Lue keskustelun säännöt.
hei, keskustellaan sukunimistä
08.02.2014 |
Olen aina kuvitellut sukunimeni olevan perisuomalainen, mutta mietittyäni asiaa tarkemmin huomasin myös suomalaisissa sukunimissä suurta vaihtelua.
Esimerkiksi -nen loppuiset sukunimet. Virtanen jne.
Myös lyhyet, Aalto, Laine ovqt tietyn tyylisiä.
Oma nimeni kun taas on "kaksiosainen" suomenkielinen nimi, jossa siis kaksi sanaa laitettu yhteen. Esim. Lahtivirta. Käännetty ruotsista Wikström.
Onko nämä kaksioisaiset sukunimet siis kaikki käännetty ruotsista, vai onko muodostettu suoraan suomeksikin. Entä ovatko yleisempiä Länsi-Suomessa, mistä omakin nimeni on.
Kommentit (12)
Olen myös miettinyt, josko ottaisi alkuperäisen ruotsin kielisen sukunimen takaisin. Toisaalta tuntuisi oudolta, kun sisaruksilla olisi eri nimi. Todella tylsää että on käännetty hienoja nimiä suomeksi.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa, kyllä esim Lehmusvirta kuulostaa kauniimmalta kuin Lindström..näin suomalaisen korvaan.
Totta. Lehmusvirta toimii kyllä paremmin ehkä suomeksi. Johtuisiko siitä, että on suomeksi harvinaisempi? Itse tiedän monta Lindströmiä, mutten Lehmusvirtaa.
Skogström -> Metsävirta
Minusta Metsävirta parempi, itseasiassa yksi kauneimmista kuulemastani nimistä.
Minusta taas nuo suomennetut nimet on paljon hienompia kuin ne ruotsinkieliset. Muistuttavat fennomanian ajasta, ja siitä mikä on suomen kielen asema nykypäivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksiosainen sukunimi ja sitä ei ole käännetty.
Suomessa oli 1900-luvun alussa suuri sukunimien suomennosbuumi. Fennomania oli vallalla. Mutta eivät kaikki kahdesta sanasta muodostetut sukunimet ole käännöksiä. Esim. meidän sukunimemme ei ole käännös, otettu tai annettu kuitenkin. Sen verran harvinainen se on, meitä on alle 20 koko maassa, että en sen tarkemmin halua asiasta kertoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhtaasti makuasia mikä kuulostaa mukavalta ja mikä ei. Jos nämä nimet olisivat rakennuksia, museovirasto suojelisi niitä. Ne on nimittäin aikansa kuvia, osa tämän maan kulttuuria ja juuri siitä syystä jonkinlainen rikkaus. Oman aikansa lapsi, kuten rintamamiestalo ja karjalanpaisti. Minä siis näen kummatkin variantit yhtä hyvinä.
Rumat sukunimet eivät ole riippuvaisia tästä suomennoksesta, ne voivat olla rumia ihan muutenkin.
Jep! Huomasin myös että talomme nimitaulussa (35 nimeä) ei ollut oman suomenkielisen nimen lisäksi yhtään kaksiosaista suomenkielistä nimeä. Ovatko siis jollain tapaa harvinaisia. Liittyykö tuohon fennomania aikaan, että kuitenkin vain harvoilla näitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksiosaisia nimiä luotiin myös ihan asuinpaikan mukaan aikoinaan. Kun sukunimen sai itse keksiä se otettiin ympäristöstä. Esim. jos tönö oli lehmusten alla, virran varrella, joen uomassa, koivujen keskellä tai hautausmaan kupeessa jne.
Stadissa ei kaksiosaisia juuri ollut. Ne on kaikki tulleet pääkaupunkiseudulle töiden yms. perässä.
Heh, itsekin Helsinkiin aikoinaan muuttanut. Sukunimi siis paljastaa taustan, mistä olen kyllä ylpeä :)
Meidänkin sukunimemme joskus typerästi suomennettu. Onneksi löysin todisteet siitä ja sain sen ruotsinkielisen taas käyttööni. Länsisuomessa on ollut tapana ne suomentaa.