Miehen naispuoliset tutut + luottamus

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:49"]

Niinä kertoina kun on ohimennen maininnut ihan arkisena juttuna että kävi naistyökaverin kanssa lounaalla, asia ei ole ollut mikään iso juttu. Mutta sitten jos saman kuulee kaverilta että on nähnyt miehen lounastamassa jonkun naisen kanssa, niin asia on paljon kiusallisempi.

Enemmän otan kierroksia kertomatta jättämisestä ja jotain muuta kautta selville saamisesta. Mielestäni tuo ei ole mikään perustelu jättää kertomatta.

[/quote]

Mun mielestä lounastaminen työkaverin kanssa ei todellakaan ole sellainen asia josta pitää aina muistaa kertoa...

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:47"]

No joo, miksi jokaisesta naamakirjasananvaihdosta pitäisi puolisolle tilittää? Vaaditko samaa myös miespuolisten kaverien kanssa keskustelusta, ap? Jos et, niin miksi haluat selvitykset naispuolisista kavereista - kun ne tosiaan ovat vain tuttuja ja kavereita?

Minä lähden siitä perusseikasta, että mies on kanssani vapaaehtoisesti. Mikään kyttäys ja kontrollointi ei tee puolisosta uskollista, sen täytyy lähteä omasta sisäisestä päätöksestä ja moraalisesta vakaumuksesta.

Toinen lähtökohtani on, että vastakkaisen sukupuolen kanssa VOI olla kaveri, ja mies voi kohdella naista kuin ihmistä, eikä aina vain potentiaalisena panokumppanina. Itsellänikin on hyviä miespuolisia kavereita, enkä todellakaan suunnittele heidän kanssaan mitään enempää.

Joten en myöskään pidä tarpeellisena kertoa erikseen esiin nostaen sitä, mitä olen jonkun miespuolisen kaverin kanssa jutellut. Koska he ovat kavereita, eivät "miehiä" seksuaalisessa mielessä.

[/quote]

Tuntuu, että koko pointtini meni ohi. Kyse ei ole "tilittämisestä", "selvityksestä", "kyttäyksestä" tai "kontrollista". En ainakaan itse miellä sellaiseksi, kun kertoilen omista mieskavereistani? Miksi sen pitäisi olla sitä miehelle? Kyse ole mistään uskottomuuden ehkäisystä, vaan yksinkertaisesti siitä että tällaisia asioita voisi mielestäni parisuhteessa jakaa.

Mies puhuu hyvinkin paljon miespuolisista työkavereistaan (nimillä muuten), mutta kun naispuoliset kollegat on aina vaan "yks tyyppi laskutuksesta" niin tuo on jotenkin outoa.

Tämä ei ole koskaan ennen ollut suhteissa ongelma, ilmeisesti olen aiemmin törmännyt avoimempiin ihmisiin. Ei minulla ole tarvetta epäillä jokaista naista miehen salarakkaaksi, mutta miksei niistä naisista voi puhua samalla tavalla kuin miespuolisista tutuista ja kavereista?

Jotenkin tuo viesti kuulosti juuri sellaiselta syyttelyltä, miten oma mieskin vastaa jos ihan neutraalisti kysyn asiasta ja siksi keskustelu on täysin mahdotonta. Harmi.

Jokaisessa suhteessa määritellään, mikä on ok ja mikä ei. Reiluinta, kannattavinta ja avoiminta on tietenkin määritellä se yhdessä, ääneen, keskustelemalla.

Olettamuksilla, loukkaantumisilla ja tulkinnoilla ei rakenneta parisuhteen luottamusta. Jos miehen toiminta muiden naisten kanssa loukkaa sinua, sinun sekä oikeutesi että velvollisuutesi reiluuden nimissä on ottaa asia puheeksi ja sopia, missä juuri teidän kahden suhteessa sopivaisuuden rajat menevät. Parit ovat tässä hyvin erilaisia.

Siis, puhukaa!

Miksi naispuolisten ystävien kanssa käydyt keskustelut pitää tilittää mutta miespuolisten ei?

Ja miten ne keskustelut edes kuuluvat sinulle, ap?

Musta tässä on pari juttua. Yleensä on ihan kohteliasta esitellä vieraat ihmiset toisilleen, jos niihin törmää. Parisuhteessa minusta on myös ihan hyvä jossain välissä esitellä ne kaverit ja ystävät toinen toisilleen. Yleensähän tämä tulee kyllä aika luonnostaan jos kyläillään puolin ja toisin. Vähän toki riippuu siitä, minkä tason kaveri on kyseessä, mutta on minusta vähän huolestuttavaa jos toisella on kavereita joita ei voi puolisolleen esitellä. (Kaveri nyt tässä yhteydessä sellainen, jonka kanssa viettää paljon/säännöllisesti aikaa joko tapaamisissa tai nettikeskusteluissa, ei vanha koulukaveri jota moikkaa ohikulkeissaan kerran vuodessa.)

Minusta keskusteluita tai niiden sisältöjä ei kummemmin tarvitse raportoida. Meillä kyllä aika usein tulee kerrottua muiden päivän kuulumisien yhteydessä jo on ollut jotain kiinnostavaa juttua (joka ei ole luonteeltaan sellaista, että esimerkiksi kaveri on kertonut henkilökohtaisesta ongelmasta joka ei kaverin puolisolle kuulu). Tapaamisista myös yleensä kerrotaan ihan jo aikataulusyistä, oli ne miehiä tai naisia. Tässä ehkä tosiaan huolestuttavaksi voi tehdä sen, jos miespuolisten kavereiden tapaamisista kertoo, mutta naiset "unohtaa" sopivasti mainita.

Voi hyvänen aika. Anna sen miehesi hengittää.

Ihan hyvä neuvo varmasti tuo puhuminen, ellei se meillä menisi vähän niin kuin tuossa ylhäällä viestiin vastasin, eli syyttelyksi ylireagoinnista tms. vaikka miten valitsisin ja asettelisin sanani tarkkaan ja mahdollisimman neutraalisti.

Yksin on hankala keskustella, kun toinen ei koe että mitään keskusteltavaa on. Ja oikeastiko ihmiset aina täällä luulee ettei asioista ole puhuttu? On puhuttu, mutta ei se aina vaan niin mene että puhutaan ja asiat kääntyy toisin päin, valitettavasti. Mitä se auttaa jos sadannen kerran tuo esille sen että kertomattomuus loukkaa ja toinen jatkaa sitä silti?

-ap

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:45"]

Mies tunnistaa tyyppisi ja tietää, että otat vaan sitä enemmän kierroksia, mitä enemmän hän jonkun toisen naisen olemassaolosta tietää ja kertoo. 

[/quote]

Noin mieskin väittää ("en halua että murehdit turhia") mutta tuo tuntuu holhoavalta ja oma kokemukseni on eri. Antaisi minun arvioida tilanteen ja päättää sitten onko syytä huolestua. Niinä kertoina kun on ohimennen maininnut ihan arkisena juttuna että kävi naistyökaverin kanssa lounaalla, asia ei ole ollut mikään iso juttu. Mutta sitten jos saman kuulee kaverilta että on nähnyt miehen lounastamassa jonkun naisen kanssa, niin asia on paljon kiusallisempi.

Enemmän otan kierroksia kertomatta jättämisestä ja jotain muuta kautta selville saamisesta. Mielestäni tuo ei ole mikään perustelu jättää kertomatta.

[/quote]

Minulla on vain miehiä työkavereina. En tiennytkään, että minun pitää nauttia lounaani eri aikaan kuin he tai vaihtoehtoisesti heidän pitää raportoida vaimoilleen joka kerta kun käymme yhdessä työpaikkalounaalla. Välillä käyn myös asiakkaiden kanssa lounaalla, hekin ovat kaikki miehiä. 

Pitäisikö nyt lopettaa työnteko kokonaan, jos teen näin paljon syntiä.

Huoh. Jotenkin arvasin että tämä keskustelunavaus menee syyttelyksi tai johonkin yhteen esimerkkiin tarttumiseksi. Tuo lounas oli vain esimerkki, ja nimenomaan siksi että monesti meillä päivän kuulumisiin kuuluu kertoilla myös esim. siitä lounaasta.

Te olette kyllä esimerkillisiä kun ette omissa suhteissanne koskaan pohdi eri sukupuolten välisiä kemioita. Minusta tuossa on vaan osa välinpitämättömyyttäkin, kai nyt jokaista kumppanistaan välittävää kiinnostaa kenen kanssa tämä aikaansa viettää ja ajatuksiaan jakaa. Minua ainakin, ja ainakin ennen tätä suhdetta myös muita kumppaneitani...

-ap

Hei ap. Ymmärrän, että olet turhautunut jos puhumisesi aina menee saman kaavan mukaan. MUTTA: silloin asiasta ei ole keskusteltu kunnolla, dialogisesti, vaan toistettu jonkinlaista valtakuviota, joka parisuhteisiin helposti tulee. Tyyliin: arvaan jo mitä aiot sanoa jäkä jäkä joo joo, vaihda levyä-

Parisuhdekursseja on mm, siitä kaikkein vaikeimmasta lajista: vuorovaikutuksesta. Jos nykyinen puhetyylinne ei toimi, on opeteltava toisenlainen tapa kommunikoida. Viime kädessähän puhumisen tarkoitus on win-win -tilanne, ei se että jompkumpi voittaa.

Oletko kertonut miehelle TUNTEISTASI?

Itse ajattelen, että jos mies kertoo Jarista ja Jarmosta ja heidän harrastuksistaan ja talonrakennuksista, mutt Jaana on vain tyyppi laskutuksessa ja et tiedä hänestä mitään, asia olisi syytä selvittää, nimenomaan tunnetasolla.

Jokaisessa parisuhteessa on etäisyys - läheisyys -akseli ja ihmiset ovat siinä eri aikoina eri tasolla. Voi olla että se laskutuksen *jaana' on miehesi tapa ottaa etäisyyttä. Tämä etäisyys-läheisyys liitetään usein virheellisesti avoimuuteen. Terveesti kuitenkin etäisyyttä voi ottaa avoimesti ja olematta silti ns 'tilivelvollinen'. Tilivelvollisuus kertoo hierarkkisesta suhteesta. Kannustan tarkastelemaan näitä elementtejä. Varmaan liittyvät suhteenne vuorovaikutuksessa muuhunkin kuin lounasseuraan. Myös terapiassa tai kursseilla voi opiskella parisuhdetaitoja. ne ovat lapsenkasvatuksen jälkeen elämän vaikeimmat taidot.

Kiitos kohteliaasta vastauksesta nro 16. :) Tajusit ehkä vähän paremmin mitä ajoin takaa. Olet ihan oikeassa, vuorovaiktuus voisi olla parempaakin. Miestä ei puhuminen tai parisuhdekurssit kiinnosta, joten en siihen painosta, vaikka muutosta kaipaisinkin. Itse olen yrittänyt jo pidemmän aikaa ilmaista tuntemukseni rauhallisesti ja minä-viesteillä yms. mutta vaikeaa on kun toinen osapuoli ottaa koko asian esille nostamisen syytöksenä ja lopputuloksena on riita. Tuo on juuri se kierre (asian puheeksi ottaminen, toisen provosoituminen ja suuttuminen, keskustelun loppuminen ennen kuin se alkoikaan) ja asia jää käsittelemättä.

-ap

Puhuuko hän miespuolisista kavereistaan? Jos ei puhu niistäkään, niin sitten ihan ok. Ja voithan sinä ap kysellä, kun katsos miehet (kauniisti yleistäen) ei "juoruile" muiden asioita samalla tavalla.

Itse olen vaan huolettomasti kysellyt mieheltä, että ketä oli kaikkia paikalle, mites niiden ja noiden asiat, miten niiden lemmikit, oliko kivaa jne

Minulla on myös alasta johtuen olleet opiskelukaverit ja työkaverit suurimmaksi osaksi miehiä. Käydään lounaalla, usein jopa kahdestaan, ja joskus, tosin harvakseltaan, myös oluella tms vapaa-aikana. Mielestäni tekemisistä miespuolisten kavereiden kanssa tarvitsee raportoida täsmälleen saman verran kuin naispuolistenkin. Noissa lounaissa nyt ei ole paljon kertomista, koska harva se päivä tulee syötyä jossain porukassa. Vapaa-ajan jutuista kerron kyllä ihan tarkasti. Ja muutenkin, kun kertoilen päivästäni, niin saatan mainita työkavereitani nimeltä. FB:ssä saatan jutella vanhojen opiskelukavereiden kanssa, ja joskus mies saattaa nähdessään sen kysäistä, että ketä nuo tyypit oikein ovat, ja silloin kerron. En sitten tiedä, vaivaako se mahdollisesti häntä, mutta en ole ajatellut ottaa asiasta mitään paineita. Jos haluaa tietää jotain niin senkun kysyy. 

Muuten kyllä näissä jutuissa on mielestäni huomaavaista vähän ajatella kumppanin ja myös niiden kavereiden kumppaneiden tunteita, eikä tehdä mitään sellaista, mistä voi  helposti saada väärän käsityksen, vaikka itse tietäisinkin, että kyse on 100% viattomasta asiasta. Eli ei mitään kahdenkeskeisiä illallisia tms. Työlounas tai pikainen tapaaminen jossain kahvilla on vähän eri juttu. Jos enemmän haluaa viettää aikaa yhdessä niin voi sitten ottaa ne kumppanit mukaan. 

Hei ap, tiedän todellakin mistä puhut. Varatkaa aika pariterapiaan, ennenku kärpäsestä tulee härkänen. Ellei miehesi suostu, mene edes itse. Tuosta voi oikeasti kehittyä isoki ongelma, pahimmillaan miehesi pettää ennenpitkää, jos jatkat mallillasi käsittelemättä asiaa tunnetasolla ammattilaisen kans. Pahimpien mustiksien puolisot pettää uhallaanki. Et kuulosta sairaalloisen mustikselta, mut niin voi ajan kans käydä, että tulet vainoharhaiseksi. Ymmärrän sua. Hae apua, yhdessä tai erikseen. Tsemppiä! :)

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 12:01"]

Miksi naispuolisten ystävien kanssa käydyt keskustelut pitää tilittää mutta miespuolisten ei?

Ja miten ne keskustelut edes kuuluvat sinulle, ap?

[/quote]

Aihetta on huoleen, jos tilittää miespuoleisten kyllä, mutta ei mitään naispuoleisista

Itse olen mustasukkainen vaikka luotankin puolisooni. Nämä kaksi eivät sulje toisiaan pois, koska ihminen on ristiriitainen olento. Mieheni tietää molemmat puoleni ja olen kertonut niistä hänelle - samoin kuin siitä, että mustasukkaisuus on minun tunteeni ja etten halua kaataa sitä millään tavoin hänen niskaansa. Vitsailemme asiasta silloin tällöin, mutta hän myös pitää visusti ja omaehtoisesti huolen siitä, etten ahdistu liiaksi. Tämän hän tekee juuri mm. kertomalla muiden kuulumisista, missä on ollut ja kenenkä kanssa ja keneltä äskeinen tekstiviesti tuli. Mies opiskelee naisvaltaista alaa, joten pidän tätä suuressa arvossa. 

Tietenkin tulee aina vastaan se, että mustasukkaisuuteni on jokseenkin heteronormatiivista; en koe miehiä minkään sortin kilpailijoina, mikä on aika kiinnostavaa. Todellisuudessahan naisetkaan eivät ole todellisia uhkia, koska mieheni on täysipäinen ja iso poika jo, joten hän kuitenkin toimii siten kuin parhaaksi näkee. 

Jos asia häiritsee kovasti, niin kirjoita hänelle kirje. Silloin tilanteesta putoaa paljon tunnelatausta pois ja hänellä on enemmän tilaa miettiä omia reaktioitaan. Tein itse niin omien parisuhdepelkojeni suhteen ja se kyllä sekä auttoi itseäni että teki keskustelusta helpompaa. 

Monet ihmiset eivät tunnu tajuavan, että on täysin normaalia, että parisuhteen aikana ajatuksen tasolla ihastutaan ja lämmetään muillekin ihmisille. Tämä ei tarkoita minkään sortin uskottomuutta. On mielestäni inhimillistä haluta tietää, millä tunneakselilla itselle tärkein ja lähin ihminen koskakin liikkuu ja ketä sille tunneakselille kuuluu. Tämä helevatin sulkeutunut kulttuuri, jossa puolisojen oletetaan omistavan toisensa kokonaan ajatuksiaan myöten on korruptoinut normaalin olemisen. 

Ehkä miehesi voi myös tuntea mustasukkaisuutta ja tahtoo pimittämällä tietoja saada sinut mustasukkaiseksi, ja onkin pettynyt, kun vaan ystävällisen uteliaasti kyselet muista eukkosista? ;) 

Kyllä se valitettavasti menee niin että miespuolisten kavereiden tekemiset raportoidaan melko tarkkaan lasten ja vaimojen kuulumisia myöten, naispuolisten sen sijaan tulee jotenkin epäsuorasti ilmi. No, ei varmaan niiden kanssa niin läheisissä tekemisissä olekaan työnsä puolesta, mutta epäilen että enemmän kuin kertoo. Olen tästä maininnut että huomaako itse tekevänsä noin ja perustelee juurikin sillä ettei halua liikaa selostaa "muista naisista" koska asia on noussut esille aiemmin. Miehen logiikka on jotenkin kieroa, mutta tajuan sitä jossain määrin.

Toki minäkin ajattelen niin, että mies on aikuinen ja tekee omat valintansa myös sen suhteen ketä tapaa ja kenen kanssa viettää aikaa - ja mitä noista asioista kertoo minulle. Ei tämänlainen parisuhde kuitenkaan mielestäni mikään ideaali ole, koska tiedän että toisinkin voisi olla. Juuri tuota hienotunteisuutta kaipaisin kuten yllä oleva kirjoittaja sanoo, että voisi mainita keneltä esim. tekstari tuli yms. Ehkä kirjeen voisi kirjoittaa, koska keskustelun kautta mies ei ole osannut asemaani asettua.

-ap

Mä veikkaan, että sillä miehellä on aiemmissa suhteissa ollut vähän samaa ongelmaa eli mustasukkainen nainen, joka utelee, vaatii jne. On oppinut, että puhumatta ei ns loukkaa eikä joudu syytteeseen.

Vanhoista tavoista on vaikeaa päästä eroon, etenkin jos ei täysillä sitä edes halua. Ja missä menee kenenkin yksityisyyden rajat...

Ap minäkin kyllä ymmärrän. Suurin osa näistä "anna miehes hengittää" -vastaajista vastaa aiheen vierestä. Kyllä mua todellakin korpeais jos mies puhuis aina työpaikan Jarmosta ja Jannesta, ja sitten siitä laskutuksen tyypistä jonka kanssa käyvät lounaalla. Sitten joskus kaupassa joku hemaseva typykkä tulis tuttavallisesti juttelee miehelle, sitten hänen lähtönsä jälkeen mies vastais että "aa toiko, se oli se laskutuksen Jaana, ai en oo sanonu että se on nainen, aijaa".

Mä ainakin oon sen verran oman paikkani tunteva, että en halua "reviirilleni" naisia joista en ole kuullutkaan. Eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Ei se tarkoita sitä, että hengittäis miehen niskaan ja utelis kaiken. Se vaan tarkottaa sitä, että parisuhteessa on selvät säännöt siitä miten asioista puhutaan ja mitä muista ihmisistä kerrotaan.

Jos mies mainitsee miesten kanssa lounastamiset niin miks ihmeessä se ei mainitsis myös naisten kanssa käytyjä tapaamisia.

Kyllä mä ainakin mielummin sanon siellä kaupassa kun se hemaiseva Jaana pelmahtaa paikalle, että "ai sinä olet Jaana, moi!" ja esittelen itseni, kuin että seison vieressä ja mietin että kukahan tää nyt sitten on.

[quote author="Vierailija" time="17.03.2014 klo 11:37"]

Onko teillä parisuhteessa pelisääntöjä toista sukupuolta olevien tuttujen kanssa?

Meillä on miehen kanssa melkoinen epäsuhta asian kanssa: minä kerron miespuolisista tutuistani "automaattisesti" sen kummempia miettimättä. Mies ei kerro juuri mitään ellen kysy. Hän ei koe tarpeelliseksi esitellä jos kadulla moikkaa minulle tuntematonta naista tai mainita FB-keskusteluista naispuolisten tuttujensa kanssa. Kysyessä vastaa jotain ympäripyöreää, mikä ei tosiaan ole ainakaan luottamusta vahvistavaa. Enempiä en viitsi udella, koska luotan kyllä mieheeni, mutta hän ei tunnu ymmärtävän, että kertomattomuus on minulle yhtä kuin salailu ja miksi salailla jos ei ole syytä?

Vaadinko liikaa kun odotan parisuhteessa avoimuutta tällaisessa asiassa?

[/quote]

Mies ei kehtaa tunnustaa, että naiset on sen entisiä panoja, koska tulisit mustasukkaiseksi. En ole koskaan ymmärtänyt näitä ystävälässytyksiä, jos ne pitää salata puolisolta. Ystävyyteen ei seksi kuulu. Itselläni on miesystäviä, enkä todellakaan ole harrastanut seksiä heidän kanssaan ja mieheni tuntee ja on tavannut heidät. Avoimuus on kaiken luottamuksen perusta.