Lue keskustelun säännöt.
Luulin ennen, että vihaan äitiyttä...
15.03.2014 |
..kunnes kuopus syntyi, ja pääsin kokemaan miten ihanaa ja palkitsevaa äitiys voikaan olla. :) Tänään mönki syliini halaamaan, vaikka ei ole vielä vuodenkaan ikäinen. Kutsuu minua myös, hymyilee ja kikattaa, uskoo kun kiellän (toki testaa, katsoo reaktiotani), pitää hassuttelusta.
Esikoiseni on autistinen ja vuosia syytin itseäni, kuten minuakin syytettiin milloin vuorovaikutuksen puutteesta, milloin tunnekylmyydestä tai mahdollisista hylkäämiskokemuksista, joita ei todellisuudessa koskaan tapahtunut. On ihana huomata, että ehkä vika kaikkeen ei olekaan minussa, molemmat lapset kuitenkin kasvatettu samalla tavalla ja heitä hellitty paljon!
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin aikaisemmin ettei minustakaan olisi äidiksi :) halusin kovasti lapsia aina mutten ollut varma onko minusta hyvä äiti... kunnes meiile syntyi tytär ja kahden vuoden päästä toinen tytär.
On ihana tunne! Ikinä en vaihtaisi! Voin sanoa että kaikki meidän lapsemme on samanarvoisia. Joillakin on autistinen lapsi, joillakin lapsilla on down syndrooma syntymästä joillakin voi olla muuta, loppujen lopuksi meidän kaikki lapsemme ovat erityisiä ja ainutlaatuisia! Ja ne joilla on omat näkemyksensä kasvatuksesta tai ennakkoluuloja asioista voivat tunkea ne, niinkuin mummini sanoo - sinne minne perhoset ei lennä!