Lue keskustelun säännöt.
Jos mun mies jättäisi minut joutuisi hän ottamaan myös lapsen mukaansa.
14.03.2014 |
En todellakaan jäisi yh.ksi. Miesten on niin helppo nykyään lähteä ja jättää vaimo ja lapset kun tietää että lasten äiti hoitaa lapset. Pitäkää naiset puolenne.
Kommentit (35)
No jos ero tulisi minä todellakin pitäisin lapset. Rakastan heitä ylikaiken. Ja pitäisin huolen että ex maksaa elarit ja vähän päälle. Vahva nainen ei hylkää lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:20"]
No jos ero tulisi minä todellakin pitäisin lapset. Rakastan heitä ylikaiken. Ja pitäisin huolen että ex maksaa elarit ja vähän päälle. Vahva nainen ei hylkää lapsiaan.
[/quote]
Eli miehet eivät ole vahvoja isiä?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:23"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:20"]
No jos ero tulisi minä todellakin pitäisin lapset. Rakastan heitä ylikaiken. Ja pitäisin huolen että ex maksaa elarit ja vähän päälle. Vahva nainen ei hylkää lapsiaan.
[/quote]
Eli miehet eivät ole vahvoja isiä?
[/quote]
Harvempi mies on. Voisi minäkin vaimon jättää, mutta siinä menisi sitten lapset samalla - näinhän se käytännössä menee.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:23"][quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:20"]
No jos ero tulisi minä todellakin pitäisin lapset. Rakastan heitä ylikaiken. Ja pitäisin huolen että ex maksaa elarit ja vähän päälle. Vahva nainen ei hylkää lapsiaan.
[/quote]
Eli miehet eivät ole vahvoja isiä?
[/quote]
Harvoin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä meni vauvakuume kokonaan ohi, kun sanoin että sinä jäät sitten kotiin sen kanssa heti mimimiäitiysloman jälkeen kolmeksi vuodeksi.
Mä olen tällainen puolivela, lapsenteko harkinnassa, koska mies haluaa ja itsekin voisin kuvitella, että lapset olisivat ihan ok vakaassa suhteessa jossa mies sitoutuu hoitamaan niitä lapsia vähintään 50%. Saisi jäädä vanhempainvapaalle yms. Yksinhuoltajuus on mun pahin painajainen. Joten todellakin jos ero kumminkin tulisi niin mies saisi ottaa lapset vähintään sen 50% ajasta. Ahdistaa ajatuskin, että olisin lapsissa kiinni 24/7. En kumminkaan ole ihan vakuuttunut, että olisin ihan kokonaan valmis luopumaan lapsestani, luulen että haluaisin kuitenkin yhteishuoltajuuden ja vähintään sen viikonloppuäitiyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin olen ihmetellyt sitä, että miksi lähes jokaisessa erotapauksessa lapset jää äidille. Sellaisissakin, jossa on todella hyvä isä. Tiedän muutamankin tapauksen jossa isä on paljon parempi vanhempi kuin äiti, mutta silti lapset asuvat pääasiassa äidillä. Toisessa tapauksessa äiti vielä kiristää lapsilla, haastoi oikeuteen ja ties mitä, vaan koska oli mustasukkainen miehen uudesta naisesta. Niiden lasten olisi ainakin niin paljon parempi asua isänsä kanssa, kuin tasapainottoman oloisen äitinsä kanssa.
No onneksi minun mieheni on vahva isä ja taatusti pärjäisi kaksin lapsen kanssa. Eihän tuollaisten heikkojen miesten kanssa kannata lapsia tehdä koska entäpä jos äiti kuolee tai esim sairastuu vakavasti ja joutuu hoitokotiin niin minne lapset sitten menevät jos isä ei pysty niistä huolehtimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitten eroissa yleensä aloitteen tekijä on nainen. Hänen on helppo lähteä, kun ei tarvitse pelätä lastensa menettämistä. Mitä tapahtuisi erotilastoille, jos äidit ja isät olisivat huoltajakandinaatteina samalla viivalla.
Mä oon myös sitä mieltä, että jos mieheni minut nyt yhtäkkiä jättäisi, niin saisi kyllä luvat ottaa lapset ainakin sen puolet kuukaudesta. On kyllä todella hyvä ja luotettava isä. Hyvin hoitaa lapset, mutta 1-vuotiaan kuopuksen hoito on aika pitkälti (välillä tuntuu että liikaakin) ollut mun harteilla.
Eli jos ero tulisi niin en todellakaan suostuisi jäämään yksin lasten kanssa, juuri kun olen jotenkuten raskaasta vauvavuodesta selvinnyt. Vähintäänkin viikko-viikko systeemillä mentäis ja mies vain saisi järjestää asiansa siten että se sopii tai muuten alkaisin todella hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä varmaan lapset olisivat suurimman osan minulla, minähän se olen tässä viimeiset 13 vuotta heitä suurimmaksi osaksi huolehtinut. Mies kyllä varmasti pitäisi heitä viikonloppuisin ja osan lomasta ja se olisi täysin ok. Lapsia en miehelle kokonaan antaisi eikä mies varmasti sellaista haluaisikaan, lasten parasta hän luultavasti ajattelisi enemmän kuin muuta.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:34"]
Miksi sitten eroissa yleensä aloitteen tekijä on nainen. Hänen on helppo lähteä, kun ei tarvitse pelätä lastensa menettämistä. Mitä tapahtuisi erotilastoille, jos äidit ja isät olisivat huoltajakandinaatteina samalla viivalla.
[/quote]
Tää on niin totta. Varmasti on paljon miehiä, jotka sinnittelevat huonossa suhteessa vain lasten takia. Isällä on todella vähän oikeuksia riitaisan eron tullessa. Äiti voi helposti estää isää kokonaan näkemästä lapsia. Oikeusprosessit kestävät niin kauan, että pienten lasten kyseessä ollessa vahinko on jo tapahtunut isän ja lasten suhteeseen, kun vihdoin jotain päätöstä tapaamisoikeudesta tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi hyvä isä saa nähdä lapsia vain viikonloppuisin ja lomalla? Sehän on ihan älyttömän vähän eikä siinä tule mitään normi arkea elettyä lasten kanssa jos vaan viikonloppuna nähdään. Miksi on niin harvinaista, että isä on lasten kanssa esim. keskiviikosta maanantaihin joka toinen viikko tai jotain sellaista? En tajua miksi isät niin helposti luopuvat lapsistaan ja näkevät vain joka toinen viikonloppu. Ehkä suurinosa miehistä on sitten niin luusereita.
Entä jos se ei ottaisi? Joutuisko lapsi lastenkotiin?
olen ap:n kanssa vähän samoilla linjoilla.
Varsinkaan en ymmärrä eroja, joissa oikein tapellaan kumpi saa lapset, vaikka yleensä siihen asti on tapeltu, kumpi joutuu niiden kanssa mikäkin ilta olemaan ja kumpi pääsee harrastamaan/luomaan uraa... Tällaiset ihmiset on jotenkin ihme vänkääjiä
Itse olen nyt ydinperheessä kantanut päävastuun lasten hoidosta, mutta eron tullessa en tavoittelisi mitään, vaan 50%/50% olisi mielestäni ainut oikea tapa viettää aikaa lasten kanssa. Minusta on täysin itsestään selvää että molemmilla on oikeus ja velvollisuus huolehtia omista lapsista, myös avioeron jälkeen
Minä tein niin. Mies halusi erota, joten erottiin, mutta minä en halunnut lapsia luokseni asumaan. Ne asuu miehen luona ja minulla on tapaamisoikeus. Parempi näin sekä lapsille että minulle.
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:52"]
Entä jos se ei ottaisi? Joutuisko lapsi lastenkotiin?
[/quote]
Pitää keskustella asioista ennen lasten tekoa että se on sitten selvä asia että myös isä kantaa vastuun vähintään 50/50 jos ero tulee ja mihin ne lapset sitten menee jos isä ei huoli tai osaa olla niiden kanssa ja äiti kuolee?
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 09:51"]
Mutta miksi hyvä isä saa nähdä lapsia vain viikonloppuisin ja lomalla? Sehän on ihan älyttömän vähän eikä siinä tule mitään normi arkea elettyä lasten kanssa jos vaan viikonloppuna nähdään. Miksi on niin harvinaista, että isä on lasten kanssa esim. keskiviikosta maanantaihin joka toinen viikko tai jotain sellaista? En tajua miksi isät niin helposti luopuvat lapsistaan ja näkevät vain joka toinen viikonloppu. Ehkä suurinosa miehistä on sitten niin luusereita.
[/quote]
kyllä suurin osa isistä on eron tullen ihan tyytyväisiä, etteivät joudu sen enempää kakaroita hoitamaan.
Huonossa avioliitossa sinnittely lasten takia on tavallaan totta (tämä mistä joku edellä kirjoitti, että miehet eivät ole yhtä usein eron aloitteentekijöitä). He kuitenkin jaksavat sinnitellä sen takia, että nainen useimmiten kantaa sen raskaimman hoitovastuun silloin kun lapset ovat ihan pieniä. Jos roolit olisivat toisin päin, eli mies joutuisi hoitamaan enemmän vauvoja/taaperoita, silloin myös miehiä olisi yhtä paljon avioerojen alullepanijoina.
Se on vähintäänkin oikein. Mikä ihmeen automaatti se onkaan, että lapset kuuluvat äidille. Pitäkää puolenne, isät. Vaatikaa myös äideiltä elarit!