Lue keskustelun säännöt.
Syitä tehdä/ olla tekemättä lapsia?
22.04.2014 |
Olen jo hetken aikaa pohtinu lapsia ja niiden tekemistä.. Olen 25 vuotias nainen, kihloissa mieheni kanssa ja olemme seurustelleet 10 vuotta. Molemmilla on vakinaiset työpaikat ja ostimme juuri oman asunnon (3h+k). Ystävämme jo odottelevat milloin teemme jälkikasvua kun on asiatki niin hyvin mallillaan. Jokin siinä kuitenkin mättää? Olen aina olettanu että tekisin lapsia ja mietteissäni olisin hyvä äiti. Mieheni kanssa olemme keskustelleet lapsista mutta aina se on vaan "parin vuoden päästä". Kuinka pitkään sitä voi siirtää "parilla vuodella" ennenkuin ehkä tajuamme haluammeko niitä ollenkaan?
Kommentit (4)
No mulla tulis mieleen syitä olla tekemättä niitä:
- menee rahaa niiden elatukseen, lapseton voi käyttää kaiken itseensä, omiin harrastuksiin ja vaikka matkusteluun
- elämä on suureksi osaksi kärsimystä sen takia että suuri(n) osa ihmisistä on aika kusipäitä, säälittäisi lapset jotka on synnyttänyt kärsimään tähän maailmaan
- eläimet on paljon nätimpiä ja helpompiakin hoivattavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun syyt olla tekemättä: en halua lapsia enkä lapsiperhe-elämää. Hyvin yksinkertaista.
Ei ole ikinä tarvinnut edes harkita, olen noin 15-vuotiaasta asti tiennyt tämän ja nyt on mittarissa 40v.
Lapsen hoito/ kasvatus on vaativaa ja raskasta. Parisuhteelle ei hirveästi jää aikaa ja moni suhde kariutuukin väsymyksen takia. Päiväkodista kantautuu ties millasta tautia ja työ kärsii kun on jäätävä kotiin hoitamaan sairasta lasta. On raskasta valvoa yöt putkeen oksentelevan lapsen vieressä, pestä oksennuslakanoita ja vaatteita, saati sitten että sairastut itse samaan aikaan. Kaikki asiat mitä teet on ajateltava lapsen kautta. Toisaalta on kyllä hienoa nähdä kuinka lapsi kehittyy ja kasvaa.
Voi kun sen tietäisikin.
Täältä kun kysyt vastausta, niin sulle kerrotaan että "älä tee lasta jos et ole ihan varma!" Joku toinen sitten sanoo että "tee nyt, oot parhaassa iässä, älä mieti!"
Ite oon ratkonu asian niin, että kun ajattelen, että sitten kun olen vanhempi ja fyysisesti lapsentekoaika on takana, minulla ei olisi lasta lainkaan vaikka se olisi ollut mahdollista tehdä, se kaduttaisi. Siksi olenkin päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen, vaikka ajatus välillä hirvittääkin että huh, nyt se tapahtuu, me aletaan hommata lasta!
Ihan kaikkia varmasti hirvittää jossain kohtaa. Mutta kuitenkin vaakakupissa painaa enemmän se, että haluanko jäädä sitten kokonaan ilman? Minä en haluu.