pian 5v poika sanonut jo kahdesti että toivoo että isi muutais pois.
Ei suutuspäissään isälleen vaan minulle sillon kun isä ei ole kuulemassa. Tuntuu pahalle. Syyksi sanoo että komentaa liikaa. Ja musta tuntuu etten mä muuta teekkään kun komenna!
No mies tietysti vähemmän lasten kanssa ja kyllä vietettyyn aikaan nähden varmasti komentaakin enemmän ja kovemmin.
Ja ei, mä en todellakaan ole lepsukka äiti joka antaa aina periksi. Päinvastoin olen monesti se joka napakasti pistää pelin poikki kun mies vaan uhkailee, eikä sillä oikein ole muuta keinoa kun komentaa huoneeseen hirveän huudon kera.
Itsekkin on myönnettävä että meillä on rennompi ilmapiiri kotona ilman miestä. :( Mikä ei tarkota lepsuilua ja leväperäsyyttä. Ihan vaan ilmapiiriä.
Mä oon miettinyt tätä paljon ja niinkun sanoin tuntuu pahalle. Olis ihan eri asia jos lapsi suutuksissaan huutaisi asian isälleen.
Kommentit (24)
Minä toivoin lapsena, että vanhemmat eroavaisivat, jotta heidän keskenäiset riidat loppuisivat (huusivat toisilleen)
Varo vain. Raivaa isää ulos, jotta saisi kaiken huomiosi. Tyypillistä poikalapsille tuossa iässä. Älä lähde leikkiin mukaan, vaan osoita lapselle, että te olette isän kanssa yhtä ja että sinä et halua sitä, että isä lähtee ja että tulet surulliseksi, jos lapsi puhuu noin omasta isästään. Älä jää sanattomaksi, älä hyväksy isänulosraivaamis-puhetta.
Sano miehelle noista pojan sanomisista. Juttelette vähän, että poika ehkä pelkää, kun mies viettää vähemmän aikaa niin ei ole niin tuttu ja siksi poika järkyttyy hänen huudostaan enemmän. Meilläkin poika juuri tuon ikäisenä ja vähän vanhempanakin oli samaa mieltä. Mustakin tuntu hassulle, koska minä määrällisesti komensin kyllä paljon enemmän. Se helpottaa kyllä, mies komentaa edelleen ja hyvin nuo juttuun tulee. Itse asiassa tosi hyvin eikä se poika ole valittanut asiasta enää toviin. Nuorempi veli (sen 5v) sanoo nyt samaa. Niin, voisikohan liittyä myös oidipaalivaiheeseen?
No juu, sitä puhu äsken, ensin että isi muutais pois ja olis vaan mun lapsi sitten että yhdessä kirjassa oli isi ja äiti mutta ne asu eri taloissa ihan vierekkäin.
Surullinen olo on mullakin, ei tuommosta haluais kuulla oman lapsen suusta. :(
Ja myönnetään, kyllä meillä riidellään. Ja minäkin oon miettiny eroa mutta kun en kuitenkaan halua. Välillä elämä vaan tuntuu paljon helpommalta kun mies ei ole täällä päsmäröimässä.
Ja miehelle puhuminen... Se vaan toteaa että en mäkään kerro sulle mitä ne susta puhuu kun oot poissa. Johon minä että tietysti pitäis puhua jos ko. asioita puhuvat. Siihen ei sitten enään sano mitään. Eli siis hyökkäys on paras puolustus. Heittäytyy marttyyriks, no niin oonki paska isä yms... Eikä tee asialle mitään. Kun ehkä päivän.
Ap
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 21:01"]
Varo vain. Raivaa isää ulos, jotta saisi kaiken huomiosi. Tyypillistä poikalapsille tuossa iässä. Älä lähde leikkiin mukaan, vaan osoita lapselle, että te olette isän kanssa yhtä ja että sinä et halua sitä, että isä lähtee ja että tulet surulliseksi, jos lapsi puhuu noin omasta isästään. Älä jää sanattomaksi, älä hyväksy isänulosraivaamis-puhetta.
[/quote]
Täysin samaa mieltä.
En tietenkään ole lähteny mukaan vaan puhunu just että mietippä miten kurjaa olis jos isi ei enään koskaan olis täällä. ja iskä rakastaa kun komentaa. Mietin myös et voisko olla ihan isän ikävää kun puhuu sillon kun on poissa yön yli?
On kyllä kauhee äiti vaihe, "Minun äiti" ja iholla kiinni jatkuvasti.
Ap
Oidipaalivaihe, kuuluu ikään. On mustasukkainen isälle äidistä. Älä mene tuohon mukaan, kuten edellä joku neuvoi. Menee ohi.
Kiitos tästä oidipaalivaihe tiedosta. Minäpä googlaan ja tutkin asiaa. :)
Ap
Tai sitten taustalla on hyväksikäyttöä, kun kerran mies ei suostu asiasta puhumaan. Se, mitä tehdään toisen poissaollessa, jääköön käsittelemättä... Selkeet merkit.
No HUHHUH, hyväksikäyttöä!?!? Aika rankka veto, itse asiassa todella rankka. Meillä kolme lasta eikä ole tilannetta että olisin tämän 5v:n kanssa kahden, voi sanoa koskaan. Ja muutenkin ajat kun on keskenään lasten kanssa on se kun käyn kaupassa. Viikossa max. 2h yhteensä. Hyvin hyvin harvoin pidempään.
Eli ei tuo vaihtoehto ei kyllä tule kysymykseen. Vaikka eihän sitä kukaan omastaan uskoisi, mutta silti.
Ap
Mies ei suostu puhumaan koska tietää itse että räyhää liikaa lapsille ja viettää aikaa liikaa esim. tietokoneella kun voisi vaikka puuhata lastensa kanssa. Sit syöttää karkkia ja antaa katsoo telkkaria/pelata et olisivat tyytyväisiä ja iskä olis hyvä tyyppi.
Ap
Etkö tosiaan ollut oidipaalivaihhesta kuullut ennen tätä? Olisi hyvä muutenkin perehtyä lasten kehitysvaiheisiin kaikkien vanhempien ja vanhemmiksi aikovien. Teidän tapauksessa auttaisi myös sen isukin tietokoneajan pienentäminen ja ihan vain yleinen ystävällisyyden ja kohteliaisuuden annostelu perheen kanssakäymiseen.
Mun 5v poika on sanonut muutaman kerran jotain tuon suuntaista. Me ei riidellä ja mies todellakin leikkii ja puuhailee lapsen kanssa. Mies on ankarampi kuin minä, mutta kumpikaan ei ole kovin ankara, ja luulisin, että mies on tavallaan turvallisempi, koska jaksaa olla johdonmukaisempi.
MUTTA poika on aina ollut todella paljon mun perään, olen kaikissa ikävaiheissa ollut se suosikkivanhempi. Eli pojalla on ilmeisesti ollut koko elämän kestävä oidipaalivaihe. Ja mies oli vuoden hoitovapaallakin. En tiedä miksi. Poika tuntuu ajattelevan, että niin kauan kuin isä ei ole kotona niin mä en voi "kadota" minnekään, ja sen takia toivoo esim. että isä tulisi "vasta myöhään kotiin" (ja mä olen kyllä käynyt omissa harrastuksissani jne. enkä ole liimaantunut lapseen).
Silti olen varma, että poika rakastaa isäänsä aivan yhtä paljon kuin minua. En osaa selittää miksi, mä vaan tiedän sen.
No olinhan minä siitä kuullut. Unohtanut vaan. Ei kait sitä ihminen voi kaikkea muistaa vaikka asioista yleisestiottaen perillä onkin?
Ja milläs vähennät aikuisen ihmisen tietokoneaikaa jos ei itse halua sitä vähentää. Riitelemällä lisää?
Ja kyllä tuo ystävällisyys ja kohteliaisuus on hyviä pointteja mutta miehen kanssa välillä niiiin vaikeaa toteuttaa käytännössä.
Ap
No huhhuh noiiten kommentit että lapsi vaan haluaa isän pois.... puhe on 5 vuotiaasta lapsesta joka ehkä voi huonosti kaikki aikuisten riidat ja pahat olot vaikuttaa lapsiin enemmän kun arvaammekaan. Niinkuin äiti itsekkin sanoo että ilmapiiri ei ole niin kireä kun isä ei ole kotona niin ymmärrätte kai jos se pienikin ihmine voi huonosti.... sevon äitinä kauhea sääli kun lapsi puhuu ja miettii tuommosta tiedän omista kokemuksista
Mäkin puhuin samanlaisia juttuja samanikäisenä. Mua sanottiin mielisairaaksi.
Myöhemmin psykologilla avattiin varhaislapsuutta, niin löytyi noilta ajoilta isän yltiöpäistä mustasukkaisuutta, eristämistä, väkivaltaa (enemmän henkistä) arvamaattomuutta ja kurinpidollisia vaikeuksia sekä mahdotonta elämänhallinnan vaikeutta.
Että ei ne lapset aina oidipaallisuuttaan puhu, vaan siksi, ettei ole hyvä olla.
Toivottavasti teillä ei ole enempää lapsia. Ei tunnu tuo kasvattaminen oikein onnistuvan teiltä. Olettehan olleet yhteydessä lastensuojeluun?
Mitenkä niin ei kasvattaminen oikein onnistu? Mihinhän perustat tämän väittämän?
Eikö ole ihan tervettä miettiä mistä lapsen puheet johtuu? Onko pelkästään ikään kuuluvaa vai kenties johtuuko jostain muusta.
Ap
Niin ja kyllä meillä on enemmänkin lapsia.
Ap
Pitäisköhän sun jutella miehesi kanssa? Mulla ei ole lapsia mutta tuli jotenkin surullinen olo.