Miehen naispuoliset tutut + luottamus

Miksi joku miettii aamusta iltaan sitä, "miksi mieheni puhui minulle eilen klo 17.15 jarkosta mutta ei jaanasta"? VOI YHDEN KERRAN

Kuulostaa tasan siltä että ap:n mies on haistanut ap:n olevan huonoitsetuntoinen utelija, ja yrittää vältellä sohaisuja vaikenemalla naispuolisista ihmisistä kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:45"]

Kuulostaa tasan siltä että ap:n mies on haistanut ap:n olevan huonoitsetuntoinen utelija, ja yrittää vältellä sohaisuja vaikenemalla naispuolisista ihmisistä kokonaan.

[/quote]

Millä logiikalla tuo vaikeneminen ratkaisee alkuperäisen ongelman? Niinpä. Ei mitenkään, epäluottamus vain kasvaa. Käsittääkseni parisuhdeterapiassakin mustasukkaisuutta hoidetaan sillä, ettei sitä ainakaan ruokita salailemalla vaan vähitellen puoliso oppii luottamaan kun kumpikin on avoimia tekemisistään ja ihmisistä elämässään, vaikka rajat vedetäänkin.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:45"]

Kuulostaa tasan siltä että ap:n mies on haistanut ap:n olevan huonoitsetuntoinen utelija, ja yrittää vältellä sohaisuja vaikenemalla naispuolisista ihmisistä kokonaan.

[/quote]

Millä logiikalla tuo vaikeneminen ratkaisee alkuperäisen ongelman? Niinpä. Ei mitenkään, epäluottamus vain kasvaa. Käsittääkseni parisuhdeterapiassakin mustasukkaisuutta hoidetaan sillä, ettei sitä ainakaan ruokita salailemalla vaan vähitellen puoliso oppii luottamaan kun kumpikin on avoimia tekemisistään ja ihmisistä elämässään, vaikka rajat vedetäänkin.

[/quote]

Missä ap on kirjoittanut, että miehensä mitenkään haluaa parannusta tähän asiaan tai suhteeseen? Ei missään, joten turha saarna...

Vaadit liikaa!

Yksityisyys ei ole salailua. Saa ja pitääkin olla muitakin luottamuksellisia ihmissuhteita kuin se oma kumppani.

Tunnetko edes ihmisiä, miksi sinun pitäisi saada tietää heistä?

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:45"]

Kuulostaa tasan siltä että ap:n mies on haistanut ap:n olevan huonoitsetuntoinen utelija, ja yrittää vältellä sohaisuja vaikenemalla naispuolisista ihmisistä kokonaan.

[/quote]

Millä logiikalla tuo vaikeneminen ratkaisee alkuperäisen ongelman? Niinpä. Ei mitenkään, epäluottamus vain kasvaa. Käsittääkseni parisuhdeterapiassakin mustasukkaisuutta hoidetaan sillä, ettei sitä ainakaan ruokita salailemalla vaan vähitellen puoliso oppii luottamaan kun kumpikin on avoimia tekemisistään ja ihmisistä elämässään, vaikka rajat vedetäänkin.

[/quote]

Niin mutta kuka on se epäluotettava? ap vai ap:n mies... ehkäpä ap:n mies ei luota vaimoonsa kun ei tälle kerro.... 

Yleensä olen ajatellut, että jos miehet eivät joistain naisista puhu avoimesti, on syytä epäilyyn. Valitettavasti olen ollut oikeassa. Esimerkiksi yksi mies jutteli avoimesti eksästään, olivat kavereita ja esittelivät meidät. En ollut mustasukkainen eikä siihen mitään syytä koskaan ilmennytkään. Sen sijaan toisesta eksästään ei halunnut puhua. Joskus kävi ilmi, että olivat olleet yhteydessä, mutta ei ollut sanonut minulle mitään siitä silloin. Viestien sisältö oli viaton, mutta salailu epäilytti. Myöhemmin mies tunnustikin, että oli edelleen rakastunut tähän exään, josta ei halunnut puhua.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:47"]

No joo, miksi jokaisesta naamakirjasananvaihdosta pitäisi puolisolle tilittää? Vaaditko samaa myös miespuolisten kaverien kanssa keskustelusta, ap? Jos et, niin miksi haluat selvitykset naispuolisista kavereista - kun ne tosiaan ovat vain tuttuja ja kavereita?

Minä lähden siitä perusseikasta, että mies on kanssani vapaaehtoisesti. Mikään kyttäys ja kontrollointi ei tee puolisosta uskollista, sen täytyy lähteä omasta sisäisestä päätöksestä ja moraalisesta vakaumuksesta.

Toinen lähtökohtani on, että vastakkaisen sukupuolen kanssa VOI olla kaveri, ja mies voi kohdella naista kuin ihmistä, eikä aina vain potentiaalisena panokumppanina. Itsellänikin on hyviä miespuolisia kavereita, enkä todellakaan suunnittele heidän kanssaan mitään enempää.

Joten en myöskään pidä tarpeellisena kertoa erikseen esiin nostaen sitä, mitä olen jonkun miespuolisen kaverin kanssa jutellut. Koska he ovat kavereita, eivät "miehiä" seksuaalisessa mielessä.

[/quote]

Tuntuu, että koko pointtini meni ohi. Kyse ei ole "tilittämisestä", "selvityksestä", "kyttäyksestä" tai "kontrollista". En ainakaan itse miellä sellaiseksi, kun kertoilen omista mieskavereistani? Miksi sen pitäisi olla sitä miehelle? Kyse ole mistään uskottomuuden ehkäisystä, vaan yksinkertaisesti siitä että tällaisia asioita voisi mielestäni parisuhteessa jakaa.

Mies puhuu hyvinkin paljon miespuolisista työkavereistaan (nimillä muuten), mutta kun naispuoliset kollegat on aina vaan "yks tyyppi laskutuksesta" niin tuo on jotenkin outoa.

Tämä ei ole koskaan ennen ollut suhteissa ongelma, ilmeisesti olen aiemmin törmännyt avoimempiin ihmisiin. Ei minulla ole tarvetta epäillä jokaista naista miehen salarakkaaksi, mutta miksei niistä naisista voi puhua samalla tavalla kuin miespuolisista tutuista ja kavereista?

Jotenkin tuo viesti kuulosti juuri sellaiselta syyttelyltä, miten oma mieskin vastaa jos ihan neutraalisti kysyn asiasta ja siksi keskustelu on täysin mahdotonta. Harmi.

[/quote]

Ap, kyllä sinä vaadit juuri tilityksiä, koska kerrot tuossa, että haluat itse päättää, huolestutko miehesi kaverikontakteista vai et. Odotat siis häneltä tarkat maininnat nimiä ja tekemisen sisältöjä myöden, jotta voit sitten itse tapauskohtaisesti antaa asian olla, alkaa kysellä lisää, nalkuttaa tai vetää kilarit.

Mitä muuta se muka on kuin tilityksien vaatimista ja kyttäämistä, ap hyvä? Ymmärrän, että itse et halua sitä sellaisena nähdä, ja että YLEENSÄ et reagoisi mitenkään epäluuloisesti tai kiukkuisesti, mutta mitä ilmeisimmin olet ainakin joskus OLLUT mustis, kun kerran miehesikin pitää kyselyitäsi ja uteliaisuuttasi ikävänä.

5

[quote author="KirkkoSisko" time="17.03.2014 klo 11:57"]

Jokaisessa suhteessa määritellään, mikä on ok ja mikä ei. Reiluinta, kannattavinta ja avoiminta on tietenkin määritellä se yhdessä, ääneen, keskustelemalla.

Olettamuksilla, loukkaantumisilla ja tulkinnoilla ei rakenneta parisuhteen luottamusta. Jos miehen toiminta muiden naisten kanssa loukkaa sinua, sinun sekä oikeutesi että velvollisuutesi reiluuden nimissä on ottaa asia puheeksi ja sopia, missä juuri teidän kahden suhteessa sopivaisuuden rajat menevät. Parit ovat tässä hyvin erilaisia.

Siis, puhukaa!

[/quote]

Olen samaa mieltä. Mutta kas: paino on sitten sanalla SOPIA. Ei sanella. Ap ei voi yksin päättää, miten heidän parisuhteessaan asioista puhutaan ja miten yksityiskohtaisesti päivän työpaikkalounaalla olijat pitää nimetä.

On kunnioitettava sitä yksilöllistä tapaa jutella tuollaisista asioista. Monet meistä naisista kiinnitämme luontaisesti enemmän huomiota siihen, kuka juttelee tai tekee jotain kenenkin kanssa. Miehet "käyvät lounaalla jonkun kanssa", pääpaino siinä syömässä käymisessä ei lounasseurassa. Heistä useimmat eivät välitä yksityiskohtaisesti tarinoida päivän tapahtumista tai siitä kuka sanoi mitä kenestä ja missä tilanteessa.

Sitäkin pitää kunnioittaa.

Ja voi olla, että ap:n miehellä ON huonoja kokemuksia siitä, miten vaimo reagoi jos hän kertoo olleensa kahtena peräkkäisenä päivänä lounaalla hr:n Paulan kanssa... Ap ei siitä kerro, mutta mistäpä sen tietää. Ainakin ap:n mies ei ole noista keskusteluista selvästikään tykännyt, kun ap kertoo tuossa, että "mieskin väittää ("en halua että murehdit turhia") mutta tuo tuntuu holhoavalta ja oma kokemukseni on eri. Antaisi minun arvioida tilanteen ja päättää sitten onko syytä huolestua. "

5

5

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:45"]

Kuulostaa tasan siltä että ap:n mies on haistanut ap:n olevan huonoitsetuntoinen utelija, ja yrittää vältellä sohaisuja vaikenemalla naispuolisista ihmisistä kokonaan.

[/quote]

Millä logiikalla tuo vaikeneminen ratkaisee alkuperäisen ongelman? Niinpä. Ei mitenkään, epäluottamus vain kasvaa. Käsittääkseni parisuhdeterapiassakin mustasukkaisuutta hoidetaan sillä, ettei sitä ainakaan ruokita salailemalla vaan vähitellen puoliso oppii luottamaan kun kumpikin on avoimia tekemisistään ja ihmisistä elämässään, vaikka rajat vedetäänkin.

[/quote]

Ap:n mies yrittää vetää juuri tuota rajaa, mutta ap ei siihen tyydy.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 13:40"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:37"]

Onko teillä parisuhteessa pelisääntöjä toista sukupuolta olevien tuttujen kanssa?

Meillä on miehen kanssa melkoinen epäsuhta asian kanssa: minä kerron miespuolisista tutuistani "automaattisesti" sen kummempia miettimättä. Mies ei kerro juuri mitään ellen kysy. Hän ei koe tarpeelliseksi esitellä jos kadulla moikkaa minulle tuntematonta naista tai mainita FB-keskusteluista naispuolisten tuttujensa kanssa. Kysyessä vastaa jotain ympäripyöreää, mikä ei tosiaan ole ainakaan luottamusta vahvistavaa. Enempiä en viitsi udella, koska luotan kyllä mieheeni, mutta hän ei tunnu ymmärtävän, että kertomattomuus on minulle yhtä kuin salailu ja miksi salailla jos ei ole syytä?

Vaadinko liikaa kun odotan parisuhteessa avoimuutta tällaisessa asiassa?

[/quote]

Mies ei kehtaa tunnustaa, että naiset on sen entisiä panoja, koska tulisit mustasukkaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt näitä ystävälässytyksiä, jos ne pitää salata puolisolta. Ystävyyteen ei seksi kuulu. Itselläni on miesystäviä, enkä todellakaan ole harrastanut seksiä heidän kanssaan ja mieheni tuntee ja on tavannut heidät. Avoimuus on kaiken luottamuksen perusta.

[/quote]

Kun sinä et ymmärrä niin sellaista ei sit voi olla. 

Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä vaikka olisi seurustelukumpppaneita sekseineen kaikkineen ja sit jääneet ystäväksi. 

Kyllä mulla on miespuolisia ystäviä, joiden kanssa olen aikanaan kuksinut ja tahi seurustellut. Ei haittaa ystävyyttä - ja nyksä ei ole mustis, mm. siksi, että on kiinnostunut enemmän minusta kuin seksistä kanssani (jota toki puolison kanssa myös harjoitetaan ja josta ollaan molemmat VARSIN kiinnostuneita).

Puhumattomuus on aika huono juttu suhteessa. 

Joo, no olis ihan suotavaa näin naiskaverina,että mies kertois että sillä on vaimo/tyttis. Eivät aina kerro. Ehkä sun miehes on samanlainen.

No mää ajattelisin että me naiset aletaan selvittämään omasta päivästä miehelle ilman että mies kysyykään miten päivä meni ja sitten me kysytään että miten sulla meni ja mies voi sitten kerto jotain tai jättää kertomatta jos ei ollut mitään kummempaa.

Joskus nuorempana kyllästytti kuvio että minä kyselen miten menee tai odotin että mies kysyy miten mulla on päivä mennyt ja oltiin vaikka hiljaa ja mulla kokoajan keitti sisällä kun mies ei tajunnut kysyä että mitä kuuluu. Sitten joskus illalla en enää jaksanut kun se ei ollut kiinnostunut.

Silloin oli varmaan oikeastaan ihan se ja sama alkaako mies kertomaan jostain Jaanasta tai jättääkö kertomatta (siis salaa jotain) koska ei sillä oikeasti ollut mitään väliä kun mies teki silloin väärin joka tapauksessa ja tuntuu että ap.n ongelma on tämä. Vaikka mitä mies puhuu niin väärin tekee ja se on surullista.

Kyllä se niin on että jokaisen pitää oppia ensin tunnistamaan omia tunteitaan ja tarpeitaan ja sitten oppia puhumaan niistä. Ei odottaa että kumppani vaan osaisi toimia, koska voi olla että tekemällä toisin, mies silti tekisi väärin.

No, oletko kertonut, että sun mielestä kertomattomuus on yhtä kuin salailu???

Ei kukaan ole ajatusten lukija.

Asista on puhutu ja monesti, eipä ole vaikuttanut miehen käytökseen.

-ap

Mies tunnistaa tyyppisi ja tietää, että otat vaan sitä enemmän kierroksia, mitä enemmän hän jonkun toisen naisen olemassaolosta tietää ja kertoo. 

No joo, miksi jokaisesta naamakirjasananvaihdosta pitäisi puolisolle tilittää? Vaaditko samaa myös miespuolisten kaverien kanssa keskustelusta, ap? Jos et, niin miksi haluat selvitykset naispuolisista kavereista - kun ne tosiaan ovat vain tuttuja ja kavereita?

Minä lähden siitä perusseikasta, että mies on kanssani vapaaehtoisesti. Mikään kyttäys ja kontrollointi ei tee puolisosta uskollista, sen täytyy lähteä omasta sisäisestä päätöksestä ja moraalisesta vakaumuksesta.

Toinen lähtökohtani on, että vastakkaisen sukupuolen kanssa VOI olla kaveri, ja mies voi kohdella naista kuin ihmistä, eikä aina vain potentiaalisena panokumppanina. Itsellänikin on hyviä miespuolisia kavereita, enkä todellakaan suunnittele heidän kanssaan mitään enempää.

Joten en myöskään pidä tarpeellisena kertoa erikseen esiin nostaen sitä, mitä olen jonkun miespuolisen kaverin kanssa jutellut. Koska he ovat kavereita, eivät "miehiä" seksuaalisessa mielessä.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:45"]

Mies tunnistaa tyyppisi ja tietää, että otat vaan sitä enemmän kierroksia, mitä enemmän hän jonkun toisen naisen olemassaolosta tietää ja kertoo. 

[/quote]

Noin mieskin väittää ("en halua että murehdit turhia") mutta tuo tuntuu holhoavalta ja oma kokemukseni on eri. Antaisi minun arvioida tilanteen ja päättää sitten onko syytä huolestua. Niinä kertoina kun on ohimennen maininnut ihan arkisena juttuna että kävi naistyökaverin kanssa lounaalla, asia ei ole ollut mikään iso juttu. Mutta sitten jos saman kuulee kaverilta että on nähnyt miehen lounastamassa jonkun naisen kanssa, niin asia on paljon kiusallisempi.

Enemmän otan kierroksia kertomatta jättämisestä ja jotain muuta kautta selville saamisesta. Mielestäni tuo ei ole mikään perustelu jättää kertomatta.