Inhimillinen tekijä - väkivalta muuttaa uhrin elämän

Sama ilmiö esiintyy myös parisuhdeväkivallasta puhuttaessa. Väkivaltaa suhteessa kokeville naisille on turvakoteja ja kaikenlaisia auttavia puhelimia mutta lasten oletetaan kääntyvän hädissään niiden puoleen jotka ovat pahoinpitelijöitä, pahoinpitelijöiden tukijoita tai jotka ovat ainakin katsoneet pahoinpitelyä läpi sormien.

Kuinka uskottavaa on, että pahoinpitelijän vaimo tai aviomies auttaisi pahoinpitelyn uhria saamaan apua? Luuletteko, että esim. poliisimies voisi tutkia vaimonsa rötöksiä? Silti kuitenkin perheissä tälläistä jääviysongelmaa ei ole. Lapsille ei ole olemassa mitään sellaista puolueetonta, neutraalia tahoa joihin he voisivat ottaa yhteyttä ja pyytää apua. Siis sellaista tahoa jonka kohdalla lapsi voi olla varma ettei tilanne ainakaan pahene ja että apua varmasti saa. Sen sijaan kaikenlaisia hyssyttelijöitä on tarjolla. Muistakaa kuoliaaksi kidutetun Eerikan tapaus. Miten voi olla, että toinen kiduttajista oli mukana Eerikan avunsaanti projektissa? Mitä nakkikioskilla turpaansa saanut aikuinen mies ajattelisi siitä jos hän joutuisi pyytämään pahoinpitelijäänsä auttamaan häntä?

Lapsiin kohdistuva väkivalta, oli se sitten koulussa tai kotona, on niin yleistä ja vallitsevaa ettei siihen edes kiinnitetä huomiota. Sitä pidetään normaalina. Joten onko ihme, että aina kasvaa vain uusia väkivaltarikollisten sukupolvia kun koko yhteiskunta antaa mallia, että ei haittaa vaikka vähän lyökin, potkii, repii hiukset päästä, valehtelee yms?

Sen verran pitää ottaa kantaa, että ei ne asiat aina aikuistenkaan uhrien kohdalla suju. Minun tarinani on hyvin samanlainen, kuin ohjelman miesuhrin, sillä erotuksella, että pahoinpitelijääni ei koskaan saatu kiinni enkä ole saanut mitään korvauksia. Työkyky meni ja hyvä palkka vaihtui minimitoimeentuloon, lisänä vielä kanssaihmisten arvostelut, kun ulkoisesti täysin terveennäköinen nuori ihminen ei käy töissä. Elämä on.

Kotona tapahtuva lapseen kohdistuva väkivalta on varmasti pahinta väkivaltaa, mitä lapsi voi kohdata. Kun ei itse ole sitä kokenut, on vaikea ymmärtää, miksi perheen sisällä kukaan ei puutu asiaan. Vai onko tyypillistä se, että sekä äiti että isä ovat väkivaltaisia, jos toinen on. Eerikan tapauksessa taisi olla niin, että biologinen äiti tiesi väkivallasta ja teki siitä lastensuojeluilmoituksen. Lisäksi koulu epäili sitä ja samoin teki lastensuojeluilmoituksen. Tytön tilanteesta tiesi moni ja moni epäili. Ls ei suojellut tyttöä tarpeeksi, koska siellä työskenteli joku isän sukulainen, joka esti puuttumisen. Ihan sairasta ja vähentää luottamusta lastensuojeluunkin. Mistä lapsi saa apua, jos lastensuojelukaan ei auta?

Kyllä minun lasteni kouluissa on kiusaamiseen puututtu. Kaikkea ikävää ei voi estää tietenkään.

^Niin, lastensuojeluilmoituksen. Jos nainen soittaa poliisille, että aviomies hakkaa, niin poliisit tulevat ja vievät miehen putkaan. Lapsi sen sijaan joutuu jatkamaan elämäänsä saman katon alla pahoinpitelijön kanssa kunnes byrokratia rattaat kääntyvät ja sittenkin lastensuojelu ottaa yhteyttää isään eli pahoinpitelijän puolisoon.

Elämme omallatavalla yhä "pimeää keskiaikaa". Ihmiset ovat monesti sokeita omaa aikaansa kohtaan.

Minun poikani yläkoulussa kiusaamiseen ei puututtu kunnolla. Rehtori ja asiasta kanssamme puhuneet opettajat kutsuivat poikaani kohdistuvaa kiusaamista normaaliksi murrosikäisten kehitykseen kuuluvaksi vaiheeksi. Tämä 'normaali kehitysvaihe' sisälsi pahoinpitelyjä, rahan varastamista, väkivallalla uhkaamista, kiristysyrityksiä, jatkuvia solvauksia, valheellisten huhujen levittämistä, maineen mustaamista, vaikka mitä.

Yritimme auttaa lastamme ja hoitaa kiusaamis asiaa sekä koulun että kaupungin koulutoimen kautta. Se oli turhauttavaa ja viranomaiset syyllistivät meitä tilanteesta. Olimme heidän mielestään liian paljon yhteydessä, liian vähän yhteydessä, ylisuojelevia, emme muka välittäneet lapsestamme jne jne. Viranomaisten käytös meitä vanhempia kohtaan oli hyvin loukkaava ja tähtäsi ilmeisesti siihen, että sulkisimme silmämme ja ehkä muuttaisimme pois. Aika kummallista on, että muutama opettaja kehtasi kirjoittaa jopa wilmaan näitä mielipiteitään meistä vanhemmista. Kuitenkin kiusaaminen oli päivittäistä, joka tunti kiusattiin. Pahoinpitelyjen joukossa oli ihan törkeitä tilanteita, mm. joukko oppilaita potki päähän ja selkään koulun pihalla maassa makaavaa poikaani.

Olin yhteydessä myös poliisiin ja lastensuojeluun. Mistään ei poikani saanut apua. Kukaan ei puuttunut edes pääkiusaajan toimintaan, vaikka hänen toiminnassa oli selviä vainoamisen tunnusmerkkejä.

Lopulta lapseni sairastui, osin kroonisesti. Jouduimme pakon edessä muuttamaan karkuun tilannetta. Lopputuloksena minulla on nyt pitkäaikaissairas poika ja taloudellisia vaikeuksia.

Up

[quote author="Vierailija" time="29.03.2014 klo 00:04"]

^Niin, lastensuojeluilmoituksen. Jos nainen soittaa poliisille, että aviomies hakkaa, niin poliisit tulevat ja vievät miehen putkaan. Lapsi sen sijaan joutuu jatkamaan elämäänsä saman katon alla pahoinpitelijön kanssa kunnes byrokratia rattaat kääntyvät ja sittenkin lastensuojelu ottaa yhteyttää isään eli pahoinpitelijän puolisoon.

[/quote]

Kotona tapahtuva väkivalta on kamala asia. Lapsellehan koti on kaikki kaikessa ja pieni lapsi rakastaa vanhempiaan, koska ei muusta tiedä. Miksi väkivaltaisen ihmisen puoliso jää väkivaltaiseen suhteeseen, jos pariskunnalla on lapsia? Normaali järki kun sanoo selvästi, että äiti/isä ottaisi lapsensa mukaan ja hakisi eroa väkivaltaisesti puolisosta. En ymmärrä.