Iskä ei rakasta mua

Oon ihan normaalista perheestä. On äiti, isä, isosisko ja minä. Oon 18v ja oon nyt erityisesti muutamien vuosien aikana tajunnu et oon iskälle välillä kuin ilmaa. Se ei oo koskaan keksiny mulle mitään lempinimiä, se ei oikeen ikinä kysy mitä mulle kuuluu tai miten päivä on menny. Se ainoostaan ylistää siskoa. Sisko on joka päivä sen kulta ja aina se antaa pusuja sen otsaan ja halaa välillä jos se tulee kotiin ja on kiinnostunu sen asioista. Harmittaa ku mulla ei oo mitään väliä. Jos erehdynkin sanomaan jotakin, niin siinäki on jotain väärää ja aletaan riiteleen. Oon aika rauhallinen tyttö enkä mikään ärsyttävä teini ollut koskaan, jonka vuoks riidät syntyis. Oon ollu tosi helppo lapsi ja yrittäny elää mahdollisimman täydellisesti, että iskä huomais mut ja sanois kuinka ahkera tytär oon. No valitettavasti semmosta en vielä oo kuullut. Tän kaiken takia, en tunne iskää kohtaan minkään laisia tunteita. En edes halua halauksia ja kehuja. Oon pärjännyt ilman niitäkin. Ja välillä tuntuu että en ois tarvinu iskää mihkää, on ihan yhdentekevää oisko se mun elämässä vai ei. Äiti on huomannu vähän saman ja joskus pyytää et kehuis ny muakin ja kyllähän sieltä ainoostaan sillon tulee jotakin kivaa. Mut ei se samalta tunnu. Ei se tarkota sitä mitä se sanoo.

Välillä se tarttuu äitiinki ja ne molemmat puhuu vaan siskosta. Sisko on niin kaunis ja saa kenet miehen vaan. Sisko on niin ahkera töissäkin. Sit hetken päästä jos oon paikalla äiti saattaa säälistä sanoa, että no niin mäkin oon. Johtuuko toi koska sisko on eka lapsi vai onko se muuten vaan niin paras? En tajua, en todellakaan ole rumempi tai huonompi kuin sisko, mut silti siskoo vaan kehutaan.

Tää iskän väliinpitämättömyys on ehkä heijastunu mun omiin seurustelu suhteisiin. Oon jokasessa suhteessa ollut tosi etäinen. En oo pystyny luottamaan miehiin tai en oo tavallaan antanu itteni kunnolla rakastuun kehenkää enkä pysty puhumaan tunteistani kauheen hyvin. Jokanen suhde on kariutunut lähinnä siihen.

Jos joku äiti tai iskä lukee tämän, nii olkaa kaikille lapsillenne tasavertaisia! Lapsi kyllä huomaa sen