Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tämä ole tässä.
10.04.2014 |
Tämä paska jota elämäksikin kutsutaan alkaa tulemaan tiensä päähän, ei motivaatiota ei mitään syytä jatkaa. Elämä eron jälkeen on ollut yhtä helvettiä eikä positiivisia asioita juurikaan löydy, kaikkea mahdollista olen tähän ahdistukseen kokeillut, tuloksetta.
Olen viime aikoina esittänyt että olisin muka päässyt yli,lähimmäiset kun olivat niin huolissaan.. totuus on että en ole päässyt.
Järjestelen vielä käytännön asioita ettei muille tule niin paljoa ylimääräistä hommaa.
Itsekästä varmasti, mutta loppujen lopuksi oma on elämäni eikä tässä kunnossa minusta kenellekään iloa ole elävänäkään.
Miksikö avauduin tänne? Kertokaas te!
Kommentit (55)
Same shit different day.
Tänään lääkäriin, ehkä lekuri keksii jonku hyvän syyn jolla jaksaa taas viikonlopun ylitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut ihminen ei sitten kait näe niitä vaihtoehtoja, vaikka todellisuudessahan niitä on kuinka paljon. Olen myös lähes satavarma, että yleisin syy masennuksen taustalla on totaalisen paska kunto ja vitamiininien sekä hivenaineiden saanti, jota sitten lääkärit yrittävät korjata masennuslääkkeillä, kun eivät voi K-kaupan ostoslistaa kirjoittaa eikä tuo laiska paska viitisi tehdä mitään kuntonsa eteen. Menee ja tappaa itsensä ennemmin. Tajuaisi edes ottaa 30mg sinkkiä, kesäkuuhun asti 50mikrogrammaa D-vitamiinia, vahvan B-vitamiini pillerin, 350mg magnesiumia, pari kalanmaksaöljypilleriä ja sitten vittu lenkkarit jalkaan sekä ulos lenkille. Mutta ei viitsi, hauskempi löhötä tietsikan ääressä ja itkeä vauva-palstalle sitä, kun sisälle aurinko ei paista, kropan D-vitamiinivarastot loppu ja elimistö tekee kuolemaa jo ennenkuin looseri löytää itselleen narua. Ja on vieläpä niin päkkipää, ettei usko tätäkään neuvoa, pelkää omaa kuvaansakin ja kuvittelee tietävänsä kaiken, vaikka todellisuudessa kannattaisi uskoa, kun mun vintti ei ole ajanut mua tuohon tilaan ja toimii helvetin hienosti.
Minulla auttaa masennukseen rukoileminen ja hengellisen musiikin kuunteleminen.
En ihan jaksa ymmärtää jos eron takia tekee itsarin. Onhan sitä elettyä elämää ollut ennen avioliittoa, miten silloin on pärjännyt ilman puolisoa? Mun mielestä ero on huono syy tehdä itsari, silloin se toinen jää voittajaksi.
Mut jos ottaa yliannoksen lääkkeitä, kantsii vetää aluksi pahoinvointilääkkeitä niin ei tukehdu omaan oksennukseensa. Itse joskus suunnittelin, että paan pillerit peräsuolesra sisään, imeytyy nopeesti suolistoon eikä tule oksennusta.
Kyse ei ole pelkästään erosta vaan sen mukana tuomista useista muista ongelmista. Sekä tietysti ongelmista jotka olivat jo ennen eroa.
... Ajatuskatkos, jatkan kunhan muistan mitä piti sanomani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 08:24"]
Masentunut ihminen ei sitten kait näe niitä vaihtoehtoja, vaikka todellisuudessahan niitä on kuinka paljon. Olen myös lähes satavarma, että yleisin syy masennuksen taustalla on totaalisen paska kunto ja vitamiininien sekä hivenaineiden saanti, jota sitten lääkärit yrittävät korjata masennuslääkkeillä, kun eivät voi K-kaupan ostoslistaa kirjoittaa eikä tuo laiska paska viitisi tehdä mitään kuntonsa eteen. Menee ja tappaa itsensä ennemmin. Tajuaisi edes ottaa 30mg sinkkiä, kesäkuuhun asti 50mikrogrammaa D-vitamiinia, vahvan B-vitamiini pillerin, 350mg magnesiumia, pari kalanmaksaöljypilleriä ja sitten vittu lenkkarit jalkaan sekä ulos lenkille. Mutta ei viitsi, hauskempi löhötä tietsikan ääressä ja itkeä vauva-palstalle sitä, kun sisälle aurinko ei paista, kropan D-vitamiinivarastot loppu ja elimistö tekee kuolemaa jo ennenkuin looseri löytää itselleen narua. Ja on vieläpä niin päkkipää, ettei usko tätäkään neuvoa, pelkää omaa kuvaansakin ja kuvittelee tietävänsä kaiken, vaikka todellisuudessa kannattaisi uskoa, kun mun vintti ei ole ajanut mua tuohon tilaan ja toimii helvetin hienosti.
[/quote]
Olet idiootti.
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 08:33"]En ihan jaksa ymmärtää jos eron takia tekee itsarin. Onhan sitä elettyä elämää ollut ennen avioliittoa, miten silloin on pärjännyt ilman puolisoa? Mun mielestä ero on huono syy tehdä itsari, silloin se toinen jää voittajaksi.
Mut jos ottaa yliannoksen lääkkeitä, kantsii vetää aluksi pahoinvointilääkkeitä niin ei tukehdu omaan oksennukseensa. Itse joskus suunnittelin, että paan pillerit peräsuolesra sisään, imeytyy nopeesti suolistoon eikä tule oksennusta.
[/quote]
Peräsuolesta lääkkeet imeytyy huonosti. Voit jäädä eloon mutta vajavaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisti ja nopea... Muista mehupaasto 5 päivää ja suolenhuuhtelu 3xpäivä. Pari viimeistä päivää myös juomatta, niin pysyt sitten siistinä. Kiva läheisillä siivota tyhjentyneen suolen sisuksia.
Älä nyt tuollaisia puhu. Kokeile nyt ensin muuttaa ruokavaliosi terveelliseksi, liikkua hikeen asti joka päivä ja rasittaa lihaksiaan kunnolla sekä syödä vitamiineja. Odota vaikka kesään asti. Ajattele että olet sotilas tai selviytyjä poikkeusolosuhteissa, harvinaisen vahva ihminen. Rukoile Jeesusta auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee sitä! Eräs läheiseni teki sen, eikä meidän muiden elämä ole sen jälkeen palautunut entiselleen. Masennus on hiipinyt meihin muihinkin ja elämästä on kadonnut ilo. Kysymme koko ajan toisiltamme, että "miksi?" , mutta emme ikinä saa vastausta.
Kerro lääkärille, mitä suunnittelet ja koita saadalääkitys kohdilleen. Sitten myyt vaikka kaikki ja lähde vapaaehtoistöihin johonkin vaaralliseen paikkaan, jossa sinulla on hyvä mahdollisuus päästä hengestäsi ilman itse auttamista. Esim. ebola-alueelle, Afganistaniin, Syyriaan?
Kumpa olisikin motivaatiota rääkätä itseänsä liikunnalla tai rahaa lähteä jonnekin pitkälle. Vaan kun ei ole kumpaakaan, hyvä kun jaksan suoriutua arkiaskareista jotenkuten, joka päivä en kykene siihenkään, sängystä nouseminenkin vaatii välillä paljon.
Joku kertoi kuoleman pelosta, itse pelkään enemmän elämää, kuoleman jälkeen kun ei loogisesti ajateltuna ole mitään tietoisuutta.
Olen kuitenki antanut elämälle mahdollisuuden näyttää valoisamman puolensa vaan eipä se kovin helpolla sitä tunnu tekevän, voi olla että jaksan vielä odottaa.. Ehkä en, impulsiivinen luonne kun on. Lääkärissä kävin ja turha reissu oli, nykyinen lääkitys pitäisi kuulemma auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:45"]
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 22:39"]
Maailma on mukava paikka vain hyvin harvoille. Vastoinkäymisiä tulee, mutta tämä maailma ei ole tyhjästä tullut, eikä tämä maailmankaikkeus ole sellainen kuin media sitä maalaa.
Raamattu varoittaa näistä asioista, että tähän maailmaan ei pidä tarrautua vaikkakin odottavan ihmisen aika on pitkä. Jos sinulla on voimaa, niin mene johonkin vapaakirkko tai helluntaiseurakuntaan kysymään näistä asioista. Yritä rukoilla, vaikka se tuntuisi mielestäsi turhalta. Näitähän asioita ei kokeilematta ymmärrä, eikä tutkimatta tiedä.
[/quote]
Älä nyt tällaisia ehdottele ihmiselle, jolla muutenkin on mt-ongelmia. Jotain vapaakirkkoja ja hellarijuttuja, daadaa, senjälkeen sekoaa pää lopullisesti :(
[/quote]
Mun mielestä kirkkojen suositukset ei ole tämän vastauksen ongelma, vaan se, että itsemurhaa miettivälle sanoo ettei pidä takertua tähän maailmaan. Siitähän ap on valitettavasti jo samaa mieltä ja haluaa tästä maailmasta nimenomaan irti.
Sä et oo ollu terapiassa ja jos oot, et sopivassa.
Taustalla on ne syyt jotka aiheuttaa masennusta.
Menepä tuonne maailmalle katsomaan mitä ihmisillä on.
Jotkut ovat ihmiskaupan uhreja ja pakotettuja prostituutioon joka päivä.
Heillä ei ole vapautta.
On nälkäisiä, kidutuksen uhreja, sairaita.
Ja sä pyörit omassa valituksessasi koko ajan ja täällä av:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 12:04"]
Älä tee sitä! Eräs läheiseni teki sen, eikä meidän muiden elämä ole sen jälkeen palautunut entiselleen. Masennus on hiipinyt meihin muihinkin ja elämästä on kadonnut ilo. Kysymme koko ajan toisiltamme, että "miksi?" , mutta emme ikinä saa vastausta.
Kerro lääkärille, mitä suunnittelet ja koita saadalääkitys kohdilleen. Sitten myyt vaikka kaikki ja lähde vapaaehtoistöihin johonkin vaaralliseen paikkaan, jossa sinulla on hyvä mahdollisuus päästä hengestäsi ilman itse auttamista. Esim. ebola-alueelle, Afganistaniin, Syyriaan?
[/quote]
Minunkin läheiseni on tehnyt itsemurhan, mutta en muutaman kuukauden jälkeen ole enää kysellyt miksi. Toki joskus vielä tulee mieleen, mutta osaan nyt ajatella, että hänen oli niin paha olla. Vaikka en hyväksy itsemurhaa, pystyn kyllä ymmärtämään ja kunnioittamaan itsemurhan tehneen päätöstä. Hän teki siinä tilanteessa parhaansa. Ja mikä oikeus minulla olisi ollut vaatia häntä elämään tässä kaikessa kurjuudessa ja sietämään pahaa oloa vain oman onneni takia?
Itsemurha jättää kyllä jälkensä läheisiin. Totta on, että mikään ei ole enää ennallaan. Itsemurha ei ole ainoa vaihtoehto vaikka siltä tuntuisikin. Joku päivä paha olo voi olla poissa tai pienentynyt ja voi taas tuntea iloa ja onnea. Elämä ei ole helppoa ja joillekin se voi olla lähes kärsimystä. Se on elämää, ja jonakin päivänä, voi katsella taaksepäin, olla ylpeä itsestä ja miettiä mistä paskasta on selvinnyt. Etsi ilo ihan pienistä asioista. Kaupassa käymisestä ja ruuanlaittamisesta, kukkamultien vaihtamisesta ja kirjastossa käymisestä. I
Hyvin sanottu. Onkohan se itsemurha niin itsekästä kuitenkaan, omaiset ja tutut vain pelkäävät omaa suruansa mutta eivät tajua millaisessa surussa ja ahdistuksessa itse tässä jatkuvasti elelen.
Millä logiikalla vertaat tilannettani ihmiskaupan uhreihin? Tottakai monellakin on varmasti asiat huonommin mutta pitäisikö se jotenkin lohduttaa? Jokaisella on oma henk.kohtanen helvettinsä odottamassa ja mulla se on tämä.
No sulla on vapaus. Mieti niitä joilta on ihmisarvo riistetty ja jotka eivät pääse tilanteesta pois.
Ihmiskaupan uhrit eivät pääse ja ovat pakotettuja myymään itseään> mukavaa?
Mä oon ateisti mut moni ihminen on onnellinen uskovana. Mitä syytä on kieltää jotakuta kertomasta keinosta joka itseään auttaa. Ja mitä syytä jättää kokeilematta joku juttu, joka voisi olla oljenkorsi.
Miksi aina täytyy olla joko kiihkeä uskis tai kyseenalaistaa kaikki. Ihan hyvin ap vois vaikka käydäkin jossain helarien kerhossa, jos siitä vaikka oliskin jotain apua? Väliäkö sillä, uskooko vaiko eikö, jos on onnellinen?
Itsekin ajattelin joskus noin, että mikä siinä on että jos elämässä asiat ahdistaa niin miksi ei voi vain myydä kaikkea ja lähteä vaikka Etelä-Amerikkaan. Kunnes itse sairastuin masennukseen, pelkäsin että päätän päiväni ja elämä oli vain musta aukko. Silloin ymmärsin, että MASENTUNUT IHMINEN EI NÄE VAIHTOEHTOJA. Se on se suurin ongelma, ei ole mitään sellaista vain taivas on rajana -meininkiä, vaan kaikki on pimeää. Ei ole voimia tehdä mitään, varsinkaan myydä niitä tavaroita ja lähteä. Ja ei se mitään ratkaisisi, koska ongelma on korvien välissä. Mutta ap:n kannattaisi nyt muistaa, että tuo ajatus että päätän päiväni koska elämässä ei ole mitään elämisen arvoista on sairaan mielen tuottama ajatus, samalla tavalla kuin anorektikon mieli vääristää peilikuvan niin masentuneen mieli vääristää sen miltä maailma, elämä ja minäkuva näyttää. Apua kannattaa hakea, ahdistus- tai masennuslääkkeitä jos ne ovat tarpeen, ja terapiaa. Nyt on ehkä vaikea sitä uskoa, mutta jonakin päivänä asiat ihan oikeasti voivat taas olla hyvin, pystyt nauttimaan elämästä ja aurinko paistaa taas!
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.04.2014 klo 08:24"]
Masentunut ihminen ei sitten kait näe niitä vaihtoehtoja, vaikka todellisuudessahan niitä on kuinka paljon. Olen myös lähes satavarma, että yleisin syy masennuksen taustalla on totaalisen paska kunto ja vitamiininien sekä hivenaineiden saanti, jota sitten lääkärit yrittävät korjata masennuslääkkeillä, kun eivät voi K-kaupan ostoslistaa kirjoittaa eikä tuo laiska paska viitisi tehdä mitään kuntonsa eteen. Menee ja tappaa itsensä ennemmin. Tajuaisi edes ottaa 30mg sinkkiä, kesäkuuhun asti 50mikrogrammaa D-vitamiinia, vahvan B-vitamiini pillerin, 350mg magnesiumia, pari kalanmaksaöljypilleriä ja sitten vittu lenkkarit jalkaan sekä ulos lenkille. Mutta ei viitsi, hauskempi löhötä tietsikan ääressä ja itkeä vauva-palstalle sitä, kun sisälle aurinko ei paista, kropan D-vitamiinivarastot loppu ja elimistö tekee kuolemaa jo ennenkuin looseri löytää itselleen narua. Ja on vieläpä niin päkkipää, ettei usko tätäkään neuvoa, pelkää omaa kuvaansakin ja kuvittelee tietävänsä kaiken, vaikka todellisuudessa kannattaisi uskoa, kun mun vintti ei ole ajanut mua tuohon tilaan ja toimii helvetin hienosti.
[/quote]
Olet idiootti.
[/quote]
Olen ehkä idiootti, mutta mulla on tästä poppoosta ainoat ja taatusti toimivat neuvot. Meinaan, että jos harkitsee itsensä tappamista, niin moni asia on sitä ennen mennyt totaalisen vituiksi ja niistä tärkein on saada kropan elinvoimaisuus takaisin eikä se onnistu silkkihansikkain ja rukoilemalla tai sitten teidän fysiikan kirjoissa lukee eri tavalla kuin mun. Se kroppa vaan tarvitsee oikeita ravintoaineita uudistuakseen ja mikäli yksikin hivenaine/vitamiini loppuu, käy samalla tavalla kuin autolle, josta öljy on loppu. Moottori leikkaa kiinni ennemmin tai myöhemmin, mutta sitä ennen tehot katoaa kuten on käynyt myös ap:lle.
Että, jos mä yritän häntä auttaa, vaikkakin sä et siitä tykkää, niin tuskin itsaria hautova mun vittuilu pelottaa, mutta saattaa alkaa miettiä, että mitä jos olenkin oikeassa ja kelaa taaksepäin onko milloin viimeksi syönyt vitamiineja, hivenaineita ja alkaa hiffata enemmän kuin sä.