Lue keskustelun säännöt.
Voi helvetti sentään. Tehdäkö väärin ja tuntea elävänsä, vai
19.04.2014 |
tehdäkö oikein, ja tuntea samalla kuolevansa pystyyn niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Mä en todellakaan tiedä. Ja kummatkin vaihtoehdot kuulostaa surkeilta. Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaisi surkealta vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta sitten se saattaisi olla todella surkeaa.. jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa surkealta heti. Mutta en tiedä, voiko se yltyä niin pahaksi surkeaksi kuin ekan vaihtoehdon surkeus. Tai ainakin sen surkeus kohdistuisi vain minuun, ei muihin.
Oikein tekeminen tuottaisi luultavasti sellaisen "olen hyvä ihminen eikä minun tarvitse pelätä mitään" olon, mutta samalla pirun tylsän ja sellaisen pystyynkuolleen olotilan, ja samalla sinetöisin kohtaloni siitä, että en enää koskaan tunne intohimoa enkä saa elämässäni "kiksejä" mistään (joo turha tulla selittelemään että hanki uusi harrastus, ei paraskaan harrastus tuo samanlaista kiksiä, ainakaan mulle, valitettavasti). Elämäni tulisi siis olemaan ns. hyvää ja kunnollista, mutta samalla todella, todella tylsää ja harmaata arkea, johon kuristuisin pikkuhiljaa hävittämällä naiseuteni, rohkeuden ja leikkimielisyyteni. Hyvällä omallatunnolla sitten toki.
Väärin tekeminen antaisi kunnon adrenaliini/endorfiini/mitäikinä -ryöppyjä arjen keskelle, pilkettä silmäkulmaan ja tunteen jännittävästä elämästä.. mutta sitten luultavasti myös ainakin ajoittaista omatunnon soimaamista ja pahimmassa tapauksessa pilaisi tai ainakin aiheuttaisi syviä haavoja useammallekin ihmiselle.
Mä tiedän, että täällä nyt huudellaan kepeästi toinen toista ja toinen toista, mutta tässä ollaan nyt oikeasti aika perustavanlaatuisen asian edessä. Ratkaisu muuttaa mun elämää oleellisesti suuntaan tai toiseen, oli se sitten kumpi tahansa.
Ja mä en kertakaikkiaan osaa nyt sanoa yhtään, kumman ratkaisun tekijäksi musta on.
Kommentit (24)
Olisit valinnut oikein ekalla kerralla. Kyllä se toinen vaihtoehtokin muuttuu harmaaksi ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat siis kiksejä salasuhteista, valloituksista ja kielletystä seksistä. Ja sitten välillä omatunto soimaa, masentaa ja pelkäät menettäväsi perheesi. Narsisti kaipaa jatkuvaa ihailua valloitusten muodossa. Ettei vain...
Jos tämä on joku parisuhdeasia, niin kuulostat sellaiselta ihmiseltä, joka ei koskaan pysty sitoutumaan ja olemaan onnellinen pitkäaikaisessa yksiavioisessa parisuhteessa, tai varsinkaan tekemään ketään onnelliseksi. Jossain vaiheessa tulee aina se vaihe, että tunnet kuolevasi pystyyn.
Ja kuulostaa tosiaan myös aika narsistimaiselta.
Jos kysyt, että tehdäkö oikein vai väärin, niin vastaus on helppo: tee oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intohimo on hetken huumaa. Pettämisellä tuppaa usein olemaan ikäviä seurauksia. Jos ei sinulle niin ainankin sille petetylle osapuolelle.
Miksi et eroa, jos elämäsi on kurjaa? Miksi loukata toista pettämällä?
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:19"]
Saat siis kiksejä salasuhteista, valloituksista ja kielletystä seksistä. Ja sitten välillä omatunto soimaa, masentaa ja pelkäät menettäväsi perheesi. Narsisti kaipaa jatkuvaa ihailua valloitusten muodossa. Ettei vain...
[/quote]
Salasuhteista ja valloituksista kyllä. Seksiä ei ole ollut, vielä. Olisi voinut olla, mutta en ole antanut asioiden mennä niin pitkälle. On kyllä kiinnostanut, ja kiinnostaa edelleen (ainakin ajatuksen tasolla), ei sillä.
Kyllä, pelkään menettäväni perheeni. Tai oikeastaan pelkään sitä, että mitä mies voisi tehdä (uhkaili kerran hirttävänsä itsensä, kun oli puhetta muusta syystä eroamisesta). Ja pelkään sitä, että kiinnijäätyäni hän purkaisi kiukkuaan lapsiin, ei fyysisesti, mutta on paha suustaan eikä useinkaan kykene hallitsemaan itseään. Tietysti pelkään myös sitä häpeää, mikä koituisi, kun mieheni kertoisi tekosistani sukulaisille ja ystävilleni, jotka pitävät minua kunnollisena. Ja hieman pelkään myös sitä, mitä mieheni minulle tekisi, jos saisi tietää. Mutta tätä viimeisintä en pelkää mitenkään aktiivisesti.
Myönnän sen, että tällainen saattaa olla narsistinen piirre minussa, mutta narsisti en kyllä ole, olen oikeasti hyvinkin empaattinen ja välittävä ihminen (joo tiedän, varmasti uskotte...). Kaukana täydellisestä, mutta kukapa meistä sellainen olisikaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsisin elämääni jotain muuta uutta.Esim.joku uusi harrastus tms.Usko vaan se toinen ihminen ei tuo sulle onnea.Ainakaan pysyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:41"]Etsisin elämääni jotain muuta uutta.Esim.joku uusi harrastus tms.Usko vaan se toinen ihminen ei tuo sulle onnea.Ainakaan pysyvää.
[/quote]Sorry,olit sanonu et ei uutta harrastusta..mutta.....
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:43"][quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:41"]Etsisin elämääni jotain muuta uutta.Esim.joku uusi harrastus tms.Usko vaan se toinen ihminen ei tuo sulle onnea.Ainakaan pysyvää.
[/quote]Sorry,olit sanonu et ei uutta harrastusta..mutta.....
[/quote]Harrastus kantaa pidemmälle.Kiksit vaan hetken nautinto,ohimenevä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos avioliittosi on noin huono, eroa, kyllä siitä selviää puolet naimisiin menneistä, miksi et sinäkin.
Pettämisessä ei ole mitään järkeä. Ja en usko että vaikka eroaisit ja menisit jonkun jännittävän kanssa naimisiin, että se olisi jännittävää koko loppuelämän, arki on kaikilla ihmisillä.
No, ensinnäkään en olisi päivääkään miehen kanssa joka kiristäisi mua hirttäytymisellä. Hän on sairas. Tavalla tai toisella. Toiseksi, tultuni ekä petetyksi että pettäneeni itse aikoinani sanon että jo haluat ELÄMÄN, et ryhdy mihinkään typerään pettämisleikkiin. Jos se mitä kaipaat etkä suhteestasi saa on niin tärkeää että pettäisit sen vuoksi, eroa ja elä rehellisesti kuten olet. Pettäminen on idoottien hommaa ja pilaa lastes lapsuuden. Jos et kykene ottamaan vastuuta itsestäsi ja tunteitasi niin tyydy siihen nykyiseen. Läheisriippuvaiselle pettäminen ei kuitenkaan tuo mitään ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin valitsisin tehdä oikein ja elää todella tylsää ja tasaista elämää loppuelämäni. Mä rakastan tasaista ja tylsää loppuelämää! Mutta toisaalta kun sun valinnat on selkeästi valintoja miessuhteissa, niin en ehkä ota kantaa. Olen kurkkuani myöten täynnä parisuhteita ja ihanteellisin tilanne olisi elää loppuelämä kokonaan ilman miestä. Olla rauhassa tasapaksussa maailmassa, aah.
Ehkä tarvitsette rohkeutta, rehellisyyttä ja avoimuutta esim. pariterapiaan menemiseksi? Ehkä omiin asenteisiin ja motiiveihin tutustuminen ulkopuolisen ihmisen kanssa voisi vapauttaa sinua noista kahdesta vaihtoehdosta, joissa tunnut nyt olevan vähän jumissa :) Ilmaista ja laadukasta pariterapiaa jne. täältä: http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI
Voi ei, ihan kun lukisi omia ajatuksiani. :(
Minullakin on paljon syitä, miksi en voisi erota nykyisestäni. Talous, lapsi ja lainat jne.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:13"]
Väärin tekeminen antaisi kunnon adrenaliini/endorfiini/mitäikinä -ryöppyjä arjen keskelle, pilkettä silmäkulmaan ja tunteen jännittävästä elämästä.. mutta sitten luultavasti myös ainakin ajoittaista omatunnon soimaamista ja pahimmassa tapauksessa pilaisi tai ainakin aiheuttaisi syviä haavoja useammallekin ihmiselle.
[/quote]
Haluaisin rohkaista sinua, että varmasti on olemassa joku muukin vaihtoehto kuin "väärin tekeminen" (kuten itsekin kirjoitat), jotta voisit tuntea eläväsi naisena ja ylipäätänsäkin. Asiat voivat muuttua parempaan suuntaan, vaikka nyt ei siltä vielä näyttäisikään! Mitä jos tekisit oikeasti päätöksen ja mielessäsi sulkisit sen väärin tekemisen vaihtoehdon, koska selvästi näet vakavat seuraukset jo etukäteen. Paremmat vaihtoehdot ehkä hyvinkin alkaisivat silloin "versoa" mielessäsi ja elämässäsi :) Ehkä sinun täytyy vain tehdä tilaa niille väärin tekemistä paremmille vaihtoehdoille. Olet ajatuksissani ja toivon sinulle voimaa tehdä oikein! Ja jos se ei sinua loukkaa, niin rukoilen myös puolestasi.
"HILLITSE HIMOSI, HALLITSE HALUSI / HETKEN HURMIO VOI OLLA TULEVAISUUDEN TURMIO."
Vanha runo tai vastaava, mutta kuinka viisas!
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 21:13"]
Elämäni tulisi siis olemaan ns. hyvää ja kunnollista, mutta samalla todella, todella tylsää ja harmaata arkea, johon kuristuisin pikkuhiljaa hävittämällä naiseuteni, rohkeuden ja leikkimielisyyteni. Hyvällä omallatunnolla sitten toki.
Väärin tekeminen antaisi kunnon adrenaliini/endorfiini/mitäikinä -ryöppyjä arjen keskelle, pilkettä silmäkulmaan ja tunteen jännittävästä elämästä..
[/quote]
Ehkä sinulle on olemassa kolmaskin vaihtoehto noiden kahden lisäksi! Ja haluatko todella, syvällä sisimmässäsi, saada "adrenaliiniryöpyistä" tai väärin tekemisestä sisältöä arkeesi ja elämääsi? Miltä tuntuisi luottaa siihen, että olet jokainen ihminen, myös sinä, on niin arvokas, että ansaitsee jotakin kestävämpää ja parempaa elämän ja arjen sisällöksi? Saanko ehdottaa; mieti hetki tai pidemmän aikaa, että mitä sydämessäsi todella tarvitset - ei siis vain fyysisesti, vaan sisäisesti. Mitä sisimpäsi kaipaa? Jätän sinulle oheisen pienen videon, joka kertoo tyydyttävästä ja kaikkein kestävimmästä rakkaudesta. Ehkä se vastaa kaipuuseesi jollakin tavalla :) http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
http://www.healingrooms.fi/?sid=118
Ap, kysy mieheltäsi ja lapsiltasi, mitä mieltä he ovat.