevät samoja asioita kuin sinä.
Kaikki eivät elä seitsemänkymppisiksi, siksi lapsettomuudesta iloitseminen nelikymppisenä on ihan yhtä suuri totuus kuin se, että joku vanha ihminen katuu sitä.