Paljonko leikit taaperosi kanssa?
Vähän syyllinen olo, kun en kokoajan jaksa olla leikkimässä, mutta toisaalta hän ei oikein viihdy yksinkään. Mites teillä?
Kommentit (6)
Otan lapsen mukaan päivän toimiin tai juttelen hänelle kotitöitä tehdessä. Minun mielestäni myös ihan vaan lapsen kanssa oleminen on arvokasta aikaa. Ei tarvitse pakotetusti leikkiä, jos se ei tunnu luontevalta. Varmaan tämäkin helpottuu ajan myötä, kun lapsi kasvaa ja pyytää itse leikkiseuraa.
Mietin juuri tänään samaa. Oon tosi laiska leikkimään enkä ole luonteeltanikaan sen tyyppinen. Monasti kerhoissa, leikkikentällä jne missä näkee paljon muita äitejä lapsineen, huomaa miten jotkut äidit jaksaa ihan hirveästi seurustella lapsensa kanssa.. Mulle pahinta 'pakkopullaa' on ulkoilut, se jatkuva keinuttaminen ja liukumäessa vahtiminen ja perään katsominen... Yyyyh! Ja joo, tästä huolimatta rakastan lastani yli kaiken. Kyllä myös leikin hänen kanssaan, mutta tietyt asiat tökkii. Luulen kyllä, että tämä johtuu osittain siitä että olen kotiäitinä ja olen lapsen kanssa niin paljon. Jos oltaisiin enemmän erossa, olisi varmaan erilaista.
Minäkin välillä tunnen huonoa omatuntoa siitä, että en leiki kovin paljoa lapseni kanssa. Toisaalta tiedostan myös, että tämä on lapsikeskeisen ajan first world problem. Harvalla kehitysmaan asukkaalla on mahdollisuus leikkiä koko päivää, vaan on pakko tehdä töitä. Ja on minunkin pakko pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa. Lapsi osallistuu näihin hommiin ja puuhailemme paljon muutenkin yhdessä: leivomme, maalaamme, ulkoilemme, käymme kerhoissa jne. Pikkuautoilla en jaksa ajella tuntitolkulla ja se on minusta ihan ok.
Minun lapsi viihtyy aika hyvin itsekseen jos on mieleistä tekemistä. Jos tiskaan tai kokkaan, niin saa katsoa tietokoneelta lastenohjelmia tai kuunnella lastenlauluja. Tykkää niistä tosi paljon. Välillä mennään ulos puistoihin. Se ei ole ihan jokapäiväistä eli olen laiska ulkoilija. Välillä mennään kuntosalille (lapsi parkkiin) tai vien lapsen kerhoon pariksi tunniksi. Eli vähän olen ulkoistanut tuota leikittämistä. En tiedä mitä muut ajattelevat, mutta mielestäni tämä on tarpeeksi parivuotiaalle ja oikeastaan aika paljon erilaista toimintaa.
Kotona hoidan kaksi vuotiasta. Häntäluu on kipeänä lattialla istumisesta:/ Rakennetaan Duploilla, leikitään pikkueläimillä ja kasataan palapelejä. Välillä rakennetaan maja. Kirjoja ja lehtiä selataan pitkin päivää.
Ulkoillaan n. 1,5h päivässä (kesällä enemmän). Osa ulkoiluajasta leikitään, toisinaan tenava istuu rattaissa ja tehdään pieni lenkki. Lisäksi yritetään harjoitella sormiväreillä maalaamista ja puuväreillä piirtämistä. Välillä laulan lapselle tai tanssitaan lastenlaulu cd:n soidessa. Osa kotiaskareista tehdään yhdessä mm.pyykkihuolto. Ruokaa tehdessäni lapsi katsoo sitten monesti tallennettuja lastenohjelmia tai katselee kirjoja itsekseen. Kaksi kertaa viikossa käydään ohjatuissa harrasteissa.
Olen puolet viikosta käytännössä yh, koska mieheni on keikkatyössä. Ja voin sanoa, että kun lapsi käy illalla yhdeksän kieppeillä yöunille olen ihan poikki! Mutta tämähän on nyt mun "työtä" ja loppu aikanaan...luojan kiitos!
En paljoa leikkinyt mutta luin paljon satuja.