Olen 18v ja synnytän ensikuussa esikoiseni. Haluatko kysyä jotain? C:
Lapsen laskettuaika 21.4.2014.
Sukupuolelta pitäisi poika olla tulossa.
Miehen kanssa en oo enää yhdessä, mutta lapsen isä on siis nyt 21-vuotias.
Itse olen ainut lapsi, mikä saattoi ajaa myös siihen että halusin oman lapsen näin nuorena koska olin toivonut aina siskoa tai veljeä mutta en sitä saanut ja oma luonteeni on myös hyvin äidillinen ja lapsirakas.
Oma äitini on tällä hetkellä 51v kun hänestä tulee mummi ja isä täyttää elokuussa kanssa 51v kun hänestä tulee ukki. Omat vanhempani ovat edelleen yhdessä.
Toista lasta haaveilen vasta alkavani yrittämään 26-vuotiaana, jos elämäntilanteeni on sellainen että siihen sopii lapsi ja muutenkin kun ikä alkaa kääntyä 30v puolelle. Kolmannen haluaisin äidin ikäisenä ja neljännen ehkä vielä 40-vuotiaana ja sitten en enää lapsia tekisi. Mutta voi olla, että tyydyn kahteenkin lapseen ja en enää sen 27-vuoden jälkeen lapsia hankkisi. Tälläset haaveet mulla. :)
Kommentit (52)
Onko sinulla tukijoukko ympärilläsi, joka pystyy auttamaan?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:11"]
Kiinostaa ku kilo paskaa sie ja siun äpärä.
[/quote]
No pakkohan sua on jollain tavalla kiinostaa, koska sä kommentoitkin tähän?
Jos et ois avannu ees koko keskusteluu tai kommannu mitään, se ois sitä et sua ei kiinostais...
Joten sua kiinosti vaan kommentoida idioottimaisesti.
Idiootti.
:)
Älä lähde noihin huutelijoiden viesteihin mukaan. Keskity vaan tavallisiin viesteihin.
Pelkäätkö, että alapääsi repsahtaa? Vai uskotko jumpan voimaan? Itselläni ei ole vielä lapsia, vaikka 5 vuotta sinua vanhempi olenkin, raskaana 5 kuulla. Itseäni synnytys ja sen seuraukset vähän hirvittävät. Nyt aina miehet ovat kehuneet tiukkuuttani ja luultavasti lapsen jälkeen se on mennyttä :(
Joko sinulla on tarvikkeet lapselle valmiina?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:14"]
Onko sinulla tukijoukko ympärilläsi, joka pystyy auttamaan?
[/quote]
Kyllä. :) omat vanhempani odottavat ihan mielellään isovanhemmuutta ja auttavat varmasti kaikessa missä tarvitsee. Sellaiset lähtökohdat pitäisi olla kaikilla ja hyvät välit perheensä kanssa, mutta harmi ettei niin ole. Mutta mä uskon että pärjään vauvan kanssa ihan hyvin itsekin, jopa ehkä paremmin kun ei oo isä kuvioissa koska se on nyt vähän sellanen sekopää-alkoholisti-sekakäyttäjä paska jo nuorella iällä, niin ihan mielellään pärjäillään pojan kanssa kahdestaan. :) eipähän pääse omasta pojastaan leipomaan samanlaista, rikollista ja päihdeongelmaista.
Kyseessä kun on kuitenkin mun nuoren iän takia esikoinen niin ei mulla silleen oo hajua lapsen hoidosta kuitenkaan, joten on hyvä kun äiti on auttamassa. Mutta niin on kaikki muutkin joskus tässä pisteessä olleet ja etenkin jos ei oo ollu ees sisaruksia mitä hoitaa tai vahtia niin se tilanne on pikkusen pahempi.. mutta olen kyllä ollut lapsiin sillä tavalla kosketuksissa että olen hoitanut tuttava perheen lapsia. :)
Miksi kysyt mielipiteitä täällä? Etkö ole sinut nuoruutesi kanssa? Kaikkien mielestä olet liian nuori mutta tajuat joskus 22v että olet edelleen tosi nuori ja on jo 4v lapsi. Sinäkin olet lapsi valitettavasti. Ja tajuaisit vanhempana myös sen miten tärkeää oma isä on lapselle.
Mutta näitähän kyllä riittää, onnea!
Oletko saanut säästettyä rahaa vai miten kustannat kulut?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:14"]
Miksi tuhosit nuoruutesi?
[/quote]
En koe että olen tuhonnut mitenkään nuoruuteni. Riippuu varmaan vähän ihmisestä, että miten nämä asiat kokee. Minun haaveeni oli aina olla nuori äiti, mutta ei kuitenkaan liian nuori, joten ala-ikäisenä en siksi halunnut lasta.
Musta tuntuu että vauva menee ihan hyvin tässä sivussa, kun elää kanssa nuoruuttaan. Lapsi tuo paljon iloa ja onnellisuutta elämään, musta on ihanaa olla äiti. :) ja en usko että se mieli tulee muuttumaankaan kun saan lapsen syliin, vaikka niitä huonojakin päiviä varmaan tulee, mutta niitä tulee aina kaikille ettei jaksais aina sitä vauvan itkua yms.
Ja oonhan mä eläny jo nuoruutta/lapsuuttani 13-vuodesta ylöspäin tähän päivään! :)
Kyllä sinä pärjäät ilman sitä isää, jos hän ei halua olla kuvioissa mukana...Mutta joku auttava käsi on tarpeen ja hyvä jos vanhempasi ovat innokkaita auttamaan. Asutko heidän luonaan sitten lapsen kanssa?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:18"]
Älä lähde noihin huutelijoiden viesteihin mukaan. Keskity vaan tavallisiin viesteihin.
[/quote]
No näin yritän tehdä. Mut idiooteille voi vastata idioottimaisesti. :)
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:18"]
Pelkäätkö, että alapääsi repsahtaa? Vai uskotko jumpan voimaan? Itselläni ei ole vielä lapsia, vaikka 5 vuotta sinua vanhempi olenkin, raskaana 5 kuulla. Itseäni synnytys ja sen seuraukset vähän hirvittävät. Nyt aina miehet ovat kehuneet tiukkuuttani ja luultavasti lapsen jälkeen se on mennyttä :(
[/quote]
Uskon jumpan voimaan ja nuoreen ikään. :) mutta varmaan geenit myös vaikuttavat. Älä turhaa huolehdi, niin yritän olla minäkin tekemättä!
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:19"]
Joko sinulla on tarvikkeet lapselle valmiina?
[/quote]
Kyllä on, kaikki hyvissä vaiheissa ostettu. :)
Ei se vauva mene sivussa. Sinä olet sen lapsen äiti, isäkin heikosti kuvioissa, eli lapsi on sinun varassasi, hänellä ei ole ketään muuta. Olet yksin vastuussa yötä päivää, ja sitä halusit joten älä sitten valita. Jätä kännykän ja tietokoneen käyttö minimiin lapsen hereilläoloaikana. aluksi hän on tylsä ja nukkuu enimmäkseen, jos ei ole koliikki. Sitten alkaa liikkuminen ja kosketaan joka paikkaan ja silmät pitää olla selässäkin. No sitten hän tulee helppoon ikään mutta kas, joudut viedä hänet hoitoon ja mennä töihin.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:05"]
Toista lasta haaveilen vasta alkavani yrittämään 26-vuotiaana, jos elämäntilanteeni on sellainen että siihen sopii lapsi ja muutenkin kun ikä alkaa kääntyä 30v puolelle. Kolmannen haluaisin äidin ikäisenä ja neljännen ehkä vielä 40-vuotiaana ja sitten en enää lapsia tekisi. Mutta voi olla, että tyydyn kahteenkin lapseen ja en enää sen 27-vuoden jälkeen lapsia hankkisi. Tälläset haaveet mulla. :)
[/quote]Hieno suunnitelma. Jokaisen eri isän kanssa?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:19"]
Miksi kysyt mielipiteitä täällä? Etkö ole sinut nuoruutesi kanssa? Kaikkien mielestä olet liian nuori mutta tajuat joskus 22v että olet edelleen tosi nuori ja on jo 4v lapsi. Sinäkin olet lapsi valitettavasti. Ja tajuaisit vanhempana myös sen miten tärkeää oma isä on lapselle.
Mutta näitähän kyllä riittää, onnea!
[/quote]
Tuota, mitä pahaa on siinä jos haluaa jo nuorena alottaa lasten hankinnan ja haluaa ehkä useamman lapsen, sopivilla aika väleillä????
Vaikka oon nuori, niin koen että olen toiminut kuitenkin ihan vastuullisesti kun en ole ala-ikäisenä kuitenkaan lasta hommannut ja vaikka olen nuori, uskon että minusta tulee ihan hyvä äiti lapselleni.
Ja ai että kaikkien mielestä olen liian nuori? mistäs sinä sen tiedät? miksi puhut kaikkien muiden suulla myös?
On varmasti myös ihmisiä joille on täysin ok että yli täys-ikäinen saa lapsen. Uskon että harvemmassa on sitten niitä, joille olisi ok että ala-ikäinen saa lapsen.
Ja mä en enää todellakaan ole lapsi, en oo ollu muutamaan vuoteen. Sen jälkeen kun oon peruskoulun päättäny. Sit oon ollu nuori ja nyt 19-vuotta täyttävänä, nuori aikuinen. Näin se mielestäni menee, enkä edes liioittele.
Ja olen ihan sinut ihteni kanssa ja en kysynyt mielipiteitä, kysyin ylipäätään että haluatko kysyä jotain. Huvikseen.
Mutta ihan välttämättä tuommosia onnitteluja en kaipaa, jossa epäsuorannaisesti kritisoidaan että musta ei hyvää äitiä tulekkaan.. kun mä tiedän ja olen aivan varma siitä, että tulee. Koska teen kaikkeni sen eteen ja rakastan mun omaa pikkusta!
ARKI sitä se on. Ei ole kysyttävää, koska tiedän mitä se on.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 12:20"]
Oletko saanut säästettyä rahaa vai miten kustannat kulut?
[/quote]
No on mulla säästöjäkin ja sitten tietysti yhteiskunnalta saan rahaa, mikä kuuluu kaikille äideille ja omat vanhemmat auttaa myös, koska niin paljon minusta ja lapsenlapsestaan tykkäävät. Haluavat olla hyviä isovanhempia.
Ps. Piti tuolle edelliselle joka myös kommentoi että lapsen elämässä on tärkeää että hänellä on isä, juu niin on, mutta on monta eri syytä miksi 36veekään ei voi 100%:sesti taata sille lapselle että hällä on isä. Tämä lapsen isä voi esimerkiksi kuolla..
Ja minä en tahallisesti ole lapseni isäksi valinnut tuollaista, minkälainen hän on. Mulle nämä hänenkin ongelmat paljastu vasta paljon myöhemmin ja olin siinä vaiheessa jo rakastunut ja hällä oli myös ihan tavallisia kavereita joiden kanssa vietettiin sitten aikaa hänen kanssaan jne. Osasi hän olla myös hyvä ja mukava minua kohtaan, mutta pikkusen kun on huonot lähtökohdat, ongelmia itsellään, isänsä ollu samanlainen mitä hän on ja äitinsä kanssa, niin ei mikään ihme et ei osaa ehkä olla aina mailman paras isä ja kumppani... muakin kohteli pitkään narsistisesti. Leikitteli minulla ja mun tunteilla, vaikka minä koitin rakastaa häntä ja olla hänelle mahdollisimman hyvä kumppani. Monta paskaa annoin anteeksi. Viimeinen pisara tuli siinä kun hän uhkasi tappaa minut ja hakata, eli pistää kylmäksi pakettiin. En nyt tiedä saako hän olla lapsensa kanssa ikinä sitten missään tekemisissä, niin kauan kun lapsi on ainakin alle 18v. Sitten kun lapsi on yli täysi-ikäinen, asia ei ole tietenkään enää minun päätettävissä jos lapsi haluaa sen jälkeen isänsä kanssa jossain tekemisissä ja väleissä olla. Mutta nyt selvitellään viranomaisten kanssa nämä asiat ja katsotaan, että saako isä olla minkäänlaisessa yhteydessä poikaansa. Onko siitä enemmän haittaa kun hyötyä.
Ymmärrän että se olisi tavallaan tärkeää, mutta ei välttämättä jos isänä on kyseessä tuollainen pässi mitä hän on. Piste .
Niin ja täytän 19v kun lapsi on 2kk 2pvä vanha ja lapsen isä täytti nyt tammikuussa 21v. :)