Mistä asioista olet kateellinen ystävillesi?

El-erityislapset

Asunto. En osaa itse sisustaa ja ei ole energiaa.

Kiltiltä vaikuttava puoliso. Rikas puoliso. 

Hänen diablo 2 taidoistaan.

Ystäväni on aikaansaava ja toimelias. Itse olen hidas kuin mikä ja asioiden aloittaminen vie aikaa. Ystävä alkaa tuumasta toimeen.

Ystäväni ja itse asiassa kaikkien ihmisten rauhallisuudesta. Olen sellainen säätäjä, hätäinen ja nopeatempoinen. Se ärsyttää itseäni kovastikin joskus.

Läheinen ja tukea antava lapsuudenperhe, vakituinen koulutusta vastaava työ heti valmistumisen jälkeen, komea ja huomioiva mies (järjestää synttäriyllätykset, kosinnat jne.), terve lapsi, upea vartalo, kaunis omakotitalo, paljon ystäviä jne.

Puolisosta. Erityisesti siitä että arjessa olisi toinenkin maksaja, asioiden hoitaja.

Elämäniloisuus ja positiivisuus, into ja halu tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin. Nämä kaikki puuttuvat itseltäni.

Olen ollut kateellinen ystäväni muista ystävistä, runsaista sosiaalisista suhteista ja alkuun perheestäkin. Joillekin olin nuorempana kateellinen ulkoisista seikoista ja sosiaalisesta suosiosta.

Mutta olen huomannut tähän ikään mennessä, että kateus on ajan- ja tunteen hauskuutta.

Näillä ystävilläni on ollut omat vaikeutensa lasten, miehen, terveyden tai muun suhteen. Kaikkea emme voi tietää ystävistäkään. Ja some varsinkaan ei kuvaa todellisuutta.

Tällä hetkellä olen suht tyytyväinen taviselämääni ja omiin ympyröihin perheen kanssa. Toki nuo ystävät on edelleen mukana elämässäni.

En ole kenellekään kokonaisvaltaisesti kateellinen, mutta on asioita joita ystävissäni ihailen ja ottaisin mielelläni myös itselle. 

Ne on oikeastaan jokaisen ystäväni kohdalla naurettavan samanlaisia juttuja, eli sellaista dynaamisuutta ja puuhakkuutta luonteessa, jota itselläni ei ole. Oikeastaan kaikki ystäväni on aina olleet sellaisia, jotka on selvästi reippaampia ja aikaansaavempia kuin minä, menevät aina eteenpäin jne. Toisilla aika kovakin vauhti ja siinä sattuu myös huonossa mielessä, mutta silti ihailen sitä kun saa niin paljon aikaan ja on jotenkin äärimmäisen toimintakykyinen. Joillain ei sitten ole tuotakaan, vaan pelkästään positiivista menoa. 

Ystäväni rikas puoliso, joka on mahdollistanut hänelle helpon elämän missä joka päivä on "elämä on niin helppoa ja ihanaa".

Ystäväni elää omassa pinkissä pilvilinnassa, missä maailmassa ei ole sotia, köyhyyttä tai mitään negatiivista, koska ei lue päivän lehtiä tai seuraa mitään uutisia mistään. Meksikon lomakin oli hänelle "ei siellä mitään rikollisuutta ole olemassa, tavallinen turistikohde kaikille". Italian Sisiliassakin oli oikein ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Lukeminen on juorulehdet tai sisustuslehdet missä haetaan ideoita koko talon sisustus uusiksi ruokapöydästä mattoihin kerran vuodessa. 

Olisi ihanaa sellainen elämä missä saisi olla vain täysin välinpitämätön kaikkea sitä todellisuutta kohtaan mitä näkee ja lukee. Sellainen pää hiekassa elämä en minä näe mitään, joten ei sitä tapahdu tai ole olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Elämäniloisuus ja positiivisuus, into ja halu tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin. Nämä kaikki puuttuvat itseltäni.

Mikset ole sellainen kun olet? Ei kaikkien tarvitse olla jtn ylipirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni rikas puoliso, joka on mahdollistanut hänelle helpon elämän missä joka päivä on "elämä on niin helppoa ja ihanaa".

Ystäväni elää omassa pinkissä pilvilinnassa, missä maailmassa ei ole sotia, köyhyyttä tai mitään negatiivista, koska ei lue päivän lehtiä tai seuraa mitään uutisia mistään. Meksikon lomakin oli hänelle "ei siellä mitään rikollisuutta ole olemassa, tavallinen turistikohde kaikille". Italian Sisiliassakin oli oikein ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä. Lukeminen on juorulehdet tai sisustuslehdet missä haetaan ideoita koko talon sisustus uusiksi ruokapöydästä mattoihin kerran vuodessa. 

Olisi ihanaa sellainen elämä missä saisi olla vain täysin välinpitämätön kaikkea sitä todellisuutta kohtaan mitä näkee ja lukee. Sellainen pää hiekassa elämä en minä näe mitään, joten ei sitä tapahdu tai ole olemassa. 

Minä taas en jaksaisi tuollaisen ihmisen seuraa edes kaverina, jolla ei ole tuon vertaa uteliaisuutta luonteessa, että edes tuollaiset perusasiat tietäisi 

Ehkä hänellä on itsellään helppoa, mutta kuulostaa rasittavan tyhmältä ja tylsältä ihmiseltä. Iloinen ja positiivinen ihminen voi olla, vaikka onkin uteliaisuus ympäristöä ja maailmaa kohtaan. 

En mistään. Kadehtiminen ei ole tervettä. 

En mistään. Osaan iloita muiden puolesta, enkä toisaalta halua kenenkään muun elämää itselleni. Minulla on asiat ihan hyvin.

Kyllä varmaan jokainen ainakin joskus tuntee jonkun kateellisuuden tunteen, vaikka ei sitä edes itselleen haluaisi myöntää. Se on inhimillistä ja on aika tekopyhää väittää olevansa täysin ulkopuolella. Sama kuin sanoisi, että ei koskaan tunne surua, vihaa, mustasukkaisuutta jne negatiiviseksi miellettyjä tunteita.

Siitä että näillä on molemmat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että näillä on molemmat vanhemmat.

Ei kannata.

Ystäväni on ekstrovertti, joka ei väsy suuremmassakaan hälinässä. 

Itse olen superintrovertti enkä jaksa yhtään mitään. Vaikka introverteista yritetään muovata jotain mystistä älykkökuvaa, niin todellisuudessa tämä on pelkkä kirous. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä varmaan jokainen ainakin joskus tuntee jonkun kateellisuuden tunteen, vaikka ei sitä edes itselleen haluaisi myöntää. Se on inhimillistä ja on aika tekopyhää väittää olevansa täysin ulkopuolella. Sama kuin sanoisi, että ei koskaan tunne surua, vihaa, mustasukkaisuutta jne negatiiviseksi miellettyjä tunteita.

Jos on itse kateellinen ihminen niin tulkitsee helposti muissakin kateutta. Se on tosiaan niin että on ihmisiä, jotka eivät ole oikeastaan koskaan kateellisia. Jos oma elämä on mielenkiintoista, arvot on ei-materialistisia niin muiden elämällä ei ole juuri mitään merkitystä tai roolia.Voi ihan ilman sarvia ja hampaita todeta, että onpa joku asia hienoa toisen elämässä, mutta se ei liity itseen. Oma itseys on niin vahva.

Henkinen tyhjyys, huono itsetuntemus, vertailu. Ne sitten ruokkii kateutta jo aika kivasti.