Lue keskustelun säännöt.
miten vapautua itsesyytöksistä huonojen valintojen suhteen?
29.03.2014 |
Olen miettinyt tekemiäni työelämään liittyviä valintoja paljon viime aikoina, ja huomannut usein moittivani itseäni huonoista valinnoista. Joskus tuntuu etten ole tuntenut itseäni tarpeeksi, ja nyt nelikymppisenä tuntuu että aikaa ei enää ole rakentaa mitään kunnon työuraa tai ammatti-identiteettiä. Tiedän ettei tehtyä saa tekemättömäksi ja että pitäisi vaan katsoa eteenpäin, mutta pakko myöntää että välillä tunnun musertuvani tämän asian kanssa. Varmaankin monet ajattelevat että kyllä nelikymppisenä vielä ehtii, mutta itsestäni ei oikein tunnu siltä. Huomaan motivaation uuden alan opintoihin alkamiseen hiipuneen jo pelkästään taloudellisten tosiasioiden tähden. Huomaan rakentavani itse kuvaa itsestäni luuserina, korkeakoulutettuna vailla oman alan työhistoriaa, ikuisesti pätkätöiden ja hanttihommien tekijänä. Myönnettäköön että olen luovuttamassa kun olen monta vuotta todella jaksanut yrittää, jossakin kai on vaan se raja kun voimat ei enää riitä...miten nousta tästä epätoivon ja näköalattomuuden suosta, johon olen uppoamassa?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa kyllä kertoa reseptiikkaa, millä päästä itsesyytöksistä. Kamppailen itsesyytösten kanssa myös, mutta eri asioista, mm. siitä että tein lapset liian nuorena joka johti eroon, eikä minulla ole enää mahdollisuutta ydinperheeseen. Nyt vanhempana pidän sitä tärkeänä, nuorena aikoinaan ajattelin että kunhan vain pääsen tuosta laiskasta miehestä niin kaikki paranee. Laiska olikin, mutta ei huono isä lapsille.
Ex miestä en kaipaa, mutta kokonaisen perheen turvaa. Menetetty on se. Uusperhe ei koskaa ole sama asia.