Kannattaako alle 10v lasten kanssa matkustaa kummoisiin paikkoihin?

Huonoa argumentti, ettei lapset muista. EI aikuisten tarvitse laittaa elämäänsä tauolle,vaikka on pieniä lapsia!

Meidän perhe matkustaa sen vuoksi, että pidämme siitä. Ei nyt kyllä todellakaan mititä, muistavatko lapset, jotakin tiettyä  juttua matkoiltamme.

Ja me olemme niitä perehitä, jotka haluavat viettää lomat yhdessä lasten kanssa.

Eli tottakai lasten kanssa reissuun!

Mä en kauheasti muista nuoruuteen interrail matkoilta. Siis en voisi tarkkaan muistaa mitä missäkin oli, ja oliko joku kirkko nyt erityisen kaunis. Toki monista paikoista muistan, mutta monista olin lukenut aiemmin. mutta on niistä jäänyt joku muu jälki minuun. lapseni on matkustanut ihan pienestä, eri mantereilla. Ja carmaan on vaikuttanut moniin asioihin.

Meillä 8v muistaa mm. Colosseumin ja Forum Romanumin 4 vuotta sitten tehdystä Italian matkasta.

Toisaalta ne nähtävyydet ja niiden muistaminen ei ole mielestäni pääasia. Muistia kun voi virkistää kertomuksilla ja valokuvilla. Tärkeintä on ne uudet elämykset, joita lapsi saa. Ihan perusrantalomaltakin lapset saavat irti monenmoista, tutustuvat paikallisiin, havaitsevat jotain uutta paikallisesta kulttuurista, oppivat kunnioittamaan erilaisuutta. Teimme rantaloman viime kesänä ja molemmat lapset muistelevat lämmöllä matkaa. Vaikka pääasiassa puhutaan uimisesta, huvipuistosta ja saman hotellin suomalaisesta perheestä, niin kyllä sieltä löytyy niitä uusia asioitakin, joita on opittu esim. rannan kasveista (tai niiden puutteista), oudoista ruoista ja erikoisista kivilajeista. Tarvitseeko sitä aina muistaa juuri se ilmeisin nähtävyys, jotta voi sanoa, että lapsi hyötyy matkoista?

Ja matkoilla se tärkein on koko perheen yhdessäolo ja yhdessä asioista nauttiminen. Jokainen perheenjäsen saa irti matkasta eri asioita. Meillä lapset nauttivat niistä Ruotsinristelyistä mutta tottahan nyt matka Kreetalle on aivan muuta kuin se risteily. Ei niitä voi verrata eikä hyötyä voi mitata sillä, mitä asioita se lapsi muistaa.

Itse muistan 9-vuotiaana Legolandista vain sen, että hampaani irtosi siellä. Ei se silti tarkoita, ettenkö olisi saanut siitä silloin irti ja paljon.

Hämmentävää, että matkustaminen olisi vain lapsia varten.

Tietenkään lapset eivät muista niin paljon kuin aikuiset, itsekin muistan lapsuuden Tanskan matkasta vain sen reikä kolikon ja siniset simpukat jossain ruotsin rannikolla. Uskoisin, että lapset oppivat matkoilla asioita, vaikka eivät varsinaisesti muistasikaan kovinkaan kummoisia yksityiskohtia. Opitaan olemaan pois kotoota, syömään ravintolassa, matkustaan lentokoneella/laivalla tms. Nähdään erilaisuutta, vaikkei varsinaisesti ehkä muisteta sitä.

Onko matkan tarkoitus että lapsi muistaisi???

Eikö riitä et on sun kanssa , ui meressä, nauttii olosta ja etelästä. Mikään suomen ranta ei voi meren rantaan verrata. Esikoinen on otettu mukaan kun hän täytti 1 v 1 kk, katsoin eilen niitä kuvia, hän oli tooooosi onnellinen

Höpsis tuttavillesi! Meillä on lapset reissannut vauvasta ja nyt 4 ja 9 -vuotiaina odottavat seuraavaa matkaa kuin kuuta nousevaa. Tottakai nuoremman ajatukset on lähinnä "nukutaan samassa huoneessa, saadaan uida monta tuntia päivässä", mutta vanhempi lapsista tykkäsi mm. Roomasta kovasti. On innostunut näkemään paikkoja ja shoppailemaan siinä sivussa.

Meidän kannalta tietysti matkat valitaan lasten viihtymistä silmälläpitäen, mutta sehän on omaa laiskuuttakin, kun halutaan itse päästä helpolla. Ei se silti sitä poista, ettei me esimerkiksi sen rantahotellin lisäksi vuokrata autoa ja kierretä viikon aikana kaikki lähiseudun luolat ja muistomerkit läpi. Joka päivä pitää tehdä muutakin kuin polskutella vedessä, mutta toki se lapsille on erityisen tärkeää ja itsellekin rentoutumista lojua aurinkotuolissa lukemassa.

Minusta on silti jotenkkn typerä ajatusmaailma, että kotimaanmatkailu ei olisi mitään. Vaikka paljon muaallakin matkustamme.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 13:43"]Viime kesänä käytiin parin viikon omatoimimatkalla etelä-Euroopassa 7 ja 4 vuotiaiden lasten kanssa. Kierreltiin eri kaupunkien nähtävyyksiä ja hiekkarantoja. Nyt kyselin lapsilta mitä muistaa, niin muistot oli lähinnä uimisesta ja jätskin syönnistä. 

Tuttavaperheen kanssa juteltiin ja he olivat sitä mieltä, että he eivät matkustele lasten kanssa kummoisempiin paikkoihin kun Ruotsin risteilylle ja kotimaassa uimarantoja, mökkeilyä ja lintsiä ym. Ei kannata kuulemma. Lapset eivät muista niistä matkoista kuitenkaan muuta kun jätskin syönnin ja sen voi tehdä kotimaassa halvemmalla. Sitten kun lapset ovat isompia, niin kannattaa miettiä jo matkustamista pidemmällekin. Saavat matkoista enemmän irti.

Onko näin? Kannattaako esim. Alle 10 v. lasten kanssa käydä vaan kotimaan hiekkarannoilla, stadikalla uimassa ja syödä tietysti sitä jätskiä? Meneekö kalliit matkat ulkomaille "hukkaan" kun ei lapset niistä saa niin kaikkea irti?

Esim. Pariisiin ja Eurodisneyhin ei kannata mennä kun itse kaupungista ja sen nähtävyyksistä lapset ei saa mitään irti ja Disneylandistäkään eivät sen kummemmin muuta kun ne laitteet jotka päällisinpuolin samanlaisina löytyy lintsiltäkin?

Etelänmatkalla vaan rantakohteisiin ja unohtaa historia ja kulttuurinähtävyydet?

[/quote] olen matkustanut itse ulkomailla pienestä asti ja en muista puoliakaan mutta ei se mitään. Sain lahjaksi uteliaisuuden uudelle ja rohkeuden lähteä myös nyt aikuisena ulkomaille. Saman tartutan lapseeni kun hän on päässyt ulkomaille jo ennen kouluikää. Nyt myöhemmin isompana on jo hauskaa matkaseuraa ja osaa nauttia eri nähtävyyksistä. Syksyllä ollaan taas lähdössä reissuun.

Disneylandin ja Lintsin laitteiden ero on kuin yöllä ja päivällä!

Me matkustimme paljon Aasiassa kun olin pieni, ja muistan noilta matkoilta vielä 20–25 vuotta myöhemmin oikestaan hyvinkin paljon asioita. Muistan oikestaan enemmän kuin äitini, joka aina kysyy minulta, että mitenkäs se tai tuo asia sillä ja sillä matkalla taas menikään.

Kotimaanmatkailu on KAMALAA. Ehkä talvella joku laskettelureissu menee, mutta kesällä ei kiitos. Menee sama raha kuin johonkin etelänmatkaan, säät on täysin arvioitus, uimavedet kylmät ja hyttyset syö vähänkin syrjemmässä. Mä ainakin haluan sellaiseen paikkaan maksetulle lomalle,jossa taatusti ei tule kylmä ja lapset saa uida koko päivän palelematta.

Tuo yleistys on vähän samaa tasoa, kuin että lapsiperheen talossa ei saa olla arvoesineitä tai takkaa. Eli todella aliarvioiva, en tiedä onko sellaisia perheitä oikeasti edes olemassakaan, joille huono sopisi paremmin kuin hyvä.

Me ollaan matkusteltu lasten kanssa lompakon ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Kunnon ulkomaan matkat ovat parhaita, joku laivareissu Ruotsiin taas on melko syvältä. Ruokailu menettelee, mutta kaikki muu siellä laivalla on tavalla tai toisella saastaista ja kämästä.

Ihan pienimpien lasten kanssa ei mennä kaupunkilomalle shoppailemaan ja kiertelemään museoita, koska se olisi heille raskasta. Yleensä ollaan vuokrattu auto ja talo uima-altaalla vaikkapa Italian maaseudulta. Käyty sitten sieltä käsin eri paikoissa, ja kivaa on ollut. Kaupungissakin ollaan saatu asua päivä tai pari, että saa niitä ostoksiakin tehtyä. 

Kotimaassa ei olla juurikaan matkailtu. Viime kesänä vuokrattiin huvila Vuokatista, mutta paikka ja ihmiset olivat niin syvältä, että lähdin sieltä parin päivän jälkeen pienimmän lapsen kanssa junalla. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:28"]Kotimaanmatkailu on KAMALAA. Ehkä talvella joku laskettelureissu menee, mutta kesällä ei kiitos. Menee sama raha kuin johonkin etelänmatkaan, säät on täysin arvioitus, uimavedet kylmät ja hyttyset syö vähänkin syrjemmässä. Mä ainakin haluan sellaiseen paikkaan maksetulle lomalle,jossa taatusti ei tule kylmä ja lapset saa uida koko päivän palelematta.

[/quote] niin, mielummin eksoottiset pistiäiset, jotka voivat aiheuttaa eksoottisen taudin. Saamme jännitysmomentin samalla. Samoin, mitä suurempi haivaara, sitä intresantimpi matkakohde.

Mun mies oli lapsuutensa italianmaaseudulla ja ei suostu lähtemään enää maaseutulomille ollenkaan, kun siellä ei kuulema ollut muuta tekemistä kuin uida, uida jauida päivästä toiseen piha-altaassa. Ja syödä mummon paistamia piiraita. Mun mielestä kuulostaa taas aika lutuselta.

Meillä on matkusteltu lasten kansssa siitä lähtien kun he ovat olleet 3kk ikäisiä. Monta vuotta olemme kiertäneet autolla eurooppaa 4 vkoa kerrallaan, muutamina vuosina lennetty Italiaan tai Ranskaan ja lähdetty sieltä autolla 2-4 vkon reissuille.

Kyllä lapset muistavat - jos eivät muuta niin lämmön, kiireettömyyden ja yhdessäolon. Tosin kuopuksella on ihan käsittämättömän paljon muistoja lomilta jolloin hän oli 2-5v, yksityiskohtia joita me vanhemmatkaan emme muistaneet!

5-6  vkoa vuodessa olemme ulkomailla reissussa. Jos lapselta kysyy mitä tehdään esim viikonloppuna kysyy aina: voitaisko mennä reissuun ja hotelliin:) Vaikka useimmin majoitummekin nykyään vuokrataloissa niin aina pitää yö tai pari olla hotellissa:D

4.n äiti

Meri on meri. 2 päivää siinä uidessa ja jaloista on lähtenyt monen vuodet kovettumat. Lapsen nenästä valuu vihreää räkää, vaikka ei ollu kipeä. Jonkunlainen puhdistus näköjään tapahtuu.

Matkailu avartaa ja jos haluat lapsistasi ennakkoluulottomia, uteliaita uutta kohtaan, suvaitsevaisia ja rohkeita, matkustakaa ihmeessä, jos on mahdollisuus!! Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä pienet siitä jälkikäteen muistaa, hyvät hetket kantavat läpi elämän! Ja kai te aikuisetkin nyt siitä matkailusta nautitte? Lasten teatteriin tai huvipuistoon mennään yleensä lasten mieliksi, mutta eikö loma ole koko perheelle? Meillä ainakin.

Öh, minäkään en muista aikuisiän ibizanmatkoiltani juuri tuon enempää. Kai ne sitten on hukkaan menneet.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:41"]Tuo yleistys on vähän samaa tasoa, kuin että lapsiperheen talossa ei saa olla arvoesineitä tai takkaa. Eli todella aliarvioiva, en tiedä onko sellaisia perheitä oikeasti edes olemassakaan, joille huono sopisi paremmin kuin hyvä.

Me ollaan matkusteltu lasten kanssa lompakon ja kiinnostuksen kohteiden mukaan. Kunnon ulkomaan matkat ovat parhaita, joku laivareissu Ruotsiin taas on melko syvältä. Ruokailu menettelee, mutta kaikki muu siellä laivalla on tavalla tai toisella saastaista ja kämästä.

Ihan pienimpien lasten kanssa ei mennä kaupunkilomalle shoppailemaan ja kiertelemään museoita, koska se olisi heille raskasta. Yleensä ollaan vuokrattu auto ja talo uima-altaalla vaikkapa Italian maaseudulta. Käyty sitten sieltä käsin eri paikoissa, ja kivaa on ollut. Kaupungissakin ollaan saatu asua päivä tai pari, että saa niitä ostoksiakin tehtyä. 

Kotimaassa ei olla juurikaan matkailtu. Viime kesänä vuokrattiin huvila Vuokatista, mutta paikka ja ihmiset olivat niin syvältä, että lähdin sieltä parin päivän jälkeen pienimmän lapsen kanssa junalla. 

[/quote]Niin, kotimaan loma ja risteily ovat asennekysymyksiä. Meillä lapsi estotta nauttii vieläkin laivalla vaikka ollut jo monesti. Minusta on taas kiva kun lapsi nauttii. Kotimaassakin paljon nähtävää. Muutakin kuin Vuokatti. Esim Karhunkierroksen nähtävyydet Kuusamossa kesällä.