Auttakaa Siskot! Kumman miehen valitsen?
Tilanne siis tämä: Olin 10v naimissa Ykkösmiehen kanssa ja hankimme lapsia. 1Mies sai niin pahoja mielenterveysongelmia että yhteiselo kävi kurjaksi ja pelottavaksi ja mies muutti pois. Tapasi meitä oman kuntonsa ja jaksamisensa mukaan.
On läheisyydenkaipuinen, halaa ja sanoo usein rakastavansa, nukkuu mielellään kainalossa. Rakkaus ei koskaan loppunut, mutta yhdessä ei voitu olla, olimme yhdessä mutta asuimme erillämme, ja sitten lopulta mies itse kehotti minua etsimään uuden miehen koska hän ei pysty perheessä elämään.
Aloin seurustella Kakkosmiehen kolmisen kuukautta sitten. Hänellä on yksi lapsi (tietää mitä on olla vanhempi) ja hänessä on perhekeskeiset piirteet joita toivoin ykkösmieheltä. Viettää mielellään aikaa myös lasten kanssa ja tulevat juttuun oikein mainiosti. Tekee vaikeaa työaikaa, ja tilaisuus tavata kahtena päivänä viikossa. Ei halaile, ei suukottele, minä olen aina se joka tekee aloitetta läheisyyteen. Seksi kyllä kelpaa aina, mutta jatkuva likistely on kuulemma turhaa.
Minulle tulee kakkosmiehen kanssa sellainen olo että joudun ikäänkuin itse ottamaan huomion, kun taas ykkösmiehen kanssa tunsin oloni rakastetuksi kun hän oma-aloitteisesti silitteli ja helli. Minulle on tärkeää myös kuulla rakkaudentunnustusta edes joskus, mutta ykkösmies ei sellaista lausetta koskaan käytä, ei edes omalle lapselleen koska "tietää se sen muutenkin".
Nyt ykkösmiehelle on vihdoin löytynyt lääkitys joka auttaa. Hän haluaisi että palaamme takaisin yhteen. Olemme yhä naimisissa paperilla, ja minusta tuntuu kurjalta ajatus erota koska ykkösmiestä rakastan ja kakkosmies on sanonut ettei koskaan aio mennä naimisiin (elänyt lapsuutensa keskellä pitkää ja sotaisaa avioerotaistelua).
Kumpi kannattaisi valita? Kommentteja?
Itse olen enemmän kallellani ykkösmieheen, hän on kuitenkin lasten isä ja olemme olleet yhdessä kolmasosan elämästämme.
Kommentit (13)
Ykkösmies tietysti.
Better the devil you know than the devil you don't.
Yritä vielä ykkösen kanssa. Jos ei onnistu, niin unohda kumpikin miehistä.
Mitä tuo sinun tekstisi tarkoittaa ykkösen osalta, yhdessä emme voineet olla, mutta kuitenkin olette ja tapaatte?
Ykkösmies. Mutta ilman miestäkin voi elää.
Emme voineet asua yhdessä. Anteeksi epäselvä ilmaus.
Ap
Älä valitse kumpaakaan, pärjäät ihan itseksesikin.
Luin tekstisi ja mietin tarkkaan. Jos vähääkään tuntuu että kumpi olisi hyvä, silloin ei luultavasti kumpikaan. Ykkösmiehen unohtaisin kyllä ihan kokonaan, miksi pitäisi haalia menneitä ongelmia takaisin joista päässyt jo kertaalleen. Noin sairaat on aina iso riski.
Älä tee mitään hätiköityjä päätöksiä. Sinuna unohtaisin kakkosen ja tapaisilin ykköstä, mutta en muuttaisi saman katon alle ainakaan alle vuoden.
Ykkösen kanssa kokeilisin pikkuhiljaa yhdessä asumista. Jos ei onnistu,ottaisin virallisen eron ja unohtaisin myös kakkosen. Olisin ilman miestä kunnes ajatukset ja tunteet on selkiytynyt. Tai jos yhdessä asuminen ei onnistu,jatketaan tätä samantyylistä elämää eri osoitteissa.
Jos mielenterveys on vakaampi lääkkeiden avulla voi ykkös mies kyetä perhe-elämään. Ainakaan äitini kaksisuuntainen mielialahäiriö ei haittaa normaalia arkea, koska hänellä on hyvä lääkitys. Ja vanhempieni avioliitto on kestänyt jo yli 20 vuotta ylä- ja alamäkineen.
Ottaisin sen Ykkösmiehen takaisin jos häntä kerran rakastan. Tarttuisin hetkeen ja rakkauteeni, vaikka tulevaisuus olisikin epävarmaa.