Älä koskaan ota yrittäjämiestä

Mun mies on yrittäjä. Ollut kauan eli jo silloin, kun tapasimme. On aikaa perheelleen eli minulle. Meillä on aikaa toisillemme.

Ei kaikki ole samanlaisia ja samassa tilanteessa.

t. Yrittäjä itsekin + puoliso yrittäjä

Olipas taas yleistys. Jos lähden samantasoiseen yleistämiseen, niin Bill Gates oli yrittäjä, Mark Zuckerberg (kirjoitetaanko se noin?), Donald Trump, Risto Siilasmaa, Rovion perustajat jnejne...

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten ihmeessä tästä selviää? -Ap

Ota rikas taksiyrittäjä !

Yrittäjät on parhaita. Siis ne jotka osaa järjestää asiansa ja priotisoida.

Tääkin niin riippuu, että millainen yrittäjä.

Olen itse yrittäjä, minun alalllani ei ollut valmistuttuani paljon muita vaihtoehtoja jos töitä halusi tehdä. Otin riskin ja en kadu sitä kymmenenkään vuoden jälkeen.

Aikaa löytyy perheelle paljon paremmin, kuin jos en olisi yrittäjä. Lapsia ei ollut pakko laittaa päivähoitoon niin pieninä, kun pystyin tekemään paljon duunia kotoa ja priorisoimaan ajankäytön.

Mutta tiedän kyllä pariskuntia, jotka ovat eronneet ja sanovat yrityksen imeneen kaikki mehut puolisosta ja siten kuivattanut koko liiton.

Mulla ei ole ihan samanlaista kokemusta ap kuin sulla, mutta mulla on kokemusta siitä kuinka miehen työ oli niin raskasta, että perheen hyvinvoinnin kannalta oli pakko miehen vaihtaa työpaikkaa. Meillä oli silloin esikoinen vauvaiässä ja mieheni teki kolmivuorotyötä, joka oli niin fyysisesti kuin henkisesti tosi raskasta. Hänelle ei tuo rytmin vaihtuminen sopinut ollenkaan, oli jatkuvasti väsynyt ja ärtynyt. Todellisuudessa hän oli joko töissä tai jos oli kotona niin nukkui oli sitten aamu, ilta, päivä tai yö. Koko kodin pyöritys jäi mun harteille ja mihinkään en voinut enää kysyä apua ilman että mies suuttuisi ja ärähtelisi vásymykseltään.

Jos valitin, että työt olivat muuttaneet hänet huonompaan suuntaan, niin mieheni suuttui, koska koki että hän on yrittänyt parhaansa tehdä leipänsä perheen eteen ja nyt minä vielä kehtaan arvostella. 

Meille sitten kävi niin, että yksi meidän sukulainen tuli jeesaamaan meillä kotona vauvan kanssa kun munkin oli pakko välistä hoitaa omaa yritystä ja tämä ulkopuolinen sukulainen sitten sanoi, että huomaa että meillä on tosi hälyttävä tilanne kotona, patisti menemään terapeutille. Jotenki tää ulkopuolisen kehoitus sai myös mieheni uskomaan, että kaikki ei ole hyvin ja terapeutille mentyä asiat alkoi kirkastua. Mieheni vaihtoi lopulta työpaikkaa ja normaalit työajat takasivat enemmän aikaa ja energiaa touhuta kotona ja perheenkin kanssa.

Ap..kaikkia yrittäjiä ei uhkaa konkurssi ja jättivelat.... meillä mies yrittäjä ja ihan hyvin porskuttaa. ..

Samaa se on meilläkin. Välillä on konkurssin uhkaa, mutta sen kanssa oppii elämään. Mies tuo meille leivän pöytään isolla palkallaan ja tekee työkseen mitä rakastaa. En minä miestäni vankilassa halua pitää.