Lue keskustelun säännöt.
Ikävä vanhempia
09.02.2014 |
Olen 25 vuotias, hyvin menestyvä ja sosiaalinen opiskelija. Asun Helsingissä, samoin velijeni, jonka kanssa olen hyvin läheinen, mutta vanhempani asuvat n.50km päässä. Minulla on usein kamala ikävä heitä, ja haluaisin muuttaa takaisin vanhemmilleni. Minulla on oma elämä, johon kuuluu paljon ystäviä ja mukavaa tekemistä, mutta joka päivä haaveilen olevani vielä lapsi ja asuvani vanhempieni kanssa. Pelkään vanhempieni kuolemaa, mietin usein tuleekohan selviämään edes siitä. Ikävöin kokoajan lapsuuteen, tai vanhempieni läheisyyteen, vaikka näenkin heitä melko usein. Onko jollakin samanlaisia tuntemuksia, olisi mukava kuulla jos joku muukin isintyttö kaipailee kotiin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ook menossa huomenna ystäväni mökille 6 h ajomatkan päähän ja mulla on aina hirvee ikävä vanhempia varsinkin kun olen lähdössä ( itku meinaa aina tulla)
Mutta niin se on hirveää.
Voit aina tavata heitä viikonloppusin. Soitella heille ja kaikkea.