Olenko ainoa jota ei hetkauta?
Olenko ainoa jota ei hetkauta ihmisten surmat/kuolemat? Jos luen uutisen, missä on bussillinen ihmisiä kuollut. Minua ei vaan sellaset hetkauta ollenkaan, olen vain iloinen että tässä paskassa maailmassa on vähän vähemmän taas ihmisiä.
Kommentit (8)
Se varmaan kuitenkin hetkauttaisi, jos omia sukulaisiasi tai ystäviäsi kuolisi tuollaisessa onnettomuudessa?
Mua hetkauttaakin juuri siksi, kun jokainen heistäkin on jonkun rakas. Lapsi, äiti, isä, puoliso tai ystävä. Ja kun ajattelee, että yhtä hyvin sellainen voisi sattua itselle tai ihan kenelle vaan.
Ei nyt välttämättä hetkauta lukea jos jossain kaliforniassa on muutama tyyppi jäänyt mutavyöryn alle. Tuo on ihan normaalia.
Mutten siitä kyllä iloiseksikaan tule jos luen ihmisiä menehtyneen, tapahtuipa se sitten kuinka kaukana tahansa. Moisesta iloitseminen ei ole normaalia.
Jos on joku hyvin raaka ja julma kuolema joka on tarkemmin kuvailtu, hetkauttaa. Sitten kaikki eläimiin kohdistuvat raakuudet hetkauttaa. Tai jos uhri on joku lapsi tai vanhus. Ei mitkään Estoniat tai tsunamit tunnu paljon missään.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 14:27"]Jos on joku hyvin raaka ja julma kuolema joka on tarkemmin kuvailtu, hetkauttaa. Sitten kaikki eläimiin kohdistuvat raakuudet hetkauttaa. Tai jos uhri on joku lapsi tai vanhus. Ei mitkään Estoniat tai tsunamit tunnu paljon missään.
[/quote]
Mulla sama juttu. Lapsiin, vanhuksiin, eläimiin, vammaisiin, yleensä heikompiin kohdistuvat julmuudet saattavat vaivata pitkäänkin.
[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 14:27"]Jos on joku hyvin raaka ja julma kuolema joka on tarkemmin kuvailtu, hetkauttaa. Sitten kaikki eläimiin kohdistuvat raakuudet hetkauttaa. Tai jos uhri on joku lapsi tai vanhus. Ei mitkään Estoniat tai tsunamit tunnu paljon missään.
[/quote]
Mulla sama juttu. Lapsiin, vanhuksiin, eläimiin, vammaisiin, yleensä heikompiin kohdistuvat julmuudet saattavat vaivata pitkäänkin.
En usko,että olet ainoa. Itse olin nuorena herkempi uutisille,muistan yläasteella murehtineeni tyyliin Irakin sotaa. Nykyään ei hetkauta juuri mikään,mikä ei henkilökohtaisesti kosketa.
Maailmalla sattuu koko ajan ikävää niin ei jaksa reagoida voimakkaasti. Tottakai jos läheisille sattuu ikävää.
No jos lähellä sattuu – puhumattakaan lähipiiristä – niin kyllähän se hetkauttaa, mutta ei jokapäiväisten uutisten raportit pommi-iskuista Lähi-idässä saa aikaan pureskelun keskeytymistä ruokapöydässä. Niin se vain menee, ettei kaikkeen voi reagoida, ei ole tarkoituskaan.