Millaista Suomessa oli 80-luvun alkuvuosina?

Kaikki oli paremmin. Telkkarista tuli Nalle Luppakorva ja Valintatalon kassit olivat pinkkejä.

Ydinsodan pelko?

80-luvun alkupuolisko oli Suomessa vaurastumisen aikaa. Menneen vuosikymmenen öljykriisi oli muisto vain, teollisuus vei tuotteitaan itään ja länteen ja kaupungistuminen oli jo pitkällä. Kansakunnan mieliala oli yleensäkin positiivinen. Pitkäaikainen presidentti väistyi ja uudet vapaammat tuulet alkoivat viritä yhteiskunnan osa-alueilla.

Rahamarkkonoita ei vielä oltu vapautettu joten lainaraha oli kallista. Inflaatio kuitenkin laukkasi ja suuret ikäluokat rakensivat maata parhaassa iässään.

Elintaso oli tietenkin vaatimattomampaa nykyaikaan verrattuna: viihde-elektroniikka rajoittui vielä radioon ja televisioon joilta molemmilta löytyi kaksi kanavaa. Mikrotietokoneet alkoivat jo maailmalla yleistyä mutta kannettava puhelin oli vielä laatikko mallia ARP.

Autokanta koostui Ladoista, Fordeista, Opeleista ja japseista.

Maatalous toimi vielä huomattavan pienissä yksiköissä, nykyisiä satojen lehmien navetoita ei ollut.

80-luvun alkupuoliskolla tulin aikuisikään joten kaihollakinhan noita aikoja tulee muisteltua.

-ukkisetä- 

Baareja ei ollut, paitsi huoltoaseman baareja. Nuoret löysivät toisensa diskoista. Nettiä ei ollut, asiat hoidettiin lankapuhelimella, jota silloin vielä kutsuttiin puhelimeksi. Puhelinvastaajakin yleistyi vasta myöhemmin. Viihde-elektroniikkaa toki oli: stereot, kasettisoittimet ja levysoittimet. Sellaiset osti jokainen opiskelija heti kun kykeni. Jos jollakulla oli varaa ostaa levy, muut kopioivat sen kasetille. Myös radiosta äänitettiin musiikkia kaseteille.

Inflaatio ei enää laukannut entiseen malliin, vaan velallisen osa oli kova: korkoprosentit olivat 11-12:n luokkaa ja velat piti oikeasti maksaa. Koulutetut nuoret säästivät ASP-tilille, että saivat asuntolainan. Maksimilainasummalla sai yksiön tai pienen kaksion paikkakunnasta riippuen.

Opintoraha oli hyvn pieni ja kaikki rahoittivat opintonsa lainalla, joka myös oli niin pieni, että koko tuttavapiirissäni olin itse ainoa, joka pärjäsi sillä ja kesätyötuloilla, ilman vanhempien tukea. Kukaan ei käynyt lukuvuden aikana töissä. Minulla ei ollut varaa käydä elokuvissa, mutta elokuvakerhossa kävin. Pizzalla kävin ehkä joka toinen kuukausi. Diskossa minulla oli varaa sisäänpääsymaksuun ja yhteen juomaan, mutta ei joka viikko.

Kesätöitä sai jokainen, joka haki, useimmat saivat jopa oman alansa kesätöitä. Valmstumisen jälkeen tai jo sitä ennen useimmat saivat oman alan töitä aika nopeasti.

Lastenohjelmista en osaa sanoa, koska kellään ei olut lapsia enkä itse ollut enää lapsi. Kaupat eivät myöskään ole jääneet mieleen.

Paitsi että kanaa ei myyty nykyiseen tapaan tuoreena ja paloiteltuna, vaan kaikki ostivat kokonaisia pakastebroilereita, jotka sitten kypsennettiin kokonaisena uunissa. Valmiita grillikanoja ostettiin myös kokonaisena, se oli uutta ja herkkua. Liha piti myöskin ostaa valintatiskiltä ja piti tietää, mitä haluaa. Itse opettelin kokoliharuokien laiton vasta paljon myöhemmin, kun valmiiksi paloiteltuja ja pakattuja lihoja oli helppo ostaa.

Hedelmillä ja etenkin kasviksilla oli selvemmät sesongit kuin nykyään, nythän kaikkea saa ympäri vuoden. Suomi oli melko suljettu maa vielä silloin. Se oli jonkinlainen tapaus, kun ulkomailta tulleet omenat tai mandariinit tulivat kauppoihin ennen joulua.

Oli rahaa ja töitä, pystyi ostamaan muutaman vuoden palkoilla oman asunnon käteisellä jos perheen molemmat vanhemmat olivat töissä. Parasta aikaa Suomen historiassa.

Tällä hetkellä Suomea vaivaa tyhmät poliitikot, maahanmuutto, työttömyys, kamala valtion velka jne jne jne

Töitä sai jos halusi ja omalla yrittämisellä ja opiskelulla oli mahdollisuus päästä eteenpäin elämässä.

Oli Kekkonen, YYA ja veljeys naapuri Neuvostoliiton kanssa. Ulkopolitiikkakin oli helppoa kun kaikkiin kriiseihin Suomella oli aina sama viesti "Suomi toivoo osapuolten välillä rauhanomaista rinnakkaiseloa ja pidättäytymistä asellisesta yhteenotosta."

Kekkonen kylläkin oli presidentti enää 80-81. Luopui 82 tammikuussa. Ennemminkin 80-luku oli siis Koiviston aikaa. 

Pizzat oli kova sana. Helsingissä käytiin Kluuvipubin pizzeriassa. Oli uutta kun ne tehtiin asiakkaan silmien alla.

Aikatalossa oli hyvät valikoimat.

Se oli jotenkin uudenlaisen avoimuuden aikaa ulkopoliittisesti. Ydinsodan uhka oli enemmän edellisillä vuosikymmenillä, sillä Neuvostoliitto alkoi jo vetää viimeisiään, eikä Amerikassa ollut suurempia sotahulluja. Islamilaisissa maissa oli vähän rauhallisempaa, ainakin näin kauempaa katsottuna. Mitä nyt muuan shaahi joutui luopumaan ja tilalle tuli ajatolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen parhaita vuosia niin minulla kuin Suomella. Vaikka vakityötä ei ollut, ei tarvinnut olla pitkään työttömänä. Muuten oma asemani on sellainen, että lamat ja muut eivät ole paljon vaikuttaneet.

Opiskelemaan sai mennä mihin vaan, vain omat kyvyt ja pääsykoemenestys oli rajana. Lukukauden opintolainan olisi pystynyt maksamaan kuukauden palkalla.

Onpa täällä ristiriitaisia muistoja ajasta.

Meille 80-luvun alku oli vaurastumisen aikaa. Isäni valmistui lopulta vuonna 1980, 28-vuotiaana, teki paljon töitä ja ostimme omistusasunnon lähiöstä.

Meille tuli VHS-videot vuonna 1983 ja nauhotettiin piirrettyjä telkkarista: Pätkiksiä, Tao Taoa, Maija Mehiläistä ja Liisa Ihmemaassa.

Isän opiskeluaikojen Datsun vaihtui Ford Sierraan. 

Nousukausi jatkui koko 80-luvun ja päättyi 90-luvun lamaan.

Kauppana oli tosiaan meilläkin se Valintatalo ("Valintatalon kassissa on talous vatupassissa", laulettiin mainoksessa) ja R-kiskalta ostettiin namipäivänamit ja joskus lelujakin.

80-luku oli tosiaan Koiviston aikaa. Näin itsekin pienenä alakoululaisena Kekkosen kauppakeskuksessa ja se oli kova juttu.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:09"]

Se oli jotenkin uudenlaisen avoimuuden aikaa ulkopoliittisesti. Ydinsodan uhka oli enemmän edellisillä vuosikymmenillä, sillä Neuvostoliitto alkoi jo vetää viimeisiään, eikä Amerikassa ollut suurempia sotahulluja. Islamilaisissa maissa oli vähän rauhallisempaa, ainakin näin kauempaa katsottuna. Mitä nyt muuan shaahi joutui luopumaan ja tilalle tuli ajatolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen parhaita vuosia niin minulla kuin Suomella. Vaikka vakityötä ei ollut, ei tarvinnut olla pitkään työttömänä. Muuten oma asemani on sellainen, että lamat ja muut eivät ole paljon vaikuttaneet.

Opiskelemaan sai mennä mihin vaan, vain omat kyvyt ja pääsykoemenestys oli rajana. Lukukauden opintolainan olisi pystynyt maksamaan kuukauden palkalla.

[/quote] älä unohda että opintolainan korot oli jotain ihan muuta kuin nykyisin, 11 %

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:09"]

Pizzat oli kova sana. Helsingissä käytiin Kluuvipubin pizzeriassa. Oli uutta kun ne tehtiin asiakkaan silmien alla.

Aikatalossa oli hyvät valikoimat.

[/quote]

jostain syystä kaikki tuli Helsinkiin kuitenkin muuta maata myöhemmin, siis pizzeriat ja kebabpaikat. Helsingistä ei vielä 90-luvulla saanut esim juustorullakebabbia lainkaan ja pizzakulttuuri levisi maahan Turusta 70-luvulla.

Eka kreikkalainenkin taisi olla Lappeenrannassa, jossa vanhempani opiskelivat. Ihmisillä oli toivoa. Työpaikka oli varma. Koulutus kannatti.

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:16"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:09"]

Se oli jotenkin uudenlaisen avoimuuden aikaa ulkopoliittisesti. Ydinsodan uhka oli enemmän edellisillä vuosikymmenillä, sillä Neuvostoliitto alkoi jo vetää viimeisiään, eikä Amerikassa ollut suurempia sotahulluja. Islamilaisissa maissa oli vähän rauhallisempaa, ainakin näin kauempaa katsottuna. Mitä nyt muuan shaahi joutui luopumaan ja tilalle tuli ajatolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen parhaita vuosia niin minulla kuin Suomella. Vaikka vakityötä ei ollut, ei tarvinnut olla pitkään työttömänä. Muuten oma asemani on sellainen, että lamat ja muut eivät ole paljon vaikuttaneet.

Opiskelemaan sai mennä mihin vaan, vain omat kyvyt ja pääsykoemenestys oli rajana. Lukukauden opintolainan olisi pystynyt maksamaan kuukauden palkalla.

[/quote] älä unohda että opintolainan korot oli jotain ihan muuta kuin nykyisin, 11 %

[/quote]

joo, mutta valtion korkotuen ansiosta itse maksettavaa korkoa jäi vain joku 5 ja puoli prosenttia. Korkotuki poistui 1990-luvun alun opintotukiuudistuksessa, jonka jälkeen lamakorko olikin sit sen 16%. Kun se vielä pääomitettiin ja maksoit korkoa korolle, oli laina kallista. Nykyään ei enää ole...

Töitä oli tarjolla ja oli varaa valita. Vanhemmillani on molemmilla ammattikoulutason koulutus ja molemmat ovat tehneet työuransa siisteissä sisätöissä klo 8-16. 80-luvulla työelämä oli vielä rentoa: lounastauot kestivät tunnin ja varsinkin perjantaisin lounaalla sai otta viiniä/oluttakin. Molempien vanhempien työpaikoilla olen viettänyt aikaani useita päivä kun olin pikkulapsi ja isän työpaikalla järjestettiin lastenjuhliakin, jotka olivat kova juttu. Ylitöitä sai tehdä jos oli rahasta pulaa. Asuttiin omistusasunnossa ja käytiin Lapissa talvilomilla ja kesällä oltiin mökillä ja autoreissuilla Euroopassa. 80-luvun alussa hommattiin videot, videopelilaite, mikroaaltouuni yms. Jotenkin elämä oli helpompaa ja turvallisempaa kuin nykyään.

Toisaalta esim. karkkia ja muita herkkuja syötiin vähemmän, limsaa oli vain viikonlopuisin, eikä tuoremehuakaan juotu joka päivä. Ravintolassa syöminen taisi olla edullisempaa kuin nykyään, koska käytiin aika usein, yleensä syötiin pizzaa, pastaa tai pihviä. Kahviloita oli paljon vähemmän, mutta tienvarsilla oli paljon houltiksia tai muita pysähdyspaikkoja kun jätti ABC:tä ei vielä ollut.

Lapset saivat myös liikkua vapaammin, esim. pyöräiltiin naapurikaupungin (joka ei silloin vielä ollut kaupunki) uimahalliin kun oltiin 7v ja matkaa oli ainakin 5km. Uimarannalle mentiin kesäisin pyörällä eikä vanhemmat olleet mukana. Ympäri kotilähiötä pyörittiin myös ja mentiin vaikka kaverin mummolaan.

18 jatkaa...

Lähiostarilla oli vaikka mitä palveluja. Pari ruokakauppaa, fiinimpi kahvila, vain yksi pubi, paperi- ja askartelutarvikeliike, lelukauppa, lasten ja nuortenvaateliike, posti, apteekki, useampi pankki, ruokaravintola, kioski, antikvariaatti, suutari, kukkakauppa, kampaamoja ja poliisiasema. Varmaan oli muitakin palveluja joita en vaan muista.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:31"]

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[/quote]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot.