Lapsen koulumenestys ja opettaja
Taas tuli soitto. Lapsi jättää läksyt tekemättä ja unohtelee tavaroita. Asiasta on ollut puhetta jo pitkään, mutta tokaluokkalaisellekin tuntuu olevan vaikeaa. Kotona yritetään pitää huolta, mutta kun lapsi jättää kirjat kouluun ja sanoo, ettei tullut läksyä, niin ei vanhempi voi mennä sinne kouluun niitä kirjoja hakemaankaan.
Lapsella oli pari kuukautta sijainen, joka laittoi läksyt Wilmassa tiedoksi ja antoi myös jäädä tekemään niitä kouluun. "Oman" opettajan mielestä lapsen pitää oppia pitämään asioista huoli itse. Miksi hän sitten vanhemmille soittelee ja käskee pitämään parempaa huolta?
Näin vanhempana tulee kyllä mieleen, että ne opittavat asiat ovat tärkeimpiä. Vai pitääkö lapsen jättää jakolaskut oppimatta, kun opettajan ihanteet eivät toteudu? Ja miksi lapsen koetulokset ja muut olivat niin paljon parempia sijaisen aikana, eikä tavaroita unohtunut?
Tarkoitan vain, että kun aletaan letkautella vanhempien voimavaroista, niin niitä kyllä riittää, mutta lapsen ja opettaan vuorovaikutukseen nekään eivät yllä. Eivätkä selittämään opettajalle, mistä koulussa on kyse. Oppimisesta. Jos ei opi, niin kokeiltaisiinko jotain muuta?
Kommentit (3)
Lapsen todellakin pitää oppia pitämään tavaroistaan huolta, ja sinun tehtäväsi vanhempana on opettaa hänet niin tekemään. Sitkeästi, toistaen ja toistaen harjoituksia - palkiten onnistumisesta.
eihän niillä ole kuin äidinkielen ja matikan kirja+ niiden vihkot. Olkoot ne aina repussa, joka päivä. Näin meilläkin, eikä mitään unohdu minnekään.
t. eka- ja tokaluokkalaisen äiti
ei tokaluokkalaisen vielä tartte itse hoitaa kaikkea. sanot sille, että kirjat säilytetään kotona, ei koulussa.