Mitä teette, kun teillä on syystä tai toisesta perusärtynyt ja kiukkuinen olo

Mä koitan olla mahdollisimman omissa oloissani, työpaikalla tai kotona, niin paljon kuin mahdollista. Mulla on töissä työkaveri josta aina noin kerran viikossa ihmettelen hänen ollessaan tosi ärtyisä että miksi se änkeää aukomaan päätänsä joka väliin mihin ei edes tarvitsisi, olisi omillaan ja tekisi oman työnsä ja olisi hiljaa jos kiukuttaa. Samaa metodia suosittelen muillekin niin paljon kuin on mahdollista.

Juokseminen auttaa aina. Ekat 5km kihisen kiukusta, 10 jälkeen jo hymyilyttää.

Lenkille!!!! Hiihto tai juoksu, auttaa aina.

Te ette sitten vatvo urheillessa niin "muka kauheita" ärsytyksen aiheita? Mä ryhdyn aina ajattelemaan lenkillä ja palatessa on kaksin verroin kiukkuisempi olo.

Mindfulnessiä kokeilemaan sitten. :)

Tärkeintä on itse tiedostaa, että nyt ei ole hyvää seuraa kenellekään ja jos kiukulle ei ole ketään syyllistä, on ihan turhaa purkaa sitä keneenkään ihmiseen. Täytyy vaan ihan itse miettiä asia läpi tai olla miettimättä, mutta aika auttaa aina.

En lähtisi noihin itämaisiin hömppiin, mutta urheilu tai rentoutuminen auttanee. Ei ainakaan saa purkaa lapsiin tai mieheen!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 19:33"]

En lähtisi noihin itämaisiin hömppiin, mutta urheilu tai rentoutuminen auttanee. Ei ainakaan saa purkaa lapsiin tai mieheen!

[/quote]

Mikä on sun mielestä "itämainen hömppä"? Meditointi vai? Ja oli mikä oli, jos se auttaa jotakuta rauhoittumaan ja saa olon paremmaksi, miksi leimaat sen hömpäksi?

Mä soitan mun kaverille, jutellaan puolesta tunnista pariin tuntiin, riippuu tilanteesta.

Lenkkeily ei mun sapetusta jelppaa kuin todella harvoin, johtunee siitä, että joka ikinen päivä käyn lenkillä koirien kanssa?

Harvoin mulla sellaista on. Mutta silloin kun on, yleensä väsymyksestä johtuen, niin sanon perheelle, että nyt olen pikkaisen väsynyt ja stressaantunut ja haluan olla omissa oloissani. Sitten yleensä käperryn nojatuoliin tai sänkyyn lueskelemaan. Perhe on kiltti ja jättää yleensä rauhaan.

Kuntonyrkkeily oli ihanaa. Kohdisti viikon ärsytykset siihen, päästi höyryjä pihalle, ja lopuksi iski ihana euforia kun lihakset olivat muussina ;)

Oma rauha, hiljaisuus, pitkä suihku - tarvitsen ketutukseen omaa tilaa. Saatan ensin märehtiä asiaa, sitten Päätän, ettei se saa hallita elämääni, ja alan tietoisesti ajattelemaan jotain paljon kivempaa. Suihkussa ollessa vaikka kesää, mistä asioita tykkään. Nukkumaan mennessä luettelen asioita. Hedelmäosaston tuotteita, millaisia vaatteita kaapissa on. tylsistytän itseni kuoliaaksi ja nukahdan :D

Spinning-tunnilla paranee kaikki vaivat! =) Ei siinä ehdi täysillä polkiessa mitään muita asioita miettiä eikä taatusti ketuta enää treenin jälkeen!..

Laulaminen vapauttaa endorfiineja. Kannattaa kokeilla, ainakin mulla tulee siitä parempi olo.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 19:01"]Te ette sitten vatvo urheillessa niin "muka kauheita" ärsytyksen aiheita? Mä ryhdyn aina ajattelemaan lenkillä ja palatessa on kaksin verroin kiukkuisempi olo.

[/quote]

Pidennä lenkkiä, se auttaa! Vasta kun endorfiinit alkaa jyllätä, se harmi haihtuu.

Kun kaikki muut täällä tuntuu vaan urheilevan, niin minä kun en yh:na pääse lenkille lähimainkaan aina kun sapettaa, keitän kahvia ja kun lapset nukkuu menen kahvimukin kanssa parvekkeelle tupakille ja istun siellä itekseni tovin, sen suurempaa ihmettä en yleensä itse tarvitse stressiin... Mieluiten tietysti lähtisin lenkille mp3-soittimen kanssa... 

Kuulokkeet korville ja radio päälle, joku hyvä kanava. 

Otan omaa aikaa, kuuntelen musaa, surffailen netissä.