Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä naisilla esikoisen jälkeen...
27.03.2014 |
Niin eli ensin tuo avopuoliso roikkunu aina sylissä hakenu huomiota, mutta esikoisen jälkeen kaikki on kääntynyt päälaelleen, himoitsen ja olin pakahtua rakkauteen kun näin miten hyvä äiti hän on ja olen yhtäkkiä olen se joka haluaa enemmän huomiota...
Käyn töissä, hoidan lasta herättyäni ja annan omaa aikaa avopuolisolle mutta iltaisin kun vauva nukkuu ollaan vaan sohvalla ja avopuoliso tuntuu lukevan ennemmin av palstaa kuin tulevan syliin hipsutukseen, ja tuntuu vihoittelevan jostain leivänmuruista jos niitä sattuu vaikka yövuoron jälkeen jäämään pöydälle laitan yleensä ruuan ja teen jääkaappiin varastoon että pääsisi helpommalla vauvan kanssa kun olen töissä/nukun. No kuiteski onko tämä joku yleinen vaihe? Vai pysyvä ole tila tuolta puolelta? En oikeen tiedä miten tästä jaksais eteen päin, mieltä lohduttaa vain se että eka vuosi on se vaikein ja koitan jaksaa siihen asti? Vauva nyt neljä kuukautta vanha ja tuntuu että tuolta on unohdettu että suhteessakin pitäisi vielä jotain ettei kavereiksi vaan ruveta jolla vauva?
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 21:42"]Imettääkö? Itellä ainaki halut vähentyny olemattomiin ja varmaankin just tuon imetyksen takia.. Mutta uskoisin että kun vauva alkaa olla isompi niin alat sitten sitä homiota saamaan enempi :)
[/quote]Imettää, tuli ehkä vähä yllätyksenä tämä muutos ei nyt että aina ennen oltais syleilyssä oltu mutta nyt olen vähä ku ilmaa melkee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äideistä yleensä en sano mitään. Mutta tunnistan haluttomuuden omalta kohdaltani.
Ajattelepa asiaa niin, että koko päivän olet olemassa vain toista (vauvaa) varten, vastaat jokaiseen inahdukseen, huutoon, palvelet ja passaat. Vauvan nukkuessa sitten yrität suoriutua niistä kotitöistä, on pyykkiä, roskia, pöytäkin pyyhkimättä... Sitten tulee ilta, vauva nukahtaa, kotityöt on tehty ja olisi sitä aikaa olla sinä eikä vain äiti. Mutta kas, toinen aikuinen aloittaa oman vaatimuslistansa, tule syliin, halaa, silittäisit nyt edes vähän, mä haluun sua. Jos sä olet päivät vain äiti lapsen tarpeille ja illat ja yöt vain vaimo miehen tarpeille, niin koska sä oot sä sun tarpeille?
Naisista yleensä en sano mitään, mutta mulla näin. Jos saan aikaa itselleni ja omille jutuilleni myös jaksan olla parempi äiti ja parempi vaimo, mutta vain toisten tarpeiden täyttäminen vie kyllä kaikki halut.
-äitix5
Äideistä yleensä en sano mitään. Mutta tunnistan haluttomuuden omalta kohdaltani.
Ajattelepa asiaa niin, että koko päivän olet olemassa vain toista (vauvaa) varten, vastaat jokaiseen inahdukseen, huutoon, palvelet ja passaat. Vauvan nukkuessa sitten yrität suoriutua niistä kotitöistä, on pyykkiä, roskia, pöytäkin pyyhkimättä... Sitten tulee ilta, vauva nukahtaa, kotityöt on tehty ja olisi sitä aikaa olla sinä eikä vain äiti. Mutta kas, toinen aikuinen aloittaa oman vaatimuslistansa, tule syliin, halaa, silittäisit nyt edes vähän, mä haluun sua. Jos sä olet päivät vain äiti lapsen tarpeille ja illat ja yöt vain vaimo miehen tarpeille, niin koska sä oot sä sun tarpeille?
Naisista yleensä en sano mitään, mutta mulla näin. Jos saan aikaa itselleni ja omille jutuilleni myös jaksan olla parempi äiti ja parempi vaimo, mutta vain toisten tarpeiden täyttäminen vie kyllä kaikki halut.
-äitix5
Koita kestää :) se on ohimenevää, muistat vaan vaimolle antaa omaakin aikaa aina välillä niin arvostaa sinua huomattavasti taas kun hormonimylläkkä menee ohi. Synnytyksen jälkeen hormonit heittää häränpyllyä niin että äiti keskittyy vaan siihen vauvaan (luonto hoitaa että jälkeläiset selviää). Esikoisen saaminen on myös iso mullistus elämässä ja täysin toisen tarpeille eläminen on henkisesti raskasta joten kun sitä omaa aikaa on, tulee off nappula päälle eikä jaksa enää keskittyä mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ainakin oli pieniä vaikeuksia olla lähellä toista, kun vauva oli pieni. Vauvan kanssa ollaan koko ajan lähekkäin vuorokauden ympäri ja valmiina vastaamaan tarpeisiin koko ajan. Hetken kun saa olla rauhassa vauvalta, niin ei millään jaksaisi alkaa huomioimaan sitä miestä siinä. Onneksi tämäkin on ohimenevä vaihe ja pikkuhiljaa helpottaa.
Kuulostat kyllä fiksulta ja ihanalta mieheltä. Kärsivällisyyttä vaan tarvitaan ja jatka samaan malliin. Vaimon hormonihuurut helpottaa vähitellen.
Onko yöunet vähissä?
Mä oon ainakin kuin myrkyn niellyt väsyneenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 lasta olen pyöräyttänyt ja haluttomuus on ihan ymmärrettävää mutta minä vinkkaisin TEITÄ puhumaan tunteistanne. Ei syyllistäen miksi toinen ei ole jonkunlainen tai tee jotain vaan voisi lähestyä omia tarpeinaan mitä ne on: omia tarpeita. ;)
Sinulla on omat tarpeet ja naisella omansa. Jotenkin ne tarttee saada kohtaamaan niin että molemmat nauttisitte ELÄMÄSTÄ.
Olen itse kotona hoitamassa lapsia, ei tätä kenenkään tarvitse kehua. Ruokaa laittaa ja pyykkiä pesisi vaikka kävisi itsekin töissä. Nyt aikaa siihen on 8, no 9 h enempi. Minusta se lähinnä passivoittaa.. Siitä se "rankkuus" tulee, ei siitä että teen pyykit ja imetän lasta jos noin on niin arkeaan ei osaa sitten järjestää, neuvolasta voi tähän pyytää apua ja käsittääkseni tuo "kädettömyys" on melko yleistä uusilla vanhemmilla, johtunee siitä ettei kotoa ole opetettu kotitöitä hallitsemaan.
Mutta jos taas palataan siihen minkälaista arki on niin kyllä siihen pitää havahtua jos kumppanin jaksaminen huolettaa. Paljonko teillä on yhteisiä asioita? Harrastuksia, teette ruokaa yhdessä, passaat toiselle iltateen? Tälläisiä lähentäviä asioita ja joista osoittaa melko simppelisti että välittää ja kunnioitta toista ja tätä on mukava helliä.
Rahaa tähän kaikkeen ei kuulu polttaa. Menette kävelylle illalla yhdessä tai peset keittiön iltapalan jälkeen, hierot niskaa (äläkä kaikkea kosketusta liitä seksiin).
Seksiä voi piristää tai varaat hotellihuoneen ihan nukkumiseen ja rauhoittumiseen kun mummo hoitaa lasta yön.
Ole kiinnostunut kumppanista ja ole läsnä.
Tulevaisuutta kannattaa suunnitella ja tehdä asioita parina. Vanhempia olette kokoajan ja varmasti isänäkin jaat arjen asioita? Mutta väärin sekin on jos isä käy töissä ja tulee kotiin hoitamaan lapsiaan/kotia, vai miten käsitellään kotona sitä kun isä väsyy ja ainoa mitä nainen tekee on rintaruokinta lapselle?
Ei me voida tulla sanomaan miten teidän kuuluu suhteessa olla ja toimia, parisuhde voi päättyä niin ettei toinen enää kestä arkea yhdessä. Joten kiinnostusta siihen kumppaniin mutta AINA pitää muistaa että sinullakin on omat tunteet ja halut, niiden pitää kohdata tai ainakin tehdä sopivia kompromisseja ja luovutuksia niin että toinen tietää että joustaa aina ja jatkuvasti.
Jos molempia kiinnostaa miten kumppani voi ja jaksaa ja tahdotaan toisen parasta niin asiat pitäisi olla hyvin.
Koska kyllä elämä viidenkin lapsen kanssa kotona on vaan ihanaa! Ei parisuhde ole, se pitää kokoajan huoltaa. Olet vanhempi lapselle mutta kumppani sille rakkaallesi. Jos olette vain vanhempia niin mitä teillä on kun lapset kasva ja olette hukanneet yhteisen langan?
Onneksi minä en paaponut ja palvonut miestä ennen lasta, en ollut mikään aina valmis seksilelu vaan aikuinen nainen. Siksi mies ei oleta, että olisin vauvan saatuani hänen käytössään kuten ennen lapsen syntymää. Emme roiku toisissamme ja se on nähtävästi taannut meille aika kivan liiton, missä minun ei tarvitse olettaa, että tehtäväni on miellyttää kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan tavallista. Ja menee kyllä ohi. Kyllä mullakin oli se ekat puoli vuotta sellaista että en oikeastaan pystynyt keskittymään muuhun kuin lapseen, en mieheenkään. Siihen vaikuttaa moni asia: huonot yöunet, symbioosintunne lapsen kanssa, imetys vei seksuaaliset halut... Jotenkin sitä vaan ainakin minä olen ollut aina jonkin aikaa lapsen syntymän jälkeen sen lapsen kanssa kaksistaan ihan omassa maailmassani. Onneksi mieheni on sen ymmärtänyt hyvin ja jaksanut odottaa toisenlaisia aikoja :)
meillä on miehen kanssa yhteiset hellittelyhetket harventuneet myös, mutta se ei haittaa koska näin on kummallakin. luulen että johtuu siitä että lapsi täyttää nyt molempien halintarpeen joten puolison hellimiseen ei ole enää samaa tarvetta kummallakaan.
kuulostat kaipaavan enemmän hellyyttä kuin itse seksiä. jos näin on niin vietä enemmän aikaa vauvan kanssa. ota hänet viereesi iltaunille tai kainaloon tv:n ääreen. tai laita vauva rintareppuun omien tekemistesi ajaksi. eli ole vapaat vauvan lähellä aina kun hän ei ole nälkäinen. näin halintarpeesi on lähempänä vaimoasi ja olette molemmat tyytyväisempiä.
Imettääkö? Itellä ainaki halut vähentyny olemattomiin ja varmaankin just tuon imetyksen takia.. Mutta uskoisin että kun vauva alkaa olla isompi niin alat sitten sitä homiota saamaan enempi :)